Sirk­ka Leh­to, Ou­lu

Tiis­tai­na, 15. lo­ka­kuu­ta, SRK:n toi­mis­tol­la Ou­lus­sa jul­kis­tet­tiin vii­si kir­jaa ja yk­si ää­ni­te. Näi­den li­säk­si esi­tel­tiin uu­si Sii­o­nin Jou­lu, jon­ka ovat toi­mit­ta­neet Ari-Pek­ka Pa­lo­la ja SRK:n leh­tien toi­mi­tus. Ajan­koh­tai­set ja kos­ket­ta­vat jul­kai­sut tuo­vat iloa, toi­voa ja luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan suun­ni­tel­miin.

SRK:n pää­sih­tee­ri Ar­to Töl­li toi ti­lai­suu­teen jul­kai­su­jen toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­jan Ol­li Lo­hen ter­vei­set.

– Tänä päi­vä­nä me­di­as­sa nä­kyy pal­jon jul­kai­su­ja, jot­ka kes­kit­ty­vät vä­ki­val­taan ja pin­nal­li­siin ar­voi­hin. Vä­ki­val­ta­ta­ri­nat saa­vat usein pal­jon huo­mi­o­ta, ja pin­nal­li­set ar­vot le­vi­ä­vät eri­tyi­ses­ti so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

Sik­si pe­rään­kuu­lu­te­taan jul­kai­su­ja, jot­ka pe­rus­tu­vat kris­til­li­siin ar­voi­hin.

– Nämä tuot­teet ovat ajan­koh­tai­sia ja kos­ket­ta­vat ny­ky­päi­vän ih­mis­ten elä­mää, iloit­si Töl­li.

– Us­kon an­ta­ma toi­vo aut­taa ih­mi­siä sel­vi­ä­mään elä­män haas­teis­ta ja löy­tä­mään tar­koi­tuk­sen myös vai­kei­na ai­koi­na.

Ju­ma­lan suun­ni­tel­mis­sa

Toi­vo Mää­tän kir­joit­ta­ma Mok­ke­rit-kir­ja ker­too 11-vuo­ti­aan Toi­vo-po­jan elä­mäs­tä, kun hä­net lä­he­te­tään Kuu­sa­moon kes­ki­kou­luun.

– Ha­lu­sin ker­toa, min­kä­lai­se­na minä koin si­sä­op­pi­lai­to­se­lä­mä­ni; se vii­den vuo­den jak­so oli hy­vin vi­rik­keel­lis­tä ai­kaa.

– Kir­jan sy­vin vies­ti on se, mi­ten saa syn­nit an­teek­si. Lap­sil­le ja nuo­ril­le toi­von avau­tu­van, et­tä kan­nat­taa käy­dä seu­rois­sa, ja myös sen, et­tä Ju­ma­lal­la on pa­rem­mat suun­ni­tel­mat kuin it­sel­lä­ni.

Ka­ro­lii­na Pig­gin esi­kois­ro­maa­nis­sa Tu­lee päi­vä jol­loin ta­pah­tu­mia ku­va­taan vii­den ih­mi­sen sil­min. Kir­jas­sa kä­si­tel­lään muun mu­as­sa eri­tyis­nuo­ruut­ta ja -van­hem­muut­ta, sai­ras­tu­mis­ta di­a­be­tek­seen, eri­lai­suu­den koh­taa­mis­ta sekä nuor­ten ja ai­kuis­ten vä­lis­tä vuo­ro­pu­he­lua.

– Us­kon ta­ri­noi­den hy­vää te­ke­vään voi­maan. Tun­nen, et­tä nii­den kaut­ta on mah­dol­lis­ta li­sä­tä ym­mär­rys­tä, jota ei tie­to­teks­ti tai ru­no­kaan ta­voi­ta, Pigg hy­myi­li.

– Jos­kus tar­vi­taan vain joku, joka muis­tut­taa, et­tä tu­lee päi­vä, jol­loin. Ja vaik­ka oma ot­teem­me ha­pa­roi­si tai kä­vi­sim­me etääm­mäl­lä, Ju­ma­lan ote pi­tää.

Pigg ih­met­te­li pro­ses­sin ete­ne­mis­tä.

– Ih­meel­lis­tä oli joh­da­tus, jon­ka koin. Ta­ri­na ei ol­lut val­mis, kun sitä aloi­tin. Etee­ni an­net­tiin tar­peel­li­set vih­jeet. Hiih­to­len­kil­tä poi­min rep­liik­ke­jä jäis­ten ka­ner­vien ok­sil­ta tai kuu­sen kat­vees­ta. Yö­u­nien jäl­keen ta­ri­nan seu­raa­va kään­ne oli usein kirk­kaa­na mie­les­sä­ni. Ta­ri­nan kir­joit­ta­mi­nen oli kou­kut­ta­vaa kuin jän­nit­tä­vän tril­le­rin lu­ke­mi­nen.

In­ke­ri Heik­ka­lan kir­joit­ta­ma Ou­to lin­tu pääs­tää lu­ki­jan sy­väl­le poi­kien tun­ne­maa­il­maan.

– Kir­joit­ta­mi­nen on sii­tä iha­naa, et­tä jos­sa­kin vai­hees­sa hen­ki­löt he­rää­vät hen­kiin ja al­ka­vat elä­mään mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa omaa elä­mää, Heik­ka­la ker­toi.

Tee­moi­na kul­ke­vat mu­ka­na ys­tä­vyys, luon­to, kiu­saa­mi­nen ja tur­va Tai­vaan Isäs­sä.

– Eh­kä tär­kein tee­ma on ys­tä­vyys – nuo­ren­kin ym­pä­ril­tä löy­tyy iha­nia van­huk­sia, jot­ka voi­vat ol­la tär­kei­tä saat­to­mie­hiä ki­peis­sä kas­vu­vuo­sis­sa, Heik­ka­la ki­teyt­ti.

Kai­ke­ni­käi­sil­le jo­ta­kin

Ari-Pek­ka Pa­lo­lan koos­ta­ma Sa­nan ries­kaa vai­he­tus­pöy­däl­lä, Pie­ni kaa­naan kie­len sa­na­kir­ja se­lit­tää lä­hes 200 kaa­naan kie­len sa­naa ja sa­non­taa. Kir­jan ku­vi­tuk­sen on teh­nyt Ju­ha­ni Oja­leh­to. Te­ok­sen poh­ja­na ovat ol­leet Pa­lo­lan Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä jul­kais­tut sa­nan­se­li­tyk­set, mut­ta huo­mat­ta­va osa kir­joi­tuk­sis­ta on tätä kir­jaa var­ten laa­dit­tu­ja.

– Suu­rin osa kaa­naan kie­len il­mai­suis­ta pe­riy­tyy Van­has­ta kirk­ko­raa­ma­tus­ta eli Bib­li­as­ta. Osa on pe­räi­sin Mart­ti Lut­he­rin ja osa Lars Levi La­es­ta­diuk­sen kir­joi­tuk­sis­ta. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa kaa­naan kie­li on säi­ly­nyt elä­vä­nä 2000-lu­vul­le saak­ka, ja sii­hen on ke­hit­ty­nyt oma­lei­mai­sia sa­non­to­ja, joi­ta ei tun­ne­ta muu­al­la, Pa­lo­la taus­toit­ti.

Lot­ta Kar­ja­lai­sen suun­nit­te­le­ma ja ku­vit­ta­ma las­ten vä­ri­tys- ja teh­tä­vä­kir­ja On­nel­li­sin mie­lin on eri­no­mai­nen ja mo­ni­puo­li­ses­ti to­teu­tet­tu las­ten puu­ha­kir­ja.

– Ide­oi­ta on pomp­sah­del­lut mie­leen omaa lap­si­per­he­ar­kea seu­raa­mal­la tai ku­vit­te­le­mal­la, mi­ten jot­kut ti­lan­teet me­ni­si­vät las­ten kans­sa, Kar­ja­lai­nen ker­toi.

Kir­jan nimi tu­lee Sii­o­nin lau­lus­ta 325 Lap­si, on­nel­li­sin mie­lin.

– Se ku­vaa hy­vin las­ten va­paa­ta, huo­le­ton­ta, on­nel­lis­ta elä­mää ja so­pii mie­les­tä­ni iha­nas­ti kir­jan ku­viin, Kar­ja­lai­nen to­te­si.

Reis­jär­ven kris­til­li­sen opis­ton kuo­ro tul­kit­see Mai­se­ma-ää­nit­teel­lä lau­lu­ja suo­ma­lai­ses­ta sy­dä­mes­tä Su­san­na Pöyh­tä­rin joh­dol­la. Kuo­roa sä­es­tää pää­a­si­as­sa pi­a­no, mut­ta jou­kos­sa on myös jou­si­soit­ti­mil­la ja hui­lul­la sä­es­tet­ty­jä lau­lu­ja.

– Ää­nit­teel­lä ol­laan mo­nin ta­voin Luo­jan luo­man jäl­jil­lä. Eri­tyi­sen iloi­nen olen, et­tä mu­kaan va­li­koi­tui pari en­nen jul­kai­se­ma­ton­ta lau­lua, Pöyh­tä­ri to­te­si.

Hän hok­saut­ti, et­tä mai­se­ma ei ole vain paik­ka; se voi ol­la mie­len­mai­se­ma, muis­to tai unel­ma. Pöyh­tä­ri toi­voi, et­tä ää­nit­tee­seen tart­tui­si­vat mo­ne­ni­käi­set.

– Ei kai ole vää­rin toi­voa, et­tä nuo­ret tart­tui­si­vat sii­hen. Heil­le on tar­jol­la mo­nen­lais­ta mu­siik­kia, ja ai­na va­lin­to­jen teko ei ole help­poa. Täs­sä on kai­hoi­sia lau­lu­ja, jos­ta nuo­ri voi löy­tää pei­lin tun­teel­leen.