An­na Kar­ju­la

Sii­ka­jo­ki

Sii­vous­lei­ri­läi­set puh­dis­ti­vat lei­ri­kes­kuk­sen lat­ti­as­ta kat­toon. Lei­ri ker­ryt­ti li­sää hy­viä muis­to­ja lei­ri­kes­kuk­ses­ta.

Syys­kuun vii­mei­se­nä vii­kon­lop­pu­na Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kuk­seen saa­pui in­no­kas­ta vä­keä eri­lais­ten työ­vä­li­nei­den kans­sa. Tal­koo­kut­sua oli kuu­lu­tet­tu Vaa­lan, Rant­si­lan, Py­hä­jo­en, Vi­han­nin, Sa­lois­ten, Pat­ti­jo­en ja Raa­hen alu­eel­la. Il­moit­tau­tu­neil­le oli lu­vat­tu täy­si yl­lä­pi­to ja mah­dol­li­suus hy­vin mo­ni­puo­li­seen yh­des­sä te­ke­mi­seen.

Ny­kyi­sin Sii­ka­tör­män sii­vous­lei­ri jär­jes­te­tään vain ker­ran vuo­des­sa. Niin­pä lis­tal­la oli iso jouk­ko kun­nos­sa­pi­toa, huol­toa ja puh­dis­ta­mis­ta kai­paa­via koh­tei­ta. Ma­joi­tus­ti­lo­jen suur­sii­vous piti si­säl­lään kai­ken ai­na ik­ku­noi­den pe­sus­ta lat­ti­a­kai­vo­jen puh­dis­tuk­seen. Pi­hal­la muun mu­as­sa pes­tiin ros­ka-as­ti­oi­ta, siis­tit­tiin tien­var­sia ja teh­tiin puu­hom­mia. Lei­ri­läi­set huol­si­vat Sii­ka­tör­mää sa­nan­mu­kai­ses­ti ka­tos­ta lat­ti­aan, kun leh­ti­pu­hal­ti­met te­ki­vät puh­das­ta jäl­keä huo­pa­ka­tol­la­kin.

Tal­koo­lais­ten mää­rä yl­lät­ti

To­tu­tun ta­van mu­kaan sii­vous­lei­ril­le kut­su­taan vä­keä niil­tä paik­ka­kun­nil­ta, jot­ka ovat jär­jes­te­ly­vas­tuus­sa seu­raa­van ke­sän ju­han­nus­seu­rois­sa. Va­ki­tui­nen hen­ki­lö­kun­ta laa­tii oh­jeis­tuk­set ja huo­leh­tii va­rus­te­lus­ta ja or­ga­ni­soin­nis­ta. Joku lei­ri­läi­sis­tä kom­men­toi­kin, et­tä hel­pol­la pää­see, kun te­kee vain, mitä käs­ke­tään.

Vi­han­ti­lai­nen Ei­ja Tas­ki­la ja pat­ti­jo­ki­nen Kai­sa Pel­ko­nen ker­toi­vat pää­ty­neen­sä lei­ril­le tie­tyn­lai­sen vel­vol­li­suu­den­tun­non aja­ma­na.

– Sii­ka­tör­mään liit­tyy niin pal­jon muis­to­ja, tämä on ra­kas paik­ka, Tas­ki­la sum­ma­si.

Hy­vän fii­lik­sen työn­te­koon tuo­vat hei­dän mu­kaan­sa toi­set ih­mi­set. Kos­ka vä­keä oli niin mu­ka­vas­ti, työ­tä voi­tiin teh­dä lep­poi­sas­ti ja jopa lau­lel­len. Kes­kus­ra­di­os­ta kuu­lu­va van­ha Sii­o­nin lau­lu he­rät­ti hie­nois­ta hil­peyt­tä ruo­ka­tau­ol­la: mur­heel­li­sin mie­lin ja kyy­nel­sil­min työn te­ke­mi­nen tun­tui juu­ri sii­nä koh­taa täy­sin päin­vas­tai­sel­ta.

Va­pain mie­lin puh­taal­la omal­la­tun­nol­la

Per­jan­tai-il­ta­na al­ka­nut lei­ri kes­ti lau­an­tai-il­ta­päi­vään as­ti. Aa­mu­har­tau­des­sa Tuo­mo Es­ko­la lai­na­si He­se­kie­lin kir­jaa.

"Näin sa­noo Her­ra Ju­ma­la: Minä et­sin it­se lam­paa­ni ja pi­dän niis­tä huo­len. Niin kuin pai­men pi­tää huol­ta lam­pais­taan, kun ne ovat ha­jaan­tu­neet hä­nen ym­pä­ril­tään, niin minä huo­leh­din lam­pais­ta­ni ja haen ne tur­vaan kaik­ki­al­ta, min­ne ne su­mui­se­na ja synk­kä­nä päi­vä­nä ovat kai­kon­neet." (Hes. 34:11–12.)

Es­ko­la viit­ta­si myös Jee­suk­sen vuo­ri­saar­naan, jos­sa va­roi­te­taan ko­ko­a­mas­ta aar­tei­ta maan pääl­le. Tai­vaas­sa ei ole huol­ta koi­per­hos­ten, ruos­teen tai var­kai­den kal­tai­sis­ta tu­ho­lai­sis­ta.

– Evan­ke­liu­min ar­mo­hoi­dos­sa on tur­val­lis­ta jää­dä us­ko­maan syn­nit an­teek­si ja jat­kaa tal­koo­päi­vää, Es­ko­la lu­pa­si.

Pää­tös­kah­veil­la lei­rin isän­tä­nä toi­mi­neen Juu­so Töl­lin mie­li oli kii­tol­li­nen.

– Koh­tuul­li­sel­la vai­val­la läh­ti väki mu­kaan lei­ril­le ja hy­vin saa­tiin hom­mia teh­tyä, Töl­li tii­vis­ti.

Seu­raa­va tal­koo­lais­ten ke­ruu ta­pah­tuu ke­vääl­lä, kun ju­han­nus­seu­roi­hin kut­su­taan te­ki­jöi­tä.

Lei­ri­kes­kuk­sen yl­lä­pi­to tai­taa ol­la kun­nos­sa sil­loin, kun kaik­ki toi­mii, ei­kä sitä edes huo­maa. Kur­kis­tus vesi-imu­rin säi­li­öön vah­vis­ti kui­ten­kin, et­tä suur­sii­vous oli pai­kal­laan.

– Hy­viä muis­to­ja ei tar­vit­se lait­taa vie­mä­riin, Kai­sa Pel­ko­nen huo­maut­ti.

Ne sai jo­kai­nen lei­ril­tä läh­ti­jä ot­taa mu­kaan­sa ja lait­taa tal­teen täl­lä­kin ker­taa.