”On ai­ka he­rä­tä lu­ke­maan ke­mi­aa, kir­joi­tuk­set pai­na­vat pääl­le!” Skeit­tai­lu ja jär­ves­sä pols­ki­mi­nen tun­tu­vat lu­ki­o­lai­ses­ta pal­jon mu­ka­vam­mal­ta kuin kir­jo­jen pänt­tää­mi­nen ke­säl­lä. Jopa tram­po­lii­nil­la pomp­pi­mi­nen vie voi­ton sil­loin, kun opis­ke­lu oli­si toi­se­na vaih­to­eh­to­na.

”Lai­tap­pa nyt se pu­he­lin pois ja kes­ki­ty it­se asi­aan.” Se­li­tyk­siä sil­le, mik­si tuo opis­ke­li­ja ei juu­ri nyt opis­ke­le, tun­tuu riit­tä­vän lo­put­to­miin: ”kat­son vain tä­män yh­den Yo­u­tu­be-vi­de­on”, ”käyn en­sin syö­mäs­sä vä­li­pa­lan”, ”ti­laan nyt uu­det suo­ja­kuo­ret pu­he­li­mee­ni”, ”vas­taan tär­ke­ään vies­tiin” tai ”rap­su­tan ku­ti­a­vaa hyt­ty­sen­pu­re­maa”.

”Tä­nään en eh­di, mut­ta huo­men­na aloi­tan.” Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta? Mis­tä löy­tyi­si kiin­nos­tus­ta työn­te­koon? Pe­rin­tei­siä kei­no­ja lie­ne­vät uh­kai­lu, ki­ris­tys ja lah­jon­ta. Ovat­ko ne so­pi­via työ­ka­lu­ja mo­ti­vaa­ti­on li­sää­mi­sek­si vai voi­si­ko tar­jol­la ol­la vie­lä jo­ta­kin pa­rem­paa?

”Jos et nyt tee tätä, niin pe­ru­taan lo­ma­mat­ka”, ”täl­tä vii­kol­ta jä­te­tään sit­ten bo­nus mak­sa­mat­ta”, ”saat kak­si jää­te­löä, jos nyt pai­nat tau­ot­ta kak­si tun­tia.” Kuka hul­lu nyt ha­lu­ai­si me­net­tää lo­ma­mat­kan bo­nuk­si­neen tai kiel­täy­tyä kah­des­ta jää­te­lös­tä?

Muis­tan elä­väs­ti ti­lan­teen, jol­loin en tar­vin­nut te­ko­syi­tä tai ul­kois­ta sään­te­lyä. Pää­sy­ko­kei­siin val­mis­tau­tu­es­sa­ni pari vii­meis­tä viik­koa oli pai­net­ta­va te­hok­kaas­ti. Aa­mu­he­rä­tys oli en­nen kel­lo seit­se­mää, ja tie­toa pau­ku­tet­tiin kaa­liin yh­tä soit­toa lä­hes puo­leen yö­hön. Kir­jo­jen pänt­tää­mi­sen li­säk­si mi­tään muu­ta noi­hin päi­viin ei juu­ri si­säl­ty­nyt­kään pa­kol­lis­ten ruo­ka- ja ves­sa­tau­ko­jen li­säk­si. Kil­pai­lu opis­ke­lu­pai­kois­ta oli kui­ten­kin ko­vaa, ja sik­si kak­si ym­pä­ri­pyö­re­ää viik­koa ei riit­tä­nyt sil­lä ker­taa var­mis­ta­maan opis­ke­lu­paik­kaa­ni, vaan jäin pis­teen pää­hän ran­nal­le rui­kut­ta­maan. Oli­si pi­tä­nyt aloit­taa lu­ke­mi­nen ai­kai­sem­min ja ta­koa sil­loin, kun rau­ta oli vie­lä kuu­maa.

Sa­no­taan, et­tä ih­mi­nen me­nee vaik­ka läpi har­maan ki­ven sil­loin, kun joku asia oi­ke­as­ti kiin­nos­taa. Kiin­nos­tus lie­nee lä­heis­tä su­kua si­säi­sel­le mo­ti­vaa­ti­ol­le, eli it­se it­se­ään ruok­ki­val­le voi­mal­le, jota ei­vät ul­ko­puo­li­set te­ki­jät pys­ty oh­jai­le­maan.

Tie­dän hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat ol­leet val­mii­ta saa­vut­ta­maan aset­ta­man­sa ta­voit­teet työ­tä pel­kää­mät­tä, mää­rä­tie­toi­ses­ti ja in­to­hi­moi­ses­ti. Olen jos­kus näh­nyt noi­den ih­mis­ten sil­mis­sä sel­lai­sen lie­kin, jon­ka sam­mut­ta­mi­seen ei pa­lo­kun­ta­kaan oli­si ky­en­nyt. Tuo palo on kul­jet­ta­nut uu­ras­ta­jaa koh­ti mää­rän­pää­tä pi­ka­ju­nan lail­la, ja juna ei ole py­säh­ty­nyt en­nen pää­te­a­se­maa.

Ei ole vai­kea erot­taa in­to­hi­moa ja pak­ko­suo­rit­ta­mis­ta toi­sis­taan. In­to­hi­moi­nen hen­ki­lö suo­ras­taan pur­su­aa in­nos­tus­ta, tar­moa ja myön­teis­tä ener­gi­aa, kun taas ul­koi­sen pa­kon sa­ne­le­ma­na työ­tä te­ke­vän ti­lan­ne saat­taa ol­la täy­sin päin­vas­tai­nen. Pak­ko­suo­rit­ta­ja­kin on epäi­le­mät­tä te­ho­kas ja ai­kaan­saa­va pais­kies­saan duu­nia ra­juil­man lail­la, mut­ta tä­män ilot­to­mil­ta kas­voil­ta voi ken­ties lu­kea sa­nat­to­man vies­tin si­säi­sis­tä jän­nit­teis­tä.

Olen it­se ko­ke­nut mo­lem­pia, in­to­hi­moa ja te­ke­mi­sen pak­koa. Kiin­nos­tus ja si­säi­nen mo­ti­vaa­tio ovat ruok­ki­neet in­to­hi­moa. Täl­löin työn­te­ko­kin on tun­tu­nut nau­tin­nol­li­sel­ta ja mää­rä­tie­toi­sel­ta as­kel­luk­sel­ta va­lit­tuun suun­taan. Pak­ko­suo­rit­ta­mi­nen on puo­les­taan mais­tu­nut puu­dut­ta­val­ta ja vas­ten­mie­li­sel­tä raa­ta­mi­sel­ta, jon­ka ai­nut hyvä puo­li on ol­lut tie­to sii­tä, et­tä hom­ma oli­si pian ohi.

On asi­oi­ta, joi­ta mei­dän on vain teh­tä­vä, ha­lu­sim­me­pa tai em­me. Vel­vol­li­suu­det on hoi­det­ta­va ja las­kut mak­set­ta­va, jot­ta ar­ki voi­si rul­la­ta. Ai­na en voi va­li­ta, mitä töi­tä teen, mut­ta sii­hen voin vai­kut­taa, mi­ten nii­tä teen. Hy­väk­sy­vä ja ute­li­as asen­ne te­ke­mis­tä koh­taan voi muut­taa ai­kai­sem­min pak­ko­työl­tä tun­tu­neen puur­ta­mi­sen mie­len­kiin­toi­sek­si tai par­haim­mil­laan jopa in­to­hi­mon ja po­si­tii­vi­sen ener­gi­an läh­teek­si.

Us­kon tiel­le ku­kaan ei läh­de pa­ko­tet­tu­na tai ul­kois­ten mo­ti­vaa­ti­o­te­ki­jöi­den saat­te­le­mi­na. Us­kon lah­jan vas­taa­not­ta­mi­nen ei myös­kään ole urak­ka­työ­hön si­tou­tu­mis­ta, vaan va­pau­tu­mis­ta nään­nyt­tä­väs­tä taa­kas­ta ja sa­maan ai­kaan löy­tä­jän ilon sekä si­säi­sen rau­han ko­ke­mis­ta.

Us­kon lie­kin syt­ty­es­sä ih­mi­sen si­sim­pään elä­mä näyt­täy­tyy uu­des­sa va­los­sa. Lau­ri Tas­ki­la ru­noi­lee kau­niis­ti van­has­sa Sii­o­nin lau­lus­sa: ”Ei Be­li­a­lin aal­lot, ei upot­ta­va vuo, ei suur­ten vet­ten pal­jous nyt sam­mu­tus­ta tuo, kun syt­tyy Her­ran rak­kaus liek­ki­nä pa­la­maan nyt lan­gen­nut­ta koh­taan suu­res­sa voi­tos­saan.”

Syk­syn yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten lä­hes­ty­es­sä te­ko­syyt ja opis­ke­lu­jen es­teet al­ka­vat pa­kos­ta­kin väis­tyä ja kir­jat nä­ky­vät yhä use­am­min lu­ki­o­lai­sen työ­pöy­däl­lä. Toi­vo­taan, et­tä mo­ti­vaa­ti­o­ta löy­tyi­si jat­kos­sa en­tis­tä enem­män ja kiin­nos­tus kan­tai­si läpi opis­ke­lui­den mah­dol­li­sim­man pit­käl­le.

Olen ilok­se­ni ha­vain­nut, et­tä opis­ke­luun liit­ty­vää kiin­nos­tus­ta ja si­säis­tä mo­ti­vaa­ti­o­ta voi kut­sua esiin haas­ta­mal­la it­se­ään te­ke­mään asi­oi­ta eri ta­voil­la kuin en­nen: ko­kei­le­mal­la vaih­to­eh­toi­sia op­pi­mis­tek­nii­koi­ta, hyö­dyn­tä­mäl­lä mie­li­ku­vi­tus­ta, lei­kit­te­le­mäl­lä sa­noil­la ja kä­sit­teil­lä sekä käyt­tä­mäl­lä hy­väk­si ny­ky­tek­nii­kan suo­mia hie­no­ja mah­dol­li­suuk­sia. On­nea ja me­nes­tys­tä opin­tiel­le!