”Tuuli keräsi kaikki voimansa ja yltyi puhaltamaan yhä ankarammin. Puut taipuivat ja vesi alkoi kuohua, mutta kulkija vain rutisti takkiaan tiukemmin päälleen.” Tämä on poiminta yli 2500 vuotta vanhasta Aisopoksen kirjoittamasta iltasadusta Aurinko ja tuuli.
Muistan lapsuudestani tämän yksinkertaisen, mutta paljon puhuvan kertomuksen auringon ja tuulen taistelusta. Nuo kaksi kaverusta ottivat mittaa toisistaan kaksinkamppailussa, jossa voittaja olisi se, joka saisi riisuttua takin maantiellä kulkevan miehen päältä.
Mitä merkitystä minulle on jollain muinaisella tarinalla, ja miksi tällaista satua kerrotaan Päivämiehen blogissa?
Aisopos oli kreikkalainen kirjailija, joka eli noin 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Suunnilleen samoihin aikoihin elivät muun muassa Vanhan testamentin profeetat Jeremia ja Hesekiel.
Kertomuksessa tuuli ei saanut takkia miehen yltä, mutta arvaapa, miten kävi auringon yrityksessä.
”Se suuntasi lämmittävät säteensä kulkijaan ja antoi lempeän lämpönsä helliä miestä.” Ja niin lähti takki miehen päältä ihan vapaaehtoisesti, ilman kuohuntaa tai ankaruutta.
Aurinko ja tuuli ovat joskus osuvia kuvaamaan mielentilojamme tai vaikkapa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Lämmin välittäminen, aito ystävällisyys, toisen huomioiminen ja arvostuksen osoittaminen kantavat kiistatta parempaa hedelmää kuin viileys ja ankaruus.
Sama pätee myös suhteessa itseeni. Armollisuuden ja myötätunnon kohdistaminen omaan sisimpään voi saada aikaan ihmeitä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sopivan tilaisuuden tullen.
Ei taida löytyä montaakaan kulkijaa, jota ei kevättalven auringonpaiste ilahduttaisi pitkän ja pimeän ajanjakson jälkeen. Itse sain nauttia tästä odotetusta näystä kävellessäni työpäivän jälkeen järven jäällä. Pakkaslumen valkeus yhdistettynä auringonlaskun punerrukseen on kuin elävä taideteos, jota eivät sanat riitä kuvailemaan.
Nämä kevätauringon lempeät säteet johdattavat meidät pian alkavaan juhlaan, joka huipentuu pääsiäisaamun kirkkaaseen paisteeseen.
Pääsiäisen Herra ja Kuningas on samaan aikaan kuin aurinko ja tuuli. Hänen voitokasta kulkuaan profeetatkin saivat ihmetellä jo vuosituhansia sitten: ”Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan? – Minä se olen, oikeuden julistaja, suuri pelastaja.” (Jes. 63:1.)
Purjehtiessamme maailman merellä kohtaamme auringonpaisteen lisäksi toisinaan myös navakkaa vastatuulta, jopa myrskyjä. Välillä on luvassa myös mukavaa myötäistä. Tärkeintä on kaikesta huolimatta, että minäkin saan olla matkustajana laivassa, jossa Perämies on hereillä ja jonka keula on suunnattuna kohti määränpäätä.
Aisopoksen iltasatu päättyy auringon ja tuulen sovintoon: ”Ja siitä päivästä lähtien taivaalta ei ole enää kuulunut melskettä ja meteliä, vaan aurinko ja tuuli ovat oppineet elämään sovussa keskenään.”
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys