JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Uskollinen ystävä

24.2.2016 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160224070000

Ys­tä­vän­päi­vä on ta­ka­na. Poh­dim­me pal­jon ys­tä­vyy­den mer­ki­tys­tä. Ai­hee­seen liit­tyy herk­kää ja hy­vää. Ku­ka­pa meis­tä ei kai­pai­si to­del­lis­ta ys­tä­vää? Muis­te­len täs­sä pa­ria jo edes­men­nyt­tä ys­tä­vää­ni. Heil­tä voi­si op­pia jo­ta­kin.

Ys­tä­vyys voi syn­tyä odot­ta­mat­ta. Opis­ke­lin nuo­re­na Hel­sin­gis­sä. Kä­vin jos­kus is­tus­ke­le­mas­sa kämp­pä­ni lä­hel­lä si­jain­nees­sa pie­nes­sä kah­vi­las­sa. Siel­lä oli Hel­sin­gin par­haim­mat kor­va­puus­tit. Ker­ran sa­maan pöy­tään is­tah­ti van­ha mies. Hän kat­sah­ti mi­nuun ys­tä­väl­li­ses­ti ja ky­syi, mitä minä opis­ke­lin. Ker­roin, et­tä olen te­o­lo­gi­an opis­ke­li­ja ja asun täs­sä lä­hel­lä. Kes­kus­te­lum­me suun­tau­tui pap­peu­teen ja sen tuo­maan pe­rus­teh­tä­vään, saar­naa­mi­seen.

Mies ky­syi mi­nul­ta, muis­tan­ko mis­tä olen pi­tä­nyt en­sim­mäi­sen saar­na­ni. Ker­roin hä­nel­le, et­tä saar­na­sin Luuk­kaan evan­ke­liu­min koh­das­ta, jos­sa ker­ro­taan Jee­suk­sen ver­taus il­lal­lis­kut­sus­ta. Mie­hel­lä tuli yl­lät­tä­en kyy­ne­leet sil­miin. Hän sa­noi, et­tä hä­nel­lä tuli tuos­ta teks­tis­tä lap­suus mie­leen. Hä­nen äi­tin­sä oli pu­hu­nut hä­nel­le Raa­ma­tus­ta, kun hän oli pie­ni. Tuon Jee­suk­sen ope­tuk­sen­kin hä­nen äi­tin­sä oli hä­nel­le opet­ta­nut. Mies to­te­si mi­nul­le, et­tä pa­peil­la on ar­vo­kas teh­tä­vä ol­la ju­lis­ta­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa.

Ta­pa­sin tätä mies­tä myö­hem­min use­am­man ker­ran. Kut­suin hä­net val­mis­tu­jais­juh­lii­ni, joi­hin hän myös tuli. Hän lah­joit­ti mi­nul­le van­han mie­kan val­mis­tu­jais­lah­jak­si. Ys­tä­vä­ni ke­hot­ti mi­nua kat­so­maan miek­kaa ja muis­ta­maan, mikä on pa­pin tär­kein teh­tä­vä. Ym­mär­sin sil­loin, ja yri­tän sen muis­taa edel­leen, et­tä saar­na­vi­ras­sa on tär­ke­ää saar­na­ta la­kia ja evan­ke­liu­mia, mitä kak­si­te­räi­nen miek­ka sym­bo­li­soi. Kul­je­tan tätä miek­kaa jos­kus mu­ka­na­ni kou­lu­lais­kin­ke­reil­lä ja ker­ron op­pi­lail­le, mikä on tär­kein teh­tä­vä­ni vi­ras­sa­ni. Muis­to ys­tä­väl­tä vel­voit­taa.

Toi­sen edes­men­neen ys­tä­vä­ni koh­ta­sin ny­kyi­ses­sä seu­ra­kun­nas­sa­ni. Kun me­nin erääl­le ky­läl­le pi­tä­mään seu­ra­kun­ta­ker­hoa, koh­ta­sin siel­lä van­han mie­hen, joka muis­tut­ti ereh­dyt­tä­väs­ti edes­men­nyt­tä pap­paa­ni. Kun pää­sim­me ju­tun al­kuun, niin sel­vi­si, et­tä mies oli läh­töi­sin mel­kein sa­mal­ta ky­läl­tä kuin pap­pa­ni. Hän oli ko­toi­sin Kuu­sa­mon Ta­va­jär­vel­tä ja tun­si mi­nun mum­mo­ni lap­suu­den­ko­din, joka oli ol­lut lä­hel­lä hä­nen ko­ti­aan. Meis­tä tuli ker­ral­la ys­tä­vät.

Hä­nel­lä oli hy­viä to­si­ker­to­muk­sia iso­pa­pas­ta­ni, joka oli ol­lut Ta­va­jär­ven ris­kein mies. Kun pap­pa kat­se­li mi­nun hoik­kai­sem­paa var­ta­lo­a­ni, luin hä­nen aja­tuk­sen­sa, et­tä po­jas­ta ei ole täs­sä suh­tees­sa pol­vi pa­ran­tu­nut. Mei­tä al­koi mo­lem­pia nau­rat­taa. Sa­noin hä­nel­le ja muil­le ker­ho­lai­sil­le, et­tei hei­dän tar­vit­se uut­ta pap­pia pe­lä­tä ai­na­kaan ole­muk­sen puo­les­ta.

Tämä ys­tä­vä­ni oli us­kol­li­nen kir­kos­sa kä­vi­jä. Hän kul­ki kir­kos­sa sa­mal­la ta­val­la kuin pap­pa­ni ai­ka­naan, trak­to­ril­la. Ker­ran hän tuli taas kirk­koon ta­pan­sa mu­kaan. Sil­lä ker­taa oli eh­tool­lis­mes­su. Hän as­te­li eh­tool­lis­pöy­tään hi­tain as­ke­lin ja py­säh­tyi etee­ni. Saan­ko minä us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si? hän ky­syi. Siu­na­sin hän­tä kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sel­la. Myö­hem­min kuu­lin­kin, et­tä hän oli muu­ta­maa päi­vää ai­kai­sem­min saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon. Ys­tä­vä­ni ha­lu­si käy­dä eh­tool­lis­pöy­tään Ju­ma­lan siu­nauk­sen tur­vin.

Raa­mat­tu pu­huu sii­tä, kuin­ka us­kol­li­suus, luot­ta­mus ja pal­ve­lu­mie­li ovat ys­tä­vyy­den pe­rus­taa. Kai­ken kruu­nu­na on an­teek­si­an­ta­mus. Edes­men­neet ys­tä­vä­ni opet­ti­vat mi­nul­le, et­tä ys­tä­vyy­den ai­nek­set syn­ty­vät koh­taa­mi­ses­ta. Ikä ja eri­lai­set elä­män­koh­ta­lot ei­vät ole es­te ys­tä­vyy­del­le. Päin­vas­toin, ai­to ys­tä­vyys on ri­kas­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta, jos­ta op­pii pal­jon.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.
24.11.2024

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.” Matt. 25:32

Viikon kysymys