Hel­mi­kuun alus­sa Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kuk­seen ko­koon­tui iloi­nen jouk­ko rip­pi­kou­lu­lai­sia. Ky­sei­sen rip­pi­kou­lu­lei­rin en­sim­mäi­nen vii­kon­lop­pu­jak­so al­koi. Lei­rin isot­vel­jet ja -sis­kot ot­ti­vat jo­kai­sen lei­ri­läi­sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti vas­taan. Lei­rin al­ku­har­tau­des­sa py­säh­dyim­me Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­lä miet­ti­mään, mitä var­ten olim­me rip­pi­kou­lus­sa. Näin jän­nit­ty­nei­tä ja ar­ko­ja kat­sei­ta, joi­den il­me va­pau­tui il­lan ai­ka­na. Ryh­mäy­ty­mi­nen yh­tei­sel­le rip­pi­kou­lu­mat­kal­le al­koi. Lei­ri­läi­set ja­et­tiin il­lan lo­puk­si pien­ryh­miin, jois­sa tu­tus­tut­tiin mui­hin lei­ri­läi­siin ja har­joi­tel­tiin pien­ryh­mä­toi­min­taa isois­ten joh­dol­la.

Osa hen­ki­lö­kun­nas­ta oli pi­tä­nyt suun­nit­te­lu­pa­la­ve­ria edel­li­sel­lä vii­kol­la. Lei­rin oh­jaa­ja (van­hal­ta ni­mel­tään isän­tä) Mart­ti Jo­ke­lai­nen ko­ros­ti il­ma­pii­rin mer­ki­tys­tä. Pu­huin lei­rin vas­taa­va­na te­o­lo­gi­na ryh­mäy­ty­mi­sen ja yh­tei­sen ta­voit­teen tär­key­des­tä. Mart­ti-oh­jaa­ja ot­ti pu­heek­si kän­ny­köi­den hyö­dyn­tä­mi­sen ope­tuk­ses­sa. In­nos­tuin aja­tuk­ses­ta, kun Mart­ti esit­te­li net­ti­oh­jel­man, jon­ka kaut­ta rip­pi­kou­lu­lais­ten pien­ryh­mät voi­si­vat to­teut­taa tie­to­kil­pai­lun kes­ke­nään.

Pää­tim­me to­teut­taa kil­pai­lun toi­se­na lei­ri­päi­vä­nä, lau­an­tai-il­ta­na. Edel­li­sen il­lan, aa­mun ja päi­vän ope­tus­tuo­ki­ot oli­vat osal­taan poh­ja­na kil­pai­lu­ky­sy­myk­sil­le. Raa­mat­tu-ky­sy­mys­ten li­säk­si laa­dim­me isois­ten kans­sa ky­sy­myk­siä, jot­ka liit­tyi­vät hen­ki­lö­kun­nan elä­män­his­to­ri­aan. Vas­taus­ten avul­la lei­ri­läi­set voi­si­vat hah­mot­taa, min­kä­lai­sia per­soo­nia hen­ki­lö­kun­nas­ta löy­tyi­si.

Per­jan­tai­na oli pu­hut­tu jo Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä ja ih­mi­sen pai­kas­ta tääl­lä maa­il­mas­sa. Lau­an­tai­na pa­la­sim­me tie­to­kil­pai­lu­ky­sy­mys­ten kaut­ta konk­reet­ti­ses­ti tä­hän­kin ai­hee­seen. Vas­tauk­set myös ha­vain­nol­lis­ti­vat, et­tä jo­kai­nen meis­tä on Ju­ma­lan luo­ma, ai­nut­laa­tui­nen ih­mi­nen. Pai­no­tim­me eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä avau­tu­vaa vas­tuu­ta.

En­tä it­se kil­pai­lu? Nuo­ret oli­vat in­nois­saan, kun pää­si­vät ko­kei­le­maan päät­te­ly­ky­ky­ään. Useim­mat ky­sy­myk­set oli­vat mo­ni­va­lin­ta­teh­tä­viä, jois­sa no­peus ja he­reil­lä olo oli­vat suu­rek­si avuk­si. Yh­del­lä ryh­mäl­lä pet­ti kän­ny­kän tek­niik­ka juu­ri, kun ryh­mä oli hi­vut­tau­tu­mas­sa kil­pai­lun kär­keen. Toi­nen ryh­mä viih­tyi pit­kään kär­jes­sä, mut­ta in­nos­tui sit­ten seu­raa­maan lii­kaa muit­ten te­ke­mi­siä. Lop­pu­tu­lok­se­na oli pie­ni ma­ha­las­ku ja pu­to­a­mi­nen tu­los­lis­tan hän­tä­pää­hän. Kil­pai­lun jän­ni­tys säi­lyi lop­puun as­ti, ja voit­ta­ja­jouk­kue sai mah­ta­vat ap­lo­dit.

Mie­len­kiin­toi­sin kil­pai­lu­ky­sy­mys tai­si ol­la se, kuin­ka pal­jon te­o­lo­gi Tuo­mo Ko­mu­lai­nen nos­taa pen­kil­tä pai­no­ja. Vas­tauk­sis­ta sel­vi­si, et­tä lei­ri­läi­set oli­vat ali­ar­vi­oi­neet Tuo­mon fyy­si­set voi­ma­va­rat. Oi­kea vas­taus he­rät­ti sel­ke­ää kun­ni­oi­tus­ta nuo­ren pas­to­rin rei­pas­ta ole­mus­ta koh­taan.

Kun olim­me vas­ta viet­tä­neet Ru­ne­ber­gin päi­vää, oli luon­nol­lis­ta esit­tää ky­sy­mys: mikä on Ru­ne­ber­gin lau­le­tuin lau­lu. Mo­net va­lit­si­vat vas­tauk­sek­si Maam­me-lau­lun, joka on var­maan tun­ne­tuin Ru­ne­ber­gin lau­luis­ta. Oi­kea vas­taus oli kui­ten­kin Mä sil­mät luon ylös Tai­vaa­seen -vir­si, joka on ol­lut vuo­si­kym­me­niä yk­si suo­si­tuim­mis­ta kas­te­ti­lai­suuk­sien vir­sis­tä. Sitä ovat lau­la­neet mo­net su­ku­pol­vet jo en­nen mei­tä.

Rip­pi­kou­lu­ryh­mäm­me hyö­dyn­tää tie­to­tek­niik­kaa myös rip­pi­kou­lu­jak­so­jen vä­lil­lä: pe­rus­tim­me rip­pi­kou­lun kes­kus­te­lu­ryh­män net­tiin. Eri­tyi­sen mu­ka­vaa oli, et­tä minä ja Mart­ti pääs­tiin sii­hen nuor­ten toi­vo­muk­ses­ta mu­kaan. An­noin nuo­ril­le ko­ti­teh­tä­väk­si tu­tus­tua muu­ta­miin Raa­ma­tun ker­to­muk­siin. Pys­tyn kes­kus­te­lu­ryh­män kaut­ta kan­nus­ta­maan nuo­ria to­teut­ta­maan an­net­tu teh­tä­vää, jos­sa pi­tää piir­tää ku­va­sar­ja an­ne­tus­ta raa­ma­tun­koh­das­ta. Voin myös muis­tut­taa nuo­ria, et­tä he tu­tus­tu­vat ko­ti­seu­ra­kun­taan jak­so­jen vä­lil­lä. Kes­kus­te­lu­pals­tan kaut­ta voin myös lä­het­tää van­hem­mil­le ter­vei­siä.

Rip­pi­kou­lu on yh­tei­nen mat­ka. Toi­von kai­kil­le rip­pi­kou­lu­ryh­mil­le Ju­ma­lan siu­naa­maa mat­kaa ar­vok­kaas­sa elä­män­vai­hees­sa. Tek­niik­ka voi osal­taan pal­vel­la yh­tey­den­pi­dos­sa ja yh­teis­hen­gen luo­mi­ses­sa. Se on kui­ten­kin vain pal­ve­li­ja. Tär­kein­tä on sy­dä­men us­ko ja sen vai­kut­ta­ma rak­kau­den mie­li toi­sia ih­mi­siä koh­taan.