Varmoja syksyn merkkejä ovat rippikoulujen aloitustilaisuudet. Rippikoulun aloittavat nuoret ilmoittautuvat ensin kotiseurakuntaansa rippikoulua varten. Yleensä ilmoittautumisen yhteydessä jaetaan vanhemmille ja nuorille tietoa tulevasta rippikoulujaksosta. Ne nuoret, jotka lähtevät järjestöjen rippikoululeireille, käyvät seurakuntaan tutustumisjakson omassa kotiseurakunnassaan. Järjestöillä on myös omat informaatioiltansa, joissa jaetaan tietoa järjestön järjestämästä rippikoulusta. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen järjestämien rippikoulujaksojen edellä pidetään rippikoulun kodiniltoja. Niissä käydään läpi rippikoulussa tapahtuvia asioita ja vaiheita.
Kaikki järjestörippikoulut ovat osa kirkon rippikoulua, joten nuori kohtaa rippikoululeirillä aina seurakuntien työntekijöitä, ainakin papin ja kanttorin. Leirin vetäjänä toimiva pappi vastaa aina oman hiippakuntansa tuomiokapitulille, että leiri tulee asianmukaisesti hoidettua. Kirkon rippikoulusuunnitelma antaa leireille raamit, jonka puitteissa rippikoulut suunnitellaan ja toteutetaan. Itselläni on tapana koota leirin henkilökunta suunnittelemaan jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisen leirijakson alkua tulevaa kokonaisuutta. Laadin lukujärjestyksen, joka perustuu opetussuunnitelmaan. Henkilökunnan kanssa hiomme ja muokkaamme sitä käytännön tasolla.
Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Tämä sanonta toteutuu usein rippikoulussa. Kun leirin henkilökunta suunnittelee tulevaa, on leiriläisten joukko jo siinä vaiheessa tiedossa. Usein vanhemmilta tulee jo ennen leiriä toiveita ja ajatuksia koskien tulevaa rippikoulujaksoa. Vanhemmat saattavat kertoa nuoren henkilökohtaisia asioita, jotka ovat joskus leirin henkilökunnan tai ohjaajien tärkeä tietää. Nämä keskustelut ovat aina luottamuksellisia. Kodit saavat luottaa siihen, että henkilökunta työskentelee leiriläisten parhaaksi ja koko leirin onnistumisen eteen.
Olin Siikatörmän rippikoululeirillä vähän ennen koulujen alkua. Ihailin leirillä isosten asennetta ja reippautta. He olivat todella jäsentäneet tehtävänsä. Eräässä ryhmätyössä meidän isosemme rakensivat Siikatörmän metsäalueelle piiritetyn kaupungin. Sen kaupungin keskellä oli linnoitus, jossa oli mahdollisuus ruokailla, levätä ja jutella. Linnoituksen ympärille isoset tekivät muurirakennelmia, jotka oli tarkoitettu puolustus- ja vartiointipaikoiksi. Kaupungin eteen rakennettiin portti, joka näytti ahtaalta ja pieneltä. Tässä kaupungissa harjoittelimme ryhmittäin, millaista on toimia yhdessä vaikeissa olosuhteissa. Keskustelimme myös turvasta, jonka usko tarjoaa. Huomasin, että isoset ovat nuorelle niitä ohjaajia, jotka esimerkillään viitoittavat kristityn aikuisen mallia.
Toivotan kaikille rippikouluun lähteville Taivaan Isän siunaamaa rippikoulumatkaa. Toivon, että rippikouluissamme toteutuu ajatus, että koko rippikoulu on matka, joka tukee kodin kristillistä kasvatusta ja vahvistaa nuoren omakohtaista uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys