JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Oma lapsi – valon lapsi

3.8.2016 6.32

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160803063200

En­nen ke­sä­lo­maa­ni sain vie­rail­la use­as­sa kas­te­ko­dis­sa paik­ka­kun­tam­me alu­eel­la. Huo­ma­sin, et­tä van­hat ni­met ovat tul­leet taas muo­tiin.

Vuo­si sit­ten ke­vääl­lä oli yk­si nimi ylit­se mui­den. Kä­vin kah­des­sa ko­dis­sa pe­räk­käin kas­ta­mas­sa Da­niel-ni­mi­sen po­jan. Me­nin kol­man­teen paik­kaan ja sa­noin lap­sen isoi­säl­le jo ovel­ta, et­tä tai­dan ar­va­ta mikä täl­le po­jal­le tu­lee ni­mek­si. Sa­noin pa­pal­le, et­tä en tie­dä mitä nämä van­hem­mat ai­ko­vat an­taa lap­sel­le ni­mek­si, mut­ta ker­roin, et­tä olin juu­ri kas­ta­nut kak­si Da­nie­lia. Mi­nul­la oli var­maan it­sel­lä­ni­kin hyvä il­me, kun lap­sen isä an­toi kas­te­re­kis­te­ri­lo­mak­keen, jos­sa luki lap­sen etu­ni­men koh­dal­la Da­niel.

Asia hu­vit­ti sii­nä­kin mie­les­sä, et­tä me olim­me vai­mo­ni kans­sa päät­tä­neet, et­tä jos meil­le syn­tyy vie­lä poi­ka, hän oli­si Da­niel. Näin ta­pah­tui­kin sa­ma­na syk­sy­nä, kun meil­le syn­tyi poi­ka, joka sai ni­mek­seen Da­niel. Nimi on alun pe­rin hep­re­a­lai­nen ja tar­koit­taa ”Ju­ma­la on tuo­ma­ri­ni”. Suo­mes­sa käy­te­tään myös jon­kin ver­ran Ta­ne­li-ni­meä, joka tu­lee Da­nie­lis­ta.

Olen kuul­lut mo­nia ku­vauk­sia, mi­ten lap­sel­le on löy­ty­nyt nimi. Su­vun ni­met ovat usein käy­tös­sä. Nii­hin liit­tyy usein voi­mak­kai­ta tun­ne­si­tei­tä. Muis­tan, kuin­ka meil­le syn­tyi tyt­tö­vau­va, joka hert­tai­suu­del­laan toi mie­lee­ni rak­kaan mum­mo­vai­na­ja­ni, An­ni-mum­mon. Vai­mo­ni ei heti läm­men­nyt eh­dot­ta­mal­le­ni An­nii­na-ni­mel­le, joka on hel­lit­te­ly­ni­mi An­nis­ta. Ope­tin ni­men sil­loin kak­si­vuo­ti­aal­le Ben­ja­mi­nil­le, joka kat­soi vau­vaa kirk­kain sil­min ja sa­noi: vau­va on An­nii­na. Tyt­tö sai sen ni­men.

Raa­mat­tu ker­too pu­hut­te­le­van ku­vauk­sen erääs­tä ni­me­nan­nos­ta. Muis­tel­laan­pa sitä. Sa­ka­ri­ak­sen ja Eli­sa­be­tin ko­tiin oli syn­ty­nyt lap­si. Tämä ta­pah­tui vä­hän en­nen Jee­sus-lap­sen syn­ty­mää. Kun naa­pu­rit ja su­ku­lai­set kuu­li­vat lap­sen syn­ty­mi­ses­tä, he iloit­si­vat yh­des­sä van­hem­pien kans­sa. Naa­pu­rit sa­noi­vat, et­tä Eli­sa­be­til­le oli ta­pah­tu­nut suu­ri lau­peus. Muis­tam­me­ko me kiit­tää vau­vas­ta, uu­des­ta elä­män lah­jas­ta, joka syn­tyy per­hee­seen? Muis­tam­me­ko, et­tä vau­va on suu­ri lah­ja? Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet oli­vat ru­koil­leet pit­kään omaa las­ta. Nyt he vih­doin sai­vat sen.

Koko pi­ha­pii­ri ko­koon­tui pi­tä­mään juh­laa. Sil­loin vie­tet­tiin kah­dek­san­te­na päi­vä­nä lap­sen syn­ty­mäs­tä yh­teis­tä juh­laa. Ni­mes­tä kes­kus­tel­tiin naa­pu­rien ja su­ku­lais­ten kans­sa. Mo­net eh­dot­ti­vat Sa­ka­ri­as­ta, joka tar­koit­taa suo­mek­si ”Ju­ma­la muis­tut­taa”. Sii­hen ai­kaan usein an­net­tiin per­heen en­sim­mäi­sel­le po­jal­le isän tai isoi­sän nimi, mut­ta Eli­sa­bet tor­jui päät­tä­väi­ses­ti tä­män eh­do­tuk­sen sa­no­en: ”Ei suin­kaan, Jo­han­nes on hä­nen ni­men­sä”.

En­ke­li oli il­moit­ta­nut Sa­ka­ri­as-isäl­le, et­tä lap­sel­le on an­net­ta­va nimi Jo­han­nes, joka tar­koit­taa ”Ju­ma­la on ar­mol­li­nen” Ju­ma­la oli myös teh­nyt kuu­kau­sia ai­kai­sem­min Sa­ka­ri­aan my­käk­si, kun Sa­ka­ri­as ei jak­sa­nut us­koa en­ke­lin sa­no­ja, et­tä heil­le syn­tyi­si lap­si. Nyt Ju­ma­la oli ar­mol­li­nen van­hem­mil­le. Kun Sa­ka­ri­as kir­joit­ti Eli­sa­be­tin sa­no­jen jäl­keen tau­lul­le: Jo­han­nes on hä­nen ni­men­sä, niin sa­mas­sa hän sai pu­he­ky­kyn­sä ta­kai­sin. Voit­te ar­va­ta kuin­ka iloi­sik­si kaik­ki ta­los­sa oli­jat tu­li­vat! Sa­ka­ri­as al­koi kiit­tä­mään.

Sa­ka­ri­aan kii­tos­lau­lu löy­tyy Raa­ma­tus­ta (Luuk.1:67–80). Lu­ke­kaa­pa siel­lä ko­to­na tämä kii­tos­lau­lu. Se ker­too, mil­lai­seen teh­tä­vään Jo­han­nes kut­sut­tiin, kun hän tuli ai­kui­sek­si. Huo­maat­te, et­tä Ju­ma­la käyt­tää omia lap­si­aan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä. Jo­han­nes säi­lyi Ju­ma­lan lap­sen pai­kal­la läpi elä­män­sä. Hän us­koi Jee­suk­seen, Ju­ma­lan Poi­kaan, jos­ta hän saar­na­si ih­mi­sil­le. Hän on saa­nut us­kos­sa nuk­kua tääl­tä ajas­ta. Jo­kai­nen elä­mä on lah­jaa. Kun me mie­tim­me ni­meä lap­sel­lem­me, saam­me kat­soa nii­tä lah­jo­ja, joi­ta Ju­ma­la on lä­hel­lem­me an­ta­nut.

”Her­ra, sinä olet luo­nut mi­nut si­sin­tä­ni myö­ten, äi­ti­ni koh­dus­sa olet mi­nut pu­no­nut. Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä. Ih­meel­li­siä ovat si­nun te­ko­si, minä tie­dän sen." (Ps. 139:13–14.)

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.