Kesäkuun viimeisenä maanantaina pidän tauon kesken työpäivän ja nostan kuulokkeet korvilleni. Nettiradion lähetys Vaasasta kuuluu hyvin. Tuttu ääni. Turvallisia, rohkaisevia, lohduttavia sanoja. Keskelle arkea tulvii viesti toivosta ja suuresta lupauksesta.
Viikonlopun muistot Söderfjärdenin pelloilta kulkevat välähdyksinä mielessäni. Keskustelut, tapaamiset, hiljentyminen. Omat talkoovuoroni olivat kuin juhlahetkiä. Niihin valmistautuminen alkoi jo tehtävään lupautumisesta. Kevään pohdinnat ja alkukesän soittokierrokset virittivät ajatuksia. Tekstien lukeminen ja keskustelut olivat osa omaa valmistautumista.
Monet ovat antaneet aikaansa, jotta kesäseuraradion lähetys onnistuu. Paljon talkootyötä on tarvittu ja tarvitaan, jotta suviseurat voidaan järjestää. Ihmetellen ja kiitollisena ajattelen kaikkia, jotka ovat antaneet aikaansa ja osaamistaan. Jokainen on osaltaan varmistanut, että seurat toteutuvat ja että Jumalan sana voi puhutella lähellä ja kaukana.
Virren aikana mieleeni nousee Sana puhutteli -ohjelmien lähetyshetket. Konttiin rakennettuun lähetysstudioon mahtui yllättävän monta ihmistä. Kunkin ohjelman teemat oli sovittu. Mielessäni oli muutamat merkkipaalut. Jokaisella kerralla keskustelusta muodostui ainutkertainen kokonaisuus. Siihen tarvittiin studiovieraitteni rohkeutta kertoa ajatuksiaan ja muistojaan.
Kiitosvirren myötä lopetan taukoni, otan kuulokkeet korviltani ja jatkan työpäiväni tehtävien parissa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys