Ai­van koh­ta on jou­lu. Jou­lu! Vä­lil­lä tun­tuu, et­tei mie­li eh­di mu­kaan ajan ku­lu­es­sa niin no­pe­as­ti. Mil­lai­nen on jou­lu 2015?

Ote­taan pal­jon pi­meyt­tä

sy­ty­te­tään sen kes­kel­le kynt­ti­lä

mon­ta kynt­ti­lää

pal­jon kynt­ti­löi­tä.

Muu­te­taan pi­meä va­lok­si.

Ote­taan pi­meis­tä pi­mein kaa­mo­syö

ku­ki­te­taan se täh­din

kynt­ti­löin,

se on Jou­lu.

Tä­män ad­ven­tin ai­kaan mie­les­sä­ni on kai­ku­nut sa­no­ja yli 30 vuot­ta van­has­ta jou­lu­ru­nos­ta. Sen sa­no­ma on tun­tu­nut jäl­leen ker­ran tuo­reel­ta, ajat­to­mal­ta. Ai­van kuin jou­lun sa­no­ma it­ses­sään – iki­van­ha ja ai­na uu­si.

Pi­tää ol­la pi­me­ää

et­tä nä­kee täh­det.

Suur­kau­pun­gin mai­nos­va­lois­sa

et­sit tur­haan täh­tiä

tai­vaal­ta­si.

Tä­män maa­il­man mai­nos­va­lois­sa

et­sit

ek­syt

vaik­ka on va­loi­saa

niin kir­kas­ta et­tä häi­käi­see.

– –

Jou­lun ih­me on se

et­tä pi­meä muut­tuu va­lok­si.

Tuon ih­meen ko­ke­mi­seen ei tar­vi­ta suu­ria val­mis­te­lu­ja. Sen voi ais­tia yk­sin tai yh­des­sä, hil­jai­ses­sa koh­taa­mi­ses­sa, pie­nes­sä het­kes­sä per­heen tai ys­tä­vien kes­ken. Tai se voi le­vit­täy­tyä koko ko­tiin, ko­ris­te­luun, va­loi­hin, lau­luun ja yh­tei­seen te­ke­mi­seen.

Jou­lu kuin pei­li

pi­meä ik­ku­na

lap­sen sil­mä

kyy­nel:

mo­nin­ker­tais­taa kai­ken

kynt­ti­län lie­kit tai pi­mey­den

on­nen ja on­net­to­muu­den.

– –

Jou­lu on juh­la

joka te­kee

on­nel­li­set on­nel­li­sem­mik­si,

on­net­to­mat on­net­to­mam­mik­si,

"mitä si­nul­la on

sitä si­nul­le li­sä­tään"

jou­lu­na­kin.

Jou­lu mo­nin­ker­tais­taa kai­ken. Odo­tus voi jos­kus ol­la suu­rem­pi juh­la kuin juh­la it­se. On­nel­li­suus le­vit­täy­tyy jo jou­lun aa­vis­tuk­seen. Sy­dä­me­ni mel­kein pa­kah­tuu, kun aja­tuk­sis­sa­ni kul­jen hei­dän luok­seen, jot­ka kai­paa­vat lä­hei­si­ään su­run sä­vyt­tä­mäs­sä juh­las­sa. Osal­la meis­tä täyt­ty­mät­tö­mät toi­veet tun­tu­vat jou­lu­na ki­pu­na; ly­hy­e­nä viil­tä­vä­nä het­ke­nä tai epä­mää­räi­se­nä olo­na. Kai­pauk­sen ja toi­vei­den kans­sa on kui­ten­kin elet­tä­vä.

Hil­jai­suu­des­ta voi pa­la­ta

voi­mak­kaa­na

roh­ke­a­na

iloa täyn­nä.

Moni on pa­lan­nut. Jos­pa si­nä­kin. Me.

Maa­ria Lei­no­nen muis­tut­taa jou­lu­ru­nos­saan mei­dän jo­kai­sen saa­mas­ta teh­tä­väs­tä. Jou­lu­na ja jou­lun jäl­keen mei­dät on tar­koi­tet­tu ilok­si toi­sil­lem­me, ole­maan va­lo­na pi­mey­des­sä. Tä­män otan muis­to­lau­seek­si it­sel­le­ni­kin mat­kal­le jou­lus­ta jou­luun.

Ilo an­net­tu ja­et­ta­vak­si

valo vie­tä­väk­si eteen­päin.

Hy­vää jou­lua

ih­mi­set -

iloa

va­loa

rau­haa.

Lai­nauk­set Maa­ria Lei­no­sen Vain pi­me­äs­sä nä­ky­vät täh­det -ru­nos­ta, joka on esi­tet­ty Yleis­ra­di­on jou­lu­ru­no­na vuon­na 1984.