Vii­me ke­sän lo­pul­la kak­si nuo­rim­mais­ta tuli ker­to­maan, et­tä heil­lä on ta­ka­pi­hal­la ”her­ne­maa”. He oli­vat löy­tä­neet her­nei­den tai­mia. Mei­tä nau­rat­ti, sil­lä lap­set oli­vat ke­säl­lä am­pu­neet ”sorp­pa­reil­la”, put­kes­ta ja ku­mi­han­sik­kaan sor­mes­ta teh­dyil­lä am­pu­ma-aseil­la, ja huo­maa­mat­taan sa­mal­la vil­jel­leet her­nei­tä itä­mään.

Eh­dim­me joi­tain her­neen­pal­ko­ja naut­ti­a­kin en­nen kuin kai­vin­ko­ne tuli ja ta­soit­ti pi­ha­maan ja aset­te­li ruo­ka­mul­lat pai­koil­leen. Meil­lä ei ole pit­kään ai­kaan ol­lut kun­nol­lis­ta pi­haa, kos­ka uu­si ko­tim­me ra­ken­net­tiin kes­kel­le en­tis­tä pi­haa ja ta­ka­pi­ha­kin meni mul­lin mal­lin maan­kai­vuun myö­tä. Lu­pa­sin lap­sil­le, et­tä kun seu­raa­va­na ke­sä­nä lai­tan kas­vi­maan, he saa­vat lait­taa sin­ne oman her­ne­maan­sa.

Tänä ke­sä­nä unel­mas­ta­ni tuli tot­ta. Jo syk­syl­lä nur­mik­koa kyl­vä­es­säm­me olim­me mer­kan­neet mie­he­ni kans­sa kas­vi­maan pai­kan. Ke­vääl­lä en­sim­mäis­ten läm­pi­mien päi­vien ai­ka­na le­vit­te­lin kas­vi­maal­le­ni li­sää mul­taa, kään­sin maan ja ke­rä­sin ki­viä pois. Ta­voit­tee­na­ni ei ole työ­lei­ri vaan pie­ni te­ra­pi­a­kas­vi­maa.

Pit­kään olen haa­veil­lut myös oman kas­vi­maan uu­sis­ta pe­ru­nois­ta. Sil­loin kun lap­set oli­vat pie­niä, kas­va­tin sa­laat­tia, til­liä ja per­sil­jaa te­ras­sil­la laa­ti­kois­sa. Tie­ten­kin siel­lä oli myös ke­sä­kuk­kia. Mi­nus­ta oli te­ra­peut­tis­ta nyp­piä ku­kis­ta kui­via leh­tiä, kun olin en­sin saa­nut lap­set nuk­ku­maan. Mie­lee­ni on jää­nyt jo vii­le­ne­mäs­sä ole­va rau­hal­li­nen ke­säil­ta, kun jut­te­lin ku­kil­le­ni.

Tämä uu­si kas­vi­maa on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen pro­jek­ti. Olen lap­suu­den ko­dis­sa­ni op­pi­nut pe­ru­sa­si­at kas­vi­maan hoi­dos­ta, mut­ta nyt oli haus­ka tu­tus­tua tar­kem­min lan­noit­ta­mi­seen, kump­pa­nuus­kas­vei­hin ja vil­je­ly­kier­toon. En ol­lut en­nen tien­nyt, et­tä kan­nat­taa vil­jel­lä tiet­ty­jä kas­ve­ja vie­rek­käin, niin saa pa­rem­man sa­don. Vil­je­ly­kier­to, eli kas­vin­vuo­rot­te­lu sa­mal­la kas­vu­pai­kal­la, pi­tää ot­taa seu­raa­va­na ke­sä­nä huo­mi­oon. Sil­loin kas­vi­maa­ni vält­tyy pa­rem­min tu­ho­lai­sil­ta ja tau­deil­ta.

Mi­nul­la on ol­lut hy­vä­nä kon­sult­ti­na sis­ko­ni, joka on il­mi­ö­mäi­nen it­se­op­pi­nut puu­tar­hu­ri. Olen sa­nat­to­ma­na seis­syt hä­nen ym­py­rän­muo­toi­sen kas­vi­maan­sa reu­nal­la ja ihail­lut. Se näyt­ti suu­rel­ta, iloi­sel­ta kär­ryn­pyö­räl­tä. Si­pu­lin­var­sien, pork­ka­nan naat­tien ja mui­den vih­rei­den kas­vis­ten se­as­sa kuk­ki iha­nas­ti eri­lai­sia ke­sä­kuk­kia.

Sis­ko­ni pe­las­ti kas­vi­maa­ni ja mi­nut val­ta­val­ta mää­räl­tä rik­ka­ruo­ho­ja, sil­lä olin vie­mäs­sä tuo­ret­ta he­vo­sen­lan­taa maa­ha­ni. En ol­lut pe­reh­ty­nyt tar­peek­si hy­vin, et­tä en­nen kas­vi­maa­han pa­noa lan­nan pi­tää ol­la hy­vin pa­la­nut­ta. Si­pu­lei­ta en oli­si osan­nut li­ot­taa tuh­ka­ve­des­sä. Myös mo­nes­sa muus­sa asi­as­sa hän osa­si neu­voa mi­nua.

Kas­vi­maan te­ke­mi­nen ja sii­tä huo­leh­ti­mi­nen on mu­ka­van konk­reet­tis­ta työ­tä. Maan kä­sit­te­ly vaa­tii voi­mia ja si­pu­lien is­tut­ta­mi­nen ja sie­men­ten kyl­vä­mi­nen jal­ka­li­hak­sia ja hy­vää sel­kää. Kun sain maa­ni val­miik­si, oli tyy­ty­väi­nen olo. Mul­ta­penk­ke­jä kat­so­es­sa­ni mie­tin, kuin­ka tot­ta on, et­tä ih­mi­nen on vil­je­li­jä mut­ta Ju­ma­la kas­vun an­ta­ja.