Aatos kannustaa lukemaan

11-vuo­ti­as Aa­tos Tuo­mi­kos­ki op­pi lu­ke­maan suun­nil­leen esi­kou­lui­käi­se­nä. Ny­ky­ään hän ku­vai­lee ole­van­sa ”ihan sai­raan no­pea lu­ke­maan”. Kun moni ikä­to­ve­ri viet­tää va­paa-ai­kan­sa pe­li­kon­so­lin ää­res­sä, Aa­tos up­pou­tuu ta­ri­noi­hin sekä lu­ke­mal­la et­tä kuun­te­le­mal­la.

Palanen pannukakkua

Au­rin­ko pa­kot­ti mi­nut ulos erää­nä aa­mu­na. Lai­toin luu­rit kor­viin ja kuun­te­lin sa­mal­la työ­jut­tu­ja. Koh­ta­sin sat­tu­mal­ta erään van­hem­man nai­sen. Tut­tu­ja kun olem­me, py­säh­dyin vaih­ta­maan muu­ta­man sa­nan ja an­noin koi­ra­van­huk­sen nuus­kia het­ken kät­tä­ni.

Tunnissa 2000 pullaa uunista ulos

Kun ajaa Os­los­ta poh­joi­seen koh­ti Ha­ma­ria, E6-val­ta­tien var­rel­la si­jait­see kuu­lui­sa Shell-huol­to­a­se­ma. Paik­ka tun­ne­taan ni­mel­lä Bol­le­land eli Pul­la­maa, ja siel­lä myy­dään vuo­des­sa yli kak­si mil­joo­naa pul­laa. Tä­män pul­la­me­ren kes­kel­lä asi­ak­kai­ta pal­ve­lee hy­mys­sä suin suo­ma­lai­nen Las­se Sauk­ko­nen.

Rauhanyhdistys on kuin toinen koti

Kuin toi­nen koti, ku­vai­le­vat elä­köi­ty­neet maan­vil­je­li­jät Es­ko ja Rai­ja Nur­mi­mä­ki Sie­vin Kiis­ki­län Rau­ha­nyh­dis­tys­tä. Sie­vi­läi­nen Es­ko ja kok­ko­la­lai­nen Rai­ja me­ni­vät nai­mi­siin vuon­na 1973 ja Rai­ja muut­ti Sie­viin. Rai­jan var­hai­sim­mat muis­tot uu­des­ta ko­ti­sii­o­nis­ta liit­ty­vät pe­rin­tei­siin jou­lu­päi­vän seu­roi­hin, jot­ka sil­loin pi­det­tiin Jo­ki­ta­lon Väi­nön ja Ol­gan ko­to­na.

Nuoria vastuunkantajia

Vuon­na 2014 käl­vi­ä­läi­nen Juho Hil­tu­la kuu­li opis­ke­lu­ka­ve­ril­taan Sie­vin Ase­man­seu­dul­la ole­vas­ta myy­tä­väs­tä ta­los­ta, tuli kat­so­maan sitä ja teki kau­pat. Sie­vi oli tul­lut jo ai­kai­sem­min tu­tuk­si ka­ve­rei­den ja säh­ly­pe­lien kaut­ta.

Hyvät askelmerkit seuraajalle

Työ­voi­ma­toi­mis­ton edes­sä is­tus­ke­lee lap­sia jo­nos­sa. Jo­non en­sim­mäi­set ovat odot­ta­neet jo pari tun­tia ja vie­lä pari on edes­sä. Sil­loin ale­taan ja­kaa seu­raa­van päi­vän pit­sa­laa­ti­koi­den tait­te­lu­vuo­ro­ja.

Opettajavaihto konkretisoi uskovaisten yhteyttä

Da­niel ja An­nye Kum­pu­la Buf­fa­los­ta, Min­ne­so­tas­ta, ovat en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­mes­sa ja Su­vi­seu­rois­sa. Jo aat­to­seu­ra­päi­vä­nä su­vi­seu­ra­ta­pah­tu­ma teki vai­ku­tuk­sen:

Yksinkertaista ja siistiä hommaa

Sii­tä on mon­ta vuot­ta, kun olen ol­lut vii­mek­si ves­san­pe­su­kier­rok­sel­la Su­vi­seu­rois­sa. Nuo­re­na mi­nul­la oli ta­pa­na sis­ko­ni kans­sa ot­taa jo­kai­sis­sa Su­vi­seu­rois­sa yk­si työ­vuo­ro ja ni­me­no­maan ves­san­pe­suun.

Kahdesti leskeksi jäänyt: surun keskelläkin on lähdettävä liikkeelle

Puo­li­son kuo­le­ma mul­lis­taa elä­män ja jät­tää jäl­keen­sä sy­vän su­run sekä käy­tän­nön haas­tei­ta. Kah­des­ti les­kek­si jää­nyt Saa­ri­jär­vel­lä asu­va Rai­ja Ki­vi­nie­mi tie­tää, mil­lais­ta on me­net­tää elä­män­kump­pa­ni en­sin pit­kän sai­rau­den jäl­keen ja myö­hem­min täy­sin yl­lät­tä­en.
– Se­hän ei ole oi­kein, et­tä su­ruun jää kiin­ni vuo­si­kau­sik­si, hän to­te­aa kui­ten­kin ja li­sää, et­tä su­run kans­sa op­pii elä­mään.