Tänä ke­vää­nä Soh­vi Mä­el­lä on ta­ka­naan kol­men vuo­den uu­ras­tus Ma­de­to­jan mu­siik­ki­lu­ki­os­sa.

– On kyl­lä us­ko­ma­ton fii­lis. Lop­pu­jen lo­puk­si kol­me vuot­ta on men­nyt tosi no­pe­as­ti. Var­sin­kin heti kir­joi­tus­ten jäl­keen tuli sem­moi­nen tosi iso hel­po­tus ja va­pau­den tun­ne. Kir­joi­tuk­siin lu­ke­mi­nen oli ai­ka työ­läs­tä. Toi­saal­ta sii­hen oli asen­noi­tu­nut jo etu­kä­teen, et­tä se tu­lee ole­maan työ­läs­tä, Mäki miet­tii.

Nyt kun kir­joi­tuk­set ovat ohi, hän on pääs­syt aloit­ta­maan jo ke­sä­työt.

– Oon ke­sä­töis­sä maa­laa­mas­sa ta­lo­jen ul­ko­pin­to­ja yh­den ys­tä­vän kans­sa. Ke­sä­työt jat­ku­vat elo­kuun lop­puun.

Uu­sia ys­tä­viä lu­ki­os­ta

Opis­ke­lu Ma­de­to­jan mu­siik­ki­lu­ki­os­sa Ou­lus­sa oli Mäen mu­kaan sa­maan ai­kaan hy­vin an­toi­saa mut­ta myös vä­lil­lä ras­kas­ta.

– Eten­kin kah­te­na eka­na vuon­na opis­ke­lu oli ai­ka ras­kas­ta, kun lu­ku­jär­jes­tyk­set joka jak­sos­sa oli mel­kein täy­siä. Oli myös pai­nei­ta osa­ta va­li­ta jo heti var­hai­ses­sa vai­hees­sa ai­neet, jot­ka ha­lu­aa sit­ten kir­joit­taa yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa. Mi­tään isom­pia haas­tei­ta ei kui­ten­kaan ol­lut.

Soh­vi Mäki aloit­ti lu­ki­on Ma­de­to­jal­la Reis­jär­ven opis­tos­sa vie­te­tyn vuo­den jäl­keen. Joi­ta­kin opis­to­ys­tä­viä tuli sa­maan lu­ki­oon, mikä hel­pot­ti so­peu­tu­mis­ta uu­teen opi­nah­joon.

– Opis­tos­sa syn­ty­nei­tä ys­tä­vyys­suh­tei­ta on ol­lut hel­pom­pi yl­lä­pi­tää, kun on pääs­syt kou­lus­sa vä­li­tun­nil­la ja muul­loin­kin vaih­ta­maan kuu­lu­mi­sia, jos ei kii­rei­sen lu­ki­oar­jen kes­kel­lä ole muu­ten eh­ti­nyt py­säh­ty­mään ys­tä­vien kans­sa, hän miet­tii.

Uu­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta on syn­ty­nyt myös lu­ki­os­sa opin­to­jen lo­mas­sa.

– Iha­nim­pia ko­ke­muk­sia lu­ki­oa­joil­ta oli­kin, kun löy­sin Ma­dik­sel­ta sel­lai­sia ys­tä­viä, joi­den kans­sa on ol­lut alus­ta as­ti help­po ol­la. Luo­tan, et­tä nämä ys­tä­vyys­suh­teet ei ka­toa mi­hin­kään, vaik­ka ei niin usein eh­ti­si nä­ke­mään­kään.

Hä­nen mu­kaan­sa Ma­dik­sel­la eli Ma­det­ojal­la oli ri­kas­ta se, kun siel­lä oli pal­jon eri­lai­sia ih­mi­siä.

– Tun­tui, et­tä siel­lä oli jo­kai­sel­la mah­dol­li­suus ol­la oma it­sen­sä ja eh­kä myös löy­tää oman­lai­sia ih­mi­siä ym­pä­ril­le.

So­pi­vas­ti myös va­paa-ai­kaa

Soh­vi Mäki ker­too, et­tä va­paa-ai­ka an­toi so­pi­vas­ti vas­ta­pai­noa kii­rei­seen opis­ke­li­ja-ar­keen.

– Va­paa-ajal­la olin yleen­sä per­heen, ys­tä­vien ja poi­ka­ys­tä­vän kans­sa. Yleen­sä kä­vim­me seu­rois­sa Ou­lun rau­ha­yh­dis­tyk­sel­lä kol­me ker­taa vii­kos­sa ys­tä­vien kans­sa. Ne oli­vat ar­vok­kai­ta py­säh­ty­mi­siä kes­kel­lä viik­koa ja vii­kon­lop­pui­sin.

Mu­siik­ki kuu­lui tär­ke­ä­nä osa­na Mäen elä­mään niin kou­lus­sa kuin ko­to­na.

– Soi­tan viu­lua. Soit­ta­mi­nen yh­des­sä kou­lu­ka­ve­rei­den ja si­sa­rus­ten kans­sa on ol­lut iso osa omaa lu­ki­oar­kea. Yh­des­sä mu­si­soin­ti on ol­lut sem­mois­ta iha­naa yh­teis­tä te­ke­mis­tä ja ai­kaa var­sin­kin si­sa­rus­ten kes­ken. Ol­laan pääs­ty yh­des­sä ilah­dut­ta­maan mo­nia ih­mi­siä mu­sii­kin lah­jal­la, ja se on ol­lut itel­le tosi an­toi­saa. Ma­dik­sel­la meil­lä oli ka­ma­ri­mu­siik­ki­tun­te­ja, jois­sa saa­tiin yh­des­sä mu­si­soi­da, ja ne on jää­neet tosi hy­vä­nä muis­to­na mie­leen lu­ki­os­ta.

Tu­le­vai­suu­den haa­vei­ta

Tu­le­vai­suu­den haa­veis­sa tuo­reel­la yli­op­pi­laal­la siin­tää työt, opin­not ja nai­mi­siin­me­no.

– Mun lem­pi­ai­ne lu­ki­os­sa oli psy­ko­lo­gia. Se vei men­nes­sään ja jo­kai­nen kurs­si oli niin mie­len­kiin­toi­nen. Sen kaut­ta oon myös löy­tä­nyt suun­taa sii­hen, min­kä tyyp­pis­tä alaa ha­lu­an läh­teä opis­ke­le­maan.

Mäki ker­too ha­ke­neen­sa opis­ke­le­maan psy­ko­lo­gi­aa ja luo­ka­no­pet­ta­jak­si.

– Täl­lä het­kel­lä tun­tuu, et­tä se luo­ka­no­pet­ta­ja oli­si enem­män mun alaa, hän miet­tii.

Jo ylä­as­te­vuo­sien ai­ka­na Mäki tu­tus­tui poi­ka­ys­tä­vään­sä Jaa­ko Lu­mi­jär­veen. Nyt he ovat seu­rus­tel­leet vä­hän yli kol­me vuot­ta.

– Tu­le­vai­suu­del­ta odo­tan ja luo­tan, et­tä mul­le ja poi­ka­ys­tä­väl­le tu­lee se ai­ka, et­tä ol­laan val­mii­ta hyp­pää­mään as­kel eteen­päin koh­ti avi­o­liit­toa ja mah­dol­lis­ta per­he-elä­mää. Tur­val­lis­ta, kun voi lait­taa vaan kä­det ris­tiin ja ru­koil­la mo­lem­mil­le roh­keut­ta ja luot­ta­mus­ta as­tua uu­den ää­rel­le. Seu­rus­te­lu on tun­tu­nut iha­nal­ta, mut­ta on myös ol­lut pal­jon haas­tei­ta. Niis­tä kes­kus­te­le­mi­nen kah­des­taan ja muit­ten kans­sa on aut­ta­nut ja ri­kas­tut­ta­nut tosi pal­jon, Mäki miet­tii.

Kaik­ki asi­at ovat jär­jes­ty­neet

Soh­vi Mäki ker­too vä­lil­lä miet­ti­neen­sä sitä, mi­ten hy­vin kaik­ki on jär­jes­ty­nyt elä­mäs­sä.

– Oon vä­lil­lä miet­ti­nyt sitä, mi­ten hel­pos­ti it­sel­le on jär­jes­ty­nyt työ­pai­kat ja kou­lu­pai­kat. Opis­ton­kin sain käy­dä. Sa­maan ai­kaan moni kamp­pai­lee pal­jon sen kans­sa, et­tä ei mei­naa löy­tyä esi­mer­kik­si ke­sä­töi­tä tai opis­to­paik­kaa ei vain avau­du.

Ai­na elä­mä ei ole ol­lut niin on­nel­lis­ta kuin nyt.

– Pe­rus­kou­lus­sa mul­la oli ai­ka vai­kea löy­tää omaa paik­kaa ih­mis­suh­teis­sa. Oon myös ko­ke­nut kiu­saa­mis­ta sil­loin. Vuo­si en­nen ri­pa­ria löy­sin kui­ten­kin iha­nan us­ko­vai­sen ys­tä­vä­po­ru­kan, jos­ta mo­net on mul­le edel­leen tär­kei­tä.

Hän tun­tee suur­ta kii­tol­li­suut­ta sii­tä, mi­ten asi­at ovat men­neet.

– Esi­mer­kik­si opis­to on ol­lut it­sel­le tosi tär­keä, ja sil­lä on ol­lut iso roo­li omas­sa kas­vus­sa. On niin kii­tol­li­nen olo sii­tä, mi­ten kaik­ki on jär­jes­ty­nyt. Nämä asi­at ei iki­nä ole omis­sa kä­sis­sä, vaan jo­kai­sel­la ta­pah­tu­mal­la on jo­kin tar­koi­tus omas­sa elä­mäs­sä, Mäki ker­too.

Tuo­re yli­op­pi­las poh­tii, et­tä us­ko tuo tur­vaa kaik­kiin tu­le­vai­suu­den poh­din­toi­hin.

– Kun on us­ko sy­dä­mes­sä, niin tu­le­vai­suus näyt­tää ai­na vä­hän ke­vy­em­mäl­tä. Voi tur­vau­tua ja luot­taa Ju­ma­laan. Voi ko­kea ole­van­sa suu­rel­la käm­me­nel­lä pie­ne­nä, mut­ta ar­vok­kaa­na ja huo­leh­dit­tu­na.