Jari kol­mo­nen

Apos­to­li Jo­han­nek­ses­ta pu­hu­taan rak­kau­den apos­to­li­na. Ei­kä se ole ih­me; Jo­han­nes kir­joit­taa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta val­ta­vas­ti. It­se­ään hän kut­suu kir­joit­ta­mas­saan Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ni­mel­lä ”Jee­suk­sen rak­kain ope­tus­lap­si”. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min tu­tuim­pia lau­sei­ta lie­nee pie­noi­se­van­ke­liu­mi, joka ku­vaa Ju­ma­lan rak­kaut­ta: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Lä­him­mäi­sen sun­nun­tain toi­ses­sa lu­ku­kap­pa­lees­sa on Jo­han­nek­sen en­sim­mäi­ses­tä kir­jees­tä kuu­si ja­et­ta. Jak­sos­sa sa­nat rak­kaus ja ra­kas­taa esiin­ty­vät yh­teen­sä 15 ker­taa. Jo­han­nes ku­vaa Ju­ma­lan suur­ta rak­kaut­ta syn­tiin­lan­gen­nut­ta koh­taan. Kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­seen rak­kau­teen Jo­han­nes ke­hot­taa kir­joit­ta­es­saan: ”jos me ra­kas­tam­me toi­si­am­me, Ju­ma­la py­syy meis­sä” (1. Joh. 4:12).

Rak­kau­del­le on täs­sä maa­il­mas­sa pal­jon mää­ri­tel­miä. Rak­kau­des­ta pu­hu­taan usein. Toi­si­naan rak­kau­den kä­si­tet­tä käy­te­tään pin­nal­li­sel­la ta­val­la, pe­rus­tel­len sil­lä syn­nin lu­val­li­suut­ta. Rak­kau­teen lii­te­tään aja­tus va­pau­des­ta. Yti­mel­tään rak­kaus on kui­ten­kin en­nen kaik­kea us­kol­li­suut­ta. Suu­rin­ta rak­kaut­ta on Ju­ma­lan rak­kaus ih­mis­tä koh­taan.

Rak­kaus on myös kait­sen­taa. Ra­kas­ta­va van­hem­pi osaa lait­taa lap­sel­leen ra­jo­ja. Ne tur­vaa­vat lap­sen kas­vua. Myös Ju­ma­la kait­see ih­mis­tä. Hän oh­jaa ih­mis­tä oi­ke­aa tie­tä rak­kau­ten­sa vuok­si. Ju­ma­la oh­jaa ih­mis­tä kai­dal­le tiel­le, ku­ten pai­men oh­jaa lam­mas­taan tur­val­li­sil­le lai­tu­mil­le tai ra­kas­ta­va van­hem­pi oh­jaa las­taan. Myös eri elä­män­vai­heet ovat Ju­ma­lal­ta. Mi­nua on vii­me ai­koi­na pu­hu­tel­lut useis­sa avi­o­liit­toon vih­ki­mi­sis­sä lau­let­tu vir­si, jos­sa sa­no­taan: ”Hän on­neen mei­dät oh­jaa, myös ai­kaan vai­ke­aan. Sen rak­kau­den poh­jaa ken pys­tyy kos­kaan tut­ki­maan?” (VK 462:2.)

Jo­han­nes kir­joit­ti, et­tä jos Ju­ma­lan lap­set ra­kas­ta­vat toi­si­aan, Ju­ma­la py­syy heis­sä. Ei siis ole vä­hä­pä­töi­ses­tä asi­as­ta kyse, kun pu­hu­taan kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­ses­tä rak­kau­des­ta. Va­pah­ta­jam­me­kin sa­noi: ”Kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te ra­kas­tat­te toi­si­an­ne” (Joh. 13:35). Rak­kau­des­sa jär­jes­tys ei mene kui­ten­kaan niin, et­tä ih­mi­nen ra­kas­tai­si en­sin tois­ta ih­mis­tä ja sii­tä pal­kin­to­na sai­si Ju­ma­lan rak­kau­den. Jär­jes­tys on se, et­tä Ju­ma­la on en­sin ra­kas­ta­nut ih­mis­tä ja sii­tä ih­mi­nen saa voi­man ra­kas­taa tois­ta ih­mis­tä. Ju­ma­lan las­ten kes­ki­näi­seen rak­kau­teen­kin voi­ma tu­lee Ju­ma­lal­ta. On suu­ri lah­ja, et­tä syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la saa kor­ja­ta asi­oi­ta, jos tu­lee tois­ta rik­ko­neek­si.

Ju­ma­lan las­ten kes­ki­näi­seen rak­kau­teen saa jo­kai­nen tul­la osal­li­sek­si. Se ta­pah­tuu us­ko­mal­la sa­no­ma Ju­ma­lan rak­kau­des­ta omal­le koh­dal­le. Us­kon myö­tä avau­tuu suu­ri vel­jien ja si­sar­ten jouk­ko. Lau­ri Tas­ki­la ru­noi­lee Sii­o­nin lau­lus­sa: ”Sen jä­sen tah­don ol­la, toi­sia ra­kas­taa iloi­ten, jos saa yk­si osak­seen kun­ni­aa, kär­siä kaik­kein kans­sa, jos yk­si sai­ras­taa, myös kan­taa pe­su­mal­jaa, syn­neis­tä puh­dis­taa” (SL 102:4).