A-L.S.
A-L.S.
Jari kolmonen
Apostoli Johanneksesta puhutaan rakkauden apostolina. Eikä se ole ihme; Johannes kirjoittaa Jumalan rakkaudesta valtavasti. Itseään hän kutsuu kirjoittamassaan Johanneksen evankeliumissa nimellä ”Jeesuksen rakkain opetuslapsi”. Johanneksen evankeliumin tutuimpia lauseita lienee pienoisevankeliumi, joka kuvaa Jumalan rakkautta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Lähimmäisen sunnuntain toisessa lukukappaleessa on Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä kuusi jaetta. Jaksossa sanat rakkaus ja rakastaa esiintyvät yhteensä 15 kertaa. Johannes kuvaa Jumalan suurta rakkautta syntiinlangennutta kohtaan. Kristittyjen keskinäiseen rakkauteen Johannes kehottaa kirjoittaessaan: ”jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä” (1. Joh. 4:12).
Rakkaudelle on tässä maailmassa paljon määritelmiä. Rakkaudesta puhutaan usein. Toisinaan rakkauden käsitettä käytetään pinnallisella tavalla, perustellen sillä synnin luvallisuutta. Rakkauteen liitetään ajatus vapaudesta. Ytimeltään rakkaus on kuitenkin ennen kaikkea uskollisuutta. Suurinta rakkautta on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan.
Rakkaus on myös kaitsentaa. Rakastava vanhempi osaa laittaa lapselleen rajoja. Ne turvaavat lapsen kasvua. Myös Jumala kaitsee ihmistä. Hän ohjaa ihmistä oikeaa tietä rakkautensa vuoksi. Jumala ohjaa ihmistä kaidalle tielle, kuten paimen ohjaa lammastaan turvallisille laitumille tai rakastava vanhempi ohjaa lastaan. Myös eri elämänvaiheet ovat Jumalalta. Minua on viime aikoina puhutellut useissa avioliittoon vihkimisissä laulettu virsi, jossa sanotaan: ”Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan?” (VK 462:2.)
Johannes kirjoitti, että jos Jumalan lapset rakastavat toisiaan, Jumala pysyy heissä. Ei siis ole vähäpätöisestä asiasta kyse, kun puhutaan kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta. Vapahtajammekin sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35). Rakkaudessa järjestys ei mene kuitenkaan niin, että ihminen rakastaisi ensin toista ihmistä ja siitä palkintona saisi Jumalan rakkauden. Järjestys on se, että Jumala on ensin rakastanut ihmistä ja siitä ihminen saa voiman rakastaa toista ihmistä. Jumalan lasten keskinäiseen rakkauteenkin voima tulee Jumalalta. On suuri lahja, että syntien anteeksiantamuksen evankeliumilla saa korjata asioita, jos tulee toista rikkoneeksi.
Jumalan lasten keskinäiseen rakkauteen saa jokainen tulla osalliseksi. Se tapahtuu uskomalla sanoma Jumalan rakkaudesta omalle kohdalle. Uskon myötä avautuu suuri veljien ja sisarten joukko. Lauri Taskila runoilee Siionin laulussa: ”Sen jäsen tahdon olla, toisia rakastaa iloiten, jos saa yksi osakseen kunniaa, kärsiä kaikkein kanssa, jos yksi sairastaa, myös kantaa pesumaljaa, synneistä puhdistaa” (SL 102:4).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?