JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tauko

9.5.2015 6.33

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150509063300

Mitä ta­pah­tuu, kun blo­gi­kir­joit­ta­jal­le is­kee tyh­jän pa­pe­rin kam­mo ja sa­ma­nai­kai­ses­ti tu­lee vä­li­ai­kai­nen suma töi­den kans­sa? Se­kaan voi heit­tää vie­lä kroo­ni­sen muis­ta­mat­to­muu­den, jo­hon ei tun­nu ole­van avuk­si edes huu­to­mer­keil­lä ja KEP­PI­KIR­JAI­MIL­LA lai­te­tut muis­tu­tuk­set työ­ka­len­te­rin si­vuil­le. Var­maan ar­vaat­te­kin, mut­ta pa­laan seu­rauk­siin het­ken ku­lut­tua.

Täy­tyy kyl­lä tun­nus­taa, et­tä täl­lä ker­taa tyh­jän pa­pe­rin kam­mo ei is­ke­nyt ai­van heti. Tut­tuun ta­paan työs­ken­te­ly al­koi vii­me het­ken pa­nii­kin val­las­sa älyt­ty­ä­ni, et­tä leh­teen tu­le­va teks­ti oli­si pi­tä­nyt pa­laut­taa edel­li­sel­lä vii­kol­la, lo­man ai­ka­na. Ja on­nek­si sain maa­nan­tai­na töi­hin men­nes­sä­ni mie­les­tä­ni lois­ta­van ide­an ai­hees­ta! Il­lal­la aloin työs­tää ai­het­ta…

Ja jat­koin sitä seu­raa­va­na päi­vä­nä. Ja sitä seu­raa­va­na. Teks­tiä tuli näp­päi­mis­tös­tä tul­vi­mal­la, ai­he laa­je­ni mel­kein pie­nen ro­maa­nin mit­tai­sek­si (mu­ka­na vä­hän kir­jal­lis­ta lii­oit­te­lua). Ta­ju­sin nel­jän­te­nä päi­vä­nä, et­tä jo­tain muu­ta täy­tyy kek­siä, täs­tä ei pa­ra­ne jat­kaa.

Sii­nä koh­dal­la is­ki val­kea tyh­jyys etee­ni. Mie­len lai­doil­ta ei ker­ta kaik­ki­aan ai­em­man vuo­da­tuk­sen jäl­keen tul­lut mi­tään, jo­hon oli­si voi­nut tart­tua. Yri­tin yh­tä ai­het­ta ja pun­ner­sin toi­sen kim­pus­sa, kol­mas ete­ni ot­si­kon ta­sol­le. Tur­hau­duin yrit­tä­es­sä­ni työs­tää eri ai­hei­ta, kun jo­kai­nen niis­tä joh­ti um­pi­ku­jaan. Pää­tin jät­tää aja­tuk­set het­kek­si le­pää­mään. Ja täs­sä koh­das­sa se ta­pah­tui: koh­ta­lo­kas unoh­dus, koko blogi unoh­tui mie­les­tä­ni.

Sa­mal­la ta­val­la kuin blo­gi­teks­tiä miet­ties­sä­ni tur­hau­dun vä­lil­lä myös ole­mi­see­ni ja elä­mi­see­ni. Näin käy useim­mi­ten sil­loin, kun huo­maan ar­jes­sa­ni, et­tä ai­ka ja voi­mat ei­vät enää rii­tä asi­ois­ta huo­leh­ti­mi­seen, saa­ti niis­tä naut­ti­mi­seen. Te­ki­si mie­li unoh­taa kaik­ki pro­jek­tit, joi­ta on it­sel­leen haa­li­nut ja aloit­taa puh­taal­ta pöy­däl­tä.

Jos­ta­kin syys­tä olen tänä ke­vää­nä kek­si­nyt it­sel­le­ni eri­tyi­sen pal­jon eri­lai­sia pro­jek­te­ja. Jo­kai­nen niis­tä yk­si­nään tuot­taa mi­nul­le iloa. Nau­tin löy­tä­es­sä­ni viu­lus­ta­ni jo­tain tu­tuk­si me­lo­di­ak­si tun­nis­tet­ta­vaa tai juos­tes­sa­ni vaa­len­neis­sa ke­vä­til­lois­sa kun­toa kas­vat­ta­mas­sa ja pää­tä tyh­jen­tä­mäs­sä. Olen myös kiin­nos­tu­nut pää­sy­ko­e­ma­te­ri­aa­li­ni ai­heis­ta, vaik­ka vä­lil­lä vaa­tii eri­tyis­tä sin­nik­kyyt­tä saa­da sil­mät py­sy­mään au­ki työ­päi­vän jäl­keen jat­ka­es­sa­ni luku-urak­kaa.

Nau­tit­ta­vik­si tar­koi­te­tut haas­teet muut­tu­vat kui­ten­kin hel­pos­ti vel­vol­li­suuk­sik­si, kun nii­tä on lii­kaa tai nii­tä ei pys­ty lait­ta­maan tär­keys­jär­jes­tyk­seen. Mo­nes­ti vel­vol­li­suuk­sik­si muut­tu­neet asi­at är­syt­tä­vät miel­tä­ni niin, et­tä se hei­jas­tuu myös lä­hi­pii­rii­ni. En eh­di tai jak­sa ol­la ai­dos­ti läs­nä myös­kään heil­le tai hei­dän kans­saan. Yleen­sä tä­män ta­ju­a­mi­nen on saa­nut mi­nut vii­meis­tään poh­ti­maan, mis­sä vika ja mitä asi­al­le voi­si teh­dä.

Useim­mi­ten huo­maan syyn tur­hau­tu­mi­see­ni ja sitä kaut­ta är­ty­myk­see­ni löy­ty­vän hy­vin lä­hel­tä omaa ne­nän­pää­tä­ni. Syy, joka useim­mi­ten on se, et­tä alan huo­maa­mat­ta­ni nos­taa ta­voi­te­ri­maa yhä kor­ke­am­mal­le. On tie­ten­kin luon­nol­lis­ta, et­tä tai­to­jen kart­tu­es­sa myös ta­voit­teet nou­se­vat, mut­ta jat­ku­va täh­tiin kur­kot­te­lu al­kaa en­nen pit­kää vä­syt­tää. It­sel­le­ni on ol­lut tänä vuon­na tär­ke­ää, et­tä viu­luo­pet­ta­ja­ni on toi­si­naan vuo­den ku­lu­es­sa pa­laut­ta­nut mie­lee­ni sen al­ku­pe­räi­sen ta­voit­teen, jon­ka syk­syl­lä soit­ta­mis­ta aloit­ta­es­sa­ni it­sel­le­ni ase­tin. Ja ta­voi­te ei sil­loin suin­kaan ol­lut se, et­tä soit­tai­sin vuo­den lo­pus­sa kuin Pek­ka Kuu­sis­to!

Py­säh­ty­mi­ses­tä ja poh­ti­mi­ses­ta on seu­ran­nut useim­mi­ten se, et­tä har­ras­tuk­siin on taas syt­ty­nyt se ki­pi­nä, jon­ka vuok­si nii­tä alun pe­rin olen al­ka­nut teh­dä­kin. Te­ke­mi­sen ilo taas on tuot­ta­nut hy­vää miel­tä, joka on kan­ta­nut elä­män muil­le­kin osa-alu­eil­le. Elä­mä on tun­tu­nut omal­ta ja hal­lit­ta­val­ta.

Omien ta­voit­tei­den poh­ti­mi­nen on useim­mi­ten koh­dal­la­ni tar­koit­ta­nut nii­den ma­dal­ta­mis­ta: tämä riit­tää täs­sä ti­lan­tees­sa, olen on­nis­tu­nut kyl­lin hy­vin. Sik­si tar­vit­sen vä­lil­lä tau­ko­ja. Voi­sin mel­kein kir­joit­taa täs­tä­kin ka­len­te­riin, niil­lä kep­pi­kir­jai­mil­la taas, muis­tu­tuk­sen it­sel­le­ni.

SatuKaikkonen
Edustan kasvavaa suomalaista lajityyppiä, yksin eläviä sinkkuja. Päivittäisenä tehtävänäni on opastaa suomalaista nuorisoa oppimaan, vapaalla ollessani yritän harjoitella oikeaa viuluotetta ja lisätä itsekuria kirjojen suhteen. Lapin luonnon avaruudessa etsin toisinaan itseäni ja omaa tahtoani.
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys