JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Kadonneiden lista

10.2.2015 6.36

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150210063600

Tie­dän, et­tä lai­toin sen tä­hän hyl­lyn­kul­mal­le. Sik­si lai­toin, et­tä löy­täi­sin sen, kos­ka yleen­sä säi­ly­tän sitä muu­al­la. Muis­tan vie­lä kä­des­sä­ni ol­leen ke­vey­den tun­teen, kun las­kin sen sor­mis­ta­ni. Mut­ta ei­pä nyt vain ole, mis­tä ot­taa.

Kä­ve­len kul­man taak­se, pa­laan ta­kai­sin ja toi­von, et­tä se oli­si il­mes­ty­nyt ha­lut­tuun paik­kaan. Ei ole.

Seu­raa kiih­ke­än et­sin­nän vai­he, jon­ka tun­to­merk­ke­jä on li­sään­ty­vä ta­va­ra­vyö­ry pe­räs­sä­ni ja yhä epä­toi­voi­sem­mak­si käy­vä mie­li. Mis­sä se on, MIS­Sä se on, mis­sä se ON?

Täl­lai­nen ti­lan­ne on mi­nul­le tut­tu jut­tu. Et­sin­tä päät­tyy joko on­nel­li­seen jäl­leen­nä­ke­mi­seen tai sen to­te­a­mi­seen, et­tä ka­do­tet­tu asia on pää­ty­nyt paik­kaan ni­mel­tä huk­ka.

Tun­nus­tan ole­va­ni ha­ja­mie­li­nen. Mi­nul­ta vaa­tii vä­lil­lä tie­tois­ta pon­nis­te­lua toi­mia ar­jes­sa jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti. Kuu­lun nii­hin ih­mi­siin, jot­ka nou­se­vat te­ke­mään jo­tain asi­aa ja pe­ril­le pääs­tes­sään miet­ti­vät, mik­si ovat siel­lä. Tai jot­ka löy­tä­vät hius­ten­kui­vaa­jan il­ta­päi­väl­lä jää­kaa­pis­ta. Tä­män vuok­si olen ra­ken­ta­nut it­sel­le­ni ru­tii­nien ver­kos­ton, jol­la hel­po­tan elä­mää­ni. On huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa sel­viy­tyä aa­mui­sin töi­hin, kun tie­tää, et­tä au­ton avai­met löy­ty­vät mel­koi­sel­la var­muu­del­la ta­kin tas­kus­ta ei­kä jon­kun pöy­dän kul­mal­ta.

Useim­mi­ten ha­lu­tut ta­va­rat löy­ty­vät ajan kans­sa, mo­nes­ti hy­vin nu­ku­tun yön jäl­keen. Toi­si­naan huk­kaan pää­tyy jo­tain, mitä ei kos­kaan enää saa ta­kai­sin. Osa niis­tä pai­nuu myös unoh­duk­sen ver­hon taak­se, niin et­tei nii­tä osaa kai­va­ta­kaan, joi­ta­kin asi­oi­ta muis­te­lee vie­lä vuo­sien pääs­tä ja toi­voo, et­tä oli­si pi­tä­nyt niis­tä pa­rem­paa huol­ta. Kai­va­tut asi­at ovat useim­mi­ten nii­tä, joi­hin si­säl­tyy tun­ne­pi­toi­sia hy­viä muis­to­ja. Niis­tä tai niil­tä on saa­nut tu­kea ja voi­maa, iloa ja ener­gi­aa.

Ka­don­nei­den ja kai­vat­tu­jen asi­oi­den lis­tal­la­ni on pari tär­ke­ää esi­net­tä, esi­mer­kik­si rip­pi­lah­jak­si saa­tu koru. Sain sen kum­mi­tä­dil­tä­ni lah­jak­si ja sii­hen liit­tyi kris­til­li­sen sym­bo­lii­kan ohel­la tär­ke­ä­nä myös aja­tus lah­jan an­ta­jas­ta ja vah­vis­tu­nut ai­kui­suu­den ko­ke­mus. Nyt koru on iäk­si me­ne­tet­ty, se le­vät­köön rau­has­sa lap­suu­den­ko­ti­ni jon­kin vie­mä­ri­put­ken mut­kas­sa.

Eri­tyi­ses­ti kai­paan kui­ten­kin tiet­ty­jä ih­mi­siä, jois­ta olen jou­tu­nut eroon tah­to­mat­ta­ni, elä­män­ti­lan­tei­den muu­tos­ten ja vä­li­mat­ko­jen seu­rauk­se­na. Ih­mi­siä, joi­den kans­sa olen ja­ka­nut huo­let­to­mien hy­vien het­kien nau­rut ja va­ka­vas­ti poh­ti­nut elä­män kum­mal­li­sia kie­mu­roi­ta. Toi­von mie­les­sä­ni, et­tä jos­pa oli­sim­me­kin täl­lä het­kel­lä vain eros­sa toi­sis­tam­me, em­me ka­don­neet ko­ko­naan toi­sil­tam­me.

Ja on­nek­si van­ho­jen ys­tä­vien et­si­mi­nen ja löy­tä­mi­nen ei ole ny­kyi­sin ol­len­kaan niin haas­ta­vaa kuin vaik­ka­pa sen sor­muk­sen, jon­ka lai­toin vää­rän hyl­lyn vää­räl­le kul­mal­le ves­san hyl­ly­kös­sä. In­ter­ne­tin ih­meel­li­ses­tä maa­il­mas­ta useim­mat ih­mi­set löy­ty­vät no­pe­as­ti, ai­kaa et­si­mi­seen ei yleen­sä tar­vit­se tuh­la­ta mon­taa mi­nuut­tia, et­tä jo­tain tie­toa ha­e­tus­ta hen­ki­lös­tä löy­tyy. Ja usein huo­maa, et­tä ys­tä­vän yh­teys­tie­dot ovat säi­ly­neet sa­ma­na, ei tar­vit­se muu­ta kuin ke­rä­tä roh­keu­ten­sa ja ot­taa yh­teyt­tä: ”Hei, mitä si­nul­le kuu­luu ny­ky­ään?”

Tie­ten­kin se sor­mus­kin löy­tyi, kol­man­te­na päi­vä­nä ka­to­a­mi­sen­sa jäl­keen, kun olin en­sin le­väyt­tä­nyt ta­lou­te­ni ta­sot täy­teen niil­le kuu­lu­ma­ton­ta ro­jua ja luul­lut pen­ko­nee­ni läpi kaik­ki mah­dol­li­set kät­köt. Ar­vaat­te var­maan, et­tä se löy­tyi sil­tä hyl­lyl­tä, jos­sa ta­val­li­ses­ti­kin sitä pi­dän, vä­li­ai­kais­ma­joi­tuk­ses­sa ol­leen ha­ju­ve­si­pak­kauk­sen ta­kaa.

SatuKaikkonen
Edustan kasvavaa suomalaista lajityyppiä, yksin eläviä sinkkuja. Päivittäisenä tehtävänäni on opastaa suomalaista nuorisoa oppimaan, vapaalla ollessani yritän harjoitella oikeaa viuluotetta ja lisätä itsekuria kirjojen suhteen. Lapin luonnon avaruudessa etsin toisinaan itseäni ja omaa tahtoani.
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys