JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kunpa näkisimme lähimmäisissämme Kristuksen kasvot

26.9.2015 7.14

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150926071400

Kun Spo­ti­fys­ta­ni soi Cho­pin ja kor­jaan sa­mal­la syk­syn en­sim­mäi­siä ko­kei­ta, mi­nul­la on soh­val­la­ni tur­val­li­nen olo. Kun avaan verk­ko­leh­den ja kat­son ot­si­koi­ta pa­ko­lais­ten tu­los­ta Suo­meen ja muu­al­le Eu­roop­paan, mi­nul­le tu­lee huo­les­tu­nut olo. Ei sik­si, et­tä pa­ko­lai­set si­nän­sä mi­nul­le ai­heut­tai­si­vat huol­ta, mut­ta epä­toi­von laa­juus saa olo­ni epä­var­mak­si.

Vii­me päi­vien ai­ka­na olen sekä kuul­lut et­tä lu­ke­nut use­am­man ker­ran ih­mis­ten miet­tei­tä pa­ko­lais­ky­sy­myk­ses­tä. Täs­sä esi­merk­ki­nä kak­si ta­paus­ta. En­sim­mäi­nen on pät­kä kes­kus­te­lu­ti­lan­tees­ta. Eräs kes­kus­te­luun osal­lis­tu­nut ker­toi, mi­ten joku hä­nen tun­te­man­sa ih­mi­nen oli koh­dan­nut jou­kon maa­han­muut­ta­ja­nuo­ria. Ti­lan­ne oli ol­lut ikä­vä ja tämä kan­ta­suo­ma­lai­nen hen­ki­lö oli ko­ke­nut tul­leen­sa ti­lan­tees­sa epä­a­si­al­li­ses­ti koh­del­luk­si.

Kes­kus­te­lu­kump­pa­neis­sa­ni he­rä­si huo­len­se­kai­nen ky­sy­mys: mitä jat­kos­sa tu­lee ta­pah­tu­maan? Ta­pah­tuu­ko jo­ta­kin ikä­vää, kun ul­ko­maa­lais­taus­tai­sen vä­es­tön osuus li­sään­tyy lä­hel­läm­me? Minä olin hil­jaa. En sa­no­nut ää­neen sitä, mitä ajat­te­lin mie­les­sä­ni. Et­tä ta­paus oli ikä­vä, mut­ta se oli esi­merk­ki nuor­ten huo­nos­ta käy­tök­ses­tä ei­kä joh­tu­nut sii­tä, et­tä he ovat eri kult­tuu­ris­ta ko­toi­sin.

Toi­nen esi­merk­ki löy­tyy so­mes­ta. Siel­lä Fa­ce­book-ka­ve­ri lin­kit­ti omil­le si­vuil­leen maa­han­muut­toon liit­ty­vän, suur­ta huo­mi­o­ta maa­il­mal­la saa­neen uu­ti­sen. Tämä neut­raa­li lin­ki­tys he­rät­ti kes­kus­te­lua, jon­ka kan­na­not­to­ja luin sy­dän kyl­mä­nä: mitä jos me kaik­ki ajat­te­li­sim­me noin? Pa­ko­lais­ten tulo lä­hel­le ai­heut­taa jois­sa­kin ih­mi­sis­sä tor­jun­ta­re­ak­ti­on, jos­sa ”ne” näh­dään pe­lot­ta­vi­na muu­ka­lai­si­na, jot­ka ”tuo­vat mu­ka­naan tau­te­ja ja ri­kol­li­suut­ta”.

Mi­nus­sa he­rää mo­nia tun­tei­ta: suut­tu­mus­ta, su­rua, ah­dis­tus­ta, le­vot­to­muut­ta, pel­koa… Olen vi­hai­nen kes­kus­te­li­joil­le sii­tä, et­tä he mie­les­tä­ni tuo­mit­se­vat pa­ko­lai­si­na maa­han saa­pu­vat ih­mi­set en­nak­ko­luu­loi­ses­ti. Pel­kään, et­tä täl­lai­set ag­g­res­sii­vi­set il­mauk­set so­mes­sa ovat vies­ti sii­tä, et­tä näi­tä hä­dän kes­kel­tä saa­pu­nei­ta ei ha­lu­ta tai pys­ty­tä nä­ke­mään avun­tar­vit­si­joi­na. Et­tä he jou­tu­vat koh­taa­maan tääl­lä toi­sen­lai­sen, mut­ta yh­tä pe­lot­ta­van maa­il­man. Pe­lot­ta­van sik­si, et­tä kun hei­dät näh­dään uh­ka­na, hei­tä koh­del­laan kuin uh­kaa. Ah­dis­tun, kun ta­ju­an, et­tä ol­lak­se­ni vas­tuun­tun­toi­nen mi­nun pi­täi­si ot­taa osaa kes­kus­te­luun.

Mut­ta en tee niin. Mo­lem­mis­sa ta­pauk­sis­sa olen teh­nyt it­se kris­tit­ty­nä vää­rin: olen sul­ke­nut sil­mä­ni, kun jo­ta­kin koh­del­laan epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti. Kum­mas­sa­kaan ta­pauk­ses­sa ei ai­heu­tet­tu mie­li­pa­haa ke­nel­le­kään ni­me­tyl­le hen­ki­löl­le. Ei­vät­hän nämä ih­mi­set, joi­hin epäi­lyk­set, epä­luu­lo ja jopa viha koh­dis­tui­vat, tie­dä sitä it­se. Mut­ta kun ase­tan it­se­ni sen ky­sy­myk­sen eteen, mitä oli­sin voi­nut teh­dä toi­sin, tie­dän vas­tauk­sen.

On­nek­si so­mes­sa­kin on jul­kais­tu myös mo­nia kir­joi­tuk­sia, jois­sa muis­tu­te­taan vel­vol­li­suu­des­tam­me aut­taa hä­däs­sä ole­via. Tar­vit­sem­me enem­män lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta. Sel­lais­ta, joka ylit­tää pe­lon, jota jon­kin asi­an vie­raus meis­sä saat­taa ai­heut­taa. Kun­pa minä ja sinä siis nä­ki­sim­me Kris­tuk­sen kas­vot myös niis­sä lä­him­mäi­sis­säm­me, jot­ka tun­tu­vat meis­tä vie­rail­ta ja pe­lot­ta­vil­ta ja jot­ka ovat saat­ta­neet ai­heut­taa meil­le vai­kei­ta het­kiä.

SatuKaikkonen
Edustan kasvavaa suomalaista lajityyppiä, yksin eläviä sinkkuja. Päivittäisenä tehtävänäni on opastaa suomalaista nuorisoa oppimaan, vapaalla ollessani yritän harjoitella oikeaa viuluotetta ja lisätä itsekuria kirjojen suhteen. Lapin luonnon avaruudessa etsin toisinaan itseäni ja omaa tahtoani.
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys