Kotiovellamme käytiin seuraavanlainen keskustelu reilut kaksi vuotta sitten. Keskustelukumppaninani oli silloin 9-vuotias oma rakas esikoispoikani Leevi.
– Mihin sää isi meet?
– Suviseurakokoukseen.
– Taas! Mitä järkeä, Suviseurathan ovat Torniossa vasta yli kahden vuoden kuluttua.
– No miten se pitäisi sinun mielestäsi mennä?
– No odottaa nyt ja sitten pari kuukautta ennen Suviseuroja alkaa rakentamaan.
* * *
Taitaa siitä olla viitisen vuotta aikaa, kun tallustelimme veljien kanssa pelloilla Tervolassa. Meitä oli Rovaniemeltä, Tervolasta, Keminmaasta ja Torniosta. Tutustuimme useaan alueeseen, mutta lopulta totesimme, että se näyttää olevan Luojan tahto, että Suviseurat järjestetään viimeiseksi tutkimallamme alueella, Tornion Liakassa. En muista noista hetkistä paljon, mutta sen muistan, että vuoden 2016 Suviseurat tuntuivat silloin kaukaisilta.
Kun kirjoittelen tätä blogitekstiä, Suviseurojen alkamiseen on reilut kuusi viikkoa. Viimeiset kaksi–kolme vuotta on ollut suunnittelun aikaa. Ensimmäinen vuosi keskittyi organisoitumiseen, jälkimmäisen puolitoista vuotta toimikunnat ovat suunnitelleet ja valmistelleet Suviseuroja kiihtyvällä vauhdilla. Viikko sitten lauantaina olivat ensimmäiset suuret talkoot, joihin väkeä saapui noin 250 henkilöä. Eilen talkoissa oli väkeä 290, ruokalassa syömässä käyneiden mukaan laskettuna.
Neljäntuhannen hengen isoteltta pystytetään taustalla näkyvän sinisen kontin etupuolelle.
Muutama viikko sitten ajelin seura-alueen halki. Vaikka kevään ensimmäisiä suuria talkoita ei ollut vielä järjestetty, alueella oli jo ryhmiä tekemässä erityisosaamista vaativia töitä, kuten sähkö-, LVI- tai viestiliikennetöitä. Pysäyttäessäni auton viestiliikenneporukan kohdalla, joka oli kiipeilemässä laittamaan kaiuttimia tolppiin, joku huikkasi, että ”Tuuhan Timppa kahville”. ”Ei kehtaa, enhän minä ole mitään tehnytkään”, yritin estellä. ”Ei se haittaa, tule silti!” Ryhmällä oli omat eväät matkassa, kahvit termospullossa. Siinä istuttiin ja poristiin mukavia. Keli oli mitä parhain.
Vähän aikaa sitten katsellessani seurakentälle nousevia rakenteita ajatukseni juoksivat kohta alkaviin seuroihin. Jos Jumala suo, seurat tosiaan ovat totta täällä Liakan pelloilla ihan pian. Täällä saa kaikua virvoittava sana rohkaisuksi matkalle, ja kutsua Jumalan valtakuntaan vielä kuulutetaan.
Taaimpana oleva myymäläteltta odottaa asiakkaita ja toimistoteltat organisaation työväkeä palvelutehtäväänsä.
Taaimpana oleva myymäläteltta odottaa asiakkaita ja toimistoteltat organisaation työväkeä palvelutehtäväänsä.
Sitten mieleeni välähti suviseuramaanantai. Niin, jos seurat pian alkavat, se tarkoittaa, että seurat myös loppuvat. Olen loppujen lopuksi aika herkkä ihminen, joten mietin, että saattaa sitten olla tunteet pinnassa. Kyllä on paljon aihetta kiitokseen seurojen päättymisen hetkellä, mutta muistan myös rukoukseni viime vuosien ajalta. Jospa sitä saisi laittaa kädet ristiin seurojen päätyttyä ja kiittää Taivaan Isää siitä, että tähän asti on uskomassa varjellut, ja pyytää, että loppuun asti varjelisi.
Suviseurojen järjestämisestä usein puhutaan, että se on matka. Puhutaan myös, että työ antaa enemmän kuin ottaa. Olen kyllä kokenut samalla tavalla. Usein kokouksissa tai matkoilla puheenaihe vaihtuu maallisista järjestelyistä uskonasioihin. Olen kokenut, että olen saanut paljon rohkaisua ja virvoitusta uskonelämääni. Edelliset seurajärjestäjät ovat kehottaneet, että on hyvä valmistautua siihen, kun seurat loppuvat ja kokouksia ja yhteisiä talkoohetkiä ei enää ole. Tämäkin on varmasti totta. Antakoon Taivaan Isä meille voimia vielä loppusuoralle, ja näkeviä silmiä ja toisiamme tukevia käsivarsia myös seurojen jälkeiseen aikaan.
Ihanteelliset säät ovat suosineet suviseura-alueen rakentamista. Kentällä olevat koivut kasvattavat jo isoa lehteä.
Timo Huhtala
Tornion Suviseurojen päätoimikunnan varapuheenjohtaja
Kuvat: Suviseuratiedotus
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys