En­sin lap­set las­ke­vat kuu­kau­sia. Sit­ten viik­ko­ja. Lo­pul­ta päi­viä ja öi­tä. Mon­ta­ko yö­tä on Su­vi­seu­roi­hin? Lap­set ei­vät näe sitä työ­tä ja vai­vaa, jon­ka van­hem­mat te­ke­vät joka vuo­si tuon odo­te­tun mat­kan on­nis­tu­mi­sen eteen. He nä­ke­vät ilon ja rie­mun. Voi­vat mais­taa jää­te­lön ja piz­za­pa­lan maun, hais­taa ken­täl­le le­vi­te­tyn hak­keen tuok­sun. Pyö­ril­lä kul­ke­vaan lo­ma­ko­tiin pa­ka­taan kaik­ki tar­peel­li­nen ja tar­pee­ton­kin. Kun lo­pul­ta sen ve­to­pää lok­sah­taa kiin­ni au­ton pe­rä­kouk­kuun ja kaik­ki is­tu­vat au­tos­sa, voi ai­kui­nen­kin hais­taa sen tu­tun hak­keen tuok­sun ne­näs­sään. Voi kuin­ka mu­ka­vaa on läh­teä Su­vi­seu­roi­hin!

Maa­nan­tai­na Su­vi­seu­rat lop­pu­vat. Vii­me vuon­na Vaa­sas­sa em­me läh­te­neet tuol­loin, vaik­ka muut läh­ti­vät. Oli mei­dän vuo­rom­me pur­kaa seu­ra­kau­pun­ki. Mies läh­ti työ­ka­lui­neen pur­ku­töi­hin, esi­koi­nen hyp­pä­si mönk­kä­ri­kär­ryn kyy­tiin. Me ke­rä­sim­me pien­ten kans­sa ros­kia alu­eel­ta. Sa­toi vet­tä, vä­lil­lä kaa­ta­mal­la. Kui­ten­kin kai­kil­la oli hyvä mie­li ja tal­koo­ruo­ka­lan tun­nel­ma ai­nut­laa­tui­nen. Luu­len­pa, et­tä tänä ke­sä­nä muis­tam­me vie­dä jo­kai­sen ros­kan ros­kiin saak­ka.

Roskat kuuluu laittaa roskasäkkiin, ei heitellä maahan, on Lennin neuvo!

Jou­lus­ta läh­tien lap­set ovat las­ke­neet kuu­kau­sia. Nyt las­ke­taan jo viik­ko­ja. Su­vi­seu­rat on lap­sil­le vä­hän kuin jou­lu. Yh­tä har­taas­ti odo­tet­tu, tai enem­män­kin. Tänä vuon­na Su­vi­seu­rat ovat kui­ten­kin vä­hän eri­lai­set. Hak­keen tuok­su ja seu­ra-alue tu­le­vat tu­tuik­si jo viik­ko­ja en­nen Su­vi­seu­ro­ja – on mei­dän vuo­ro jär­jes­tää Su­vi­seu­rat. Me me­nem­me lo­mal­le lä­hel­le – tai oi­ke­as­taan me­nem­me töi­hin. Ja kui­ten­kin se tun­tuu lo­mal­ta. Tänä vuon­na ai­kui­set las­ke­vat ka­len­te­ris­ta viik­ko­ja – kau­an­ko meil­lä vie­lä on ai­kaa saa­da kaik­ki val­miik­si? Työ­tä on pal­jon, ja on jo tou­ko­kuu. Olen­ko muis­ta­nut kai­ken, mikä vas­tuul­le­ni kuu­luu?

Mi­nua pyy­det­tiin opas­te­toi­mi­kun­nan jä­se­nek­si puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten. Kai­kil­le meil­le riit­tää työ­tä, ajat­te­lin. Ol­koon tämä mi­nun teh­tä­vä­ni, poh­din. Suos­tuin. Sen jäl­keen te­ke­mis­tä on riit­tä­nyt. Su­vi­seu­ro­jen mit­ta­suh­teet ovat hui­ke­at – tar­vit­sem­me muun mu­as­sa sa­to­ja­tu­han­sia lap­pu­sia, pa­ri­kym­men­tä­tu­hat­ta seu­ra­oh­jel­maa, tu­han­sia kart­to­ja ja opas­te­kylt­te­jä. On­nek­si työ­mää­rä on avau­tu­nut as­kel ker­ral­laan ja saan teh­dä työ­tä hy­vien tyyp­pien kans­sa. Tämä pro­jek­ti on yh­tei­nen. Se te­kee, joka jak­saa ja eh­tii. Tä­män olen saa­nut huo­ma­ta, kun vas­toin­käy­mis­ten ja isä­ni yl­lät­tä­vän pois­me­non vuok­si olen ol­lut vä­lil­lä voi­ma­ton hoi­ta­maan teh­tä­vi­ä­ni. Asi­at ovat sil­ti eden­neet ai­ka­tau­lus­sa. Ar­mol­lis­ta!

Pi­tää or­ga­ni­soi­da, kun lap­si­per­hees­sä mo­lem­mat van­hem­mat osal­lis­tu­vat jär­jes­te­ly­työ­hön. Kun seu­ra-alu­een ke­vät on kyl­lin pit­käl­lä, mies työ­ka­lui­neen läh­tee ra­ken­nus­työ­hön. Mi­nun osa­ni on suu­rim­mak­si osak­si siis­tiä si­sä­työ­tä ja vau­van päi­vä­u­ni­ai­ka ar­vo­kas­ta työ­ai­kaa. Tie­to­ko­ne päi­vys­tää keit­ti­ön saa­rek­kees­sa, ohi­men­nen luen säh­kö­pos­tin, lä­he­tän toi­sen. Su­vi­seu­ra­työ on ai­nut­laa­tuis­ta. Olen op­pi­nut pal­jon uut­ta. Myös lap­set ovat op­pi­neet.

Ka­len­te­ri ker­too: on jo tou­ko­kuu. Kii­rei­nen tou­ko­kuu. Toi­von, et­tä te­ke­mät­tö­mien töi­den lis­ta ly­he­nee sa­maa vauh­tia kuin käy­tet­tä­vis­sä ole­va ai­ka. Toi­von, et­tä muis­tam­me ja jak­sam­me teh­dä kai­ken tar­vit­ta­van. Toi­von, et­tä työm­me saa siu­nauk­sen, ja nä­em­me run­sas­lu­kui­sen, on­nel­li­sen juh­la­kan­san. Ja et­tä aa­muin il­loin au­rin­gon valo kul­ki­si lä­vit­se yl­vään juh­la­por­tin, jon­ka si­jain­ti ja ole­mus on au­rin­gon kul­kua aja­tel­len suun­ni­tel­tu. Mon­ta­ko yö­tä on Su­vi­seu­roi­hin? Sit­ten me­nem­me lo­mal­le. Tai oi­ke­as­taan me me­nem­me töi­hin. Ja kui­ten­kin se tun­tuu lo­mal­ta. Ihan koh­ta. Enää kuu­ti­sen­kym­men­tä yö­tä.

Ter­ve­tu­loa Tor­ni­oon!

Jen­ni Hau­ta­kos­ki

Opas­te­toi­mi­kun­nan sih­tee­ri ja pai­na­tus­vas­taa­va