Su­vi­seu­ro­jen ter­vey­den­huol­to­toi­mi­kun­nan työs­ken­te­ly on mo­ni­am­ma­til­lis­ta yh­teis­työ­tä par­haim­mil­laan. Me jä­se­net olem­me ter­vey­den­huol­to­a­lan am­mat­ti­lai­sia, teem­me työ­tä tii­mi­nä. Ero­am­me muis­ta toi­mi­kun­nis­ta sii­nä, et­tä olem­me kaik­ki am­mat­ti­lai­sia juu­ri täl­lä alal­la. Ta­voit­tee­nam­me on huo­leh­tia, et­tä jär­jes­tet­tä­vät Su­vi­seu­rat ovat tur­val­li­set ja ter­veel­li­set.

Val­mis­te­lut ovat kes­tä­neet jo noin puo­li­tois­ta vuot­ta. Ai­ka on men­nyt no­pe­as­ti. On ol­lut toi­mi­kun­nan ko­kouk­sia, kou­lu­tuk­sia, työ­ko­kouk­sia, tie­don­siir­to­pa­la­ve­rei­ta, tal­koi­ta. Muut toi­mi­kun­nat lait­ta­vat eri­lai­sia ky­se­lyi­tä. Kuin­ka mon­ta pos­ti­merk­kiä tar­vit­set­te? On­ko uu­sil­le opas­teil­le tar­vet­ta?

Tu­len suo­raan töis­tä ko­kouk­seen, myö­häs­tyn hiu­kan. Päi­vä on ol­lut kii­rei­nen. Il­ta­päi­väl­lä olen val­mis­tel­lut esi­tys­tä seu­raa­van aa­mun mee­tin­giin. Esi­tys jäi hiu­kan kes­ken. Se tie­tää siis vie­lä vii­meis­te­lyä il­lal­la ko­to­na. Saa­vun pai­kal­le, kun muut ovat jo aloit­ta­neet kes­kus­te­lun. Val­mis­tel­laan ta­paa­mi­sia pai­kal­lis­ten ter­vey­den­huol­lon toi­mi­joi­den kans­sa. Toi­von mie­les­sä­ni, et­tei ko­kouk­ses­sa me­ni­si myö­häi­seen. Haen kah­via ja avaan tie­to­ko­neen.

Mi­nun vas­tuul­la­ni ovat ap­teek­ki­pal­ve­lut sekä sih­tee­rin hom­mat. Vä­lil­lä ih­met­te­len, mi­ten minä olen täs­sä roo­lis­sa, mu­ka­na toi­mi­kun­nas­sa ja vas­taa­mas­sa yh­des­tä osas­ta isom­paa ko­ko­nai­suut­ta. Kaik­kien toi­mi­kun­tien yh­tei­sis­sä ti­lai­suuk­sis­sa olen huo­man­nut, et­tä kuu­lun vä­hem­mis­töön. Olen nai­nen. Olen nuo­ri. Olen sink­ku. Mut­ta olen ko­ke­nut, et­tä ei sil­lä kui­ten­kaan ole ol­lut mer­ki­tys­tä. Jo­kai­nen on tär­keä osa ko­ko­nai­suut­ta ja yh­tä ar­vo­kas. Toi­sil­la vas­tuu­teh­tä­vä on isom­pi, toi­sil­la pie­nem­pi.

Ap­teek­ki­pal­ve­lui­den osal­ta teem­me yh­teis­työ­tä ää­ne­kos­ken ap­tee­kin kans­sa. Su­vi­seu­ra-alu­eel­le tu­lee ää­ne­kos­ken ap­tee­kin vä­li­ai­kai­nen pal­ve­lu­pis­te, jol­la tur­va­taan Su­vi­seu­ra­vie­rai­den lää­ke­huol­to. Ap­teek­ki­toi­min­ta on tark­kaan sää­del­tyä, lu­van­va­rais­ta toi­min­taa, ja tämä tu­lee ot­taa huo­mi­oon myös pal­ve­lu­pis­teen toi­min­nas­sa. Ap­teek­ka­ri on ha­ke­nut pal­ve­lu­pis­teel­le Fi­me­al­ta lu­van toi­mit­ta­mie­ni tie­to­jen poh­jal­ta. Olen myös pa­riin ot­tee­seen käy­nyt ää­ne­kos­ken ap­tee­kis­sa kes­kus­te­le­mas­sa asi­ois­ta ap­teek­ka­rin kans­sa. Olem­me kes­kus­tel­leet esi­mer­kik­si lää­ke­va­li­koi­mas­ta, lääk­kei­den säi­ly­vyy­des­tä kent­tä­o­lo­suh­teis­sa, työ­voi­mas­ta ja lääk­kei­den kul­je­tu­sai­ka­tau­luis­ta.

Su­vi­seu­ra­or­ga­ni­saa­tio tar­jo­aa ap­teek­ka­ril­le ti­lan toi­min­taa var­ten ja far­ma­seut­ti­sen työ­voi­man. Ap­teek­ka­rin vas­tuul­la on huo­leh­tia lääk­kei­den kul­jet­ta­mi­ses­ta, lait­teis­tos­ta sekä työ­voi­mas­ta ap­tee­kin pääs­sä. Yri­täm­me etu­kä­teen va­rau­tua mah­dol­li­sim­man hy­vin, jot­ta tar­vit­ta­vat lääk­keet oli­si­vat su­vi­seu­ra­vie­rai­den saa­ta­vil­la. Edel­lis­vuo­sien ko­ke­mus­ten mu­kaan ap­tee­kis­sa me­nee pal­jon sär­ky­lääk­kei­tä, al­ler­gi­a­lääk­kei­tä, nä­räs­tys­lääk­kei­tä, rak­ko­laas­ta­rei­ta sekä haa­van­hoi­to­tar­vik­kei­ta. Re­sep­ti­lääk­kei­tä pal­ve­lu­pis­teel­le ti­la­taan tar­peen mu­kaan, sil­lä nii­tä ei voi­da va­ras­toi­da pal­ve­lu­pis­teel­lä lain­sää­dän­nön vuok­si.

Yri­tän saa­da aja­tuk­set ka­saan ja kes­ki­tyt­tyä su­vi­seu­ra­työ­hön, vaik­ka mie­les­sä pyö­ri­vät työ­a­si­at. On­nek­si muut pai­kal­la oli­jat ym­mär­tä­vät ti­lan­teen. Eri­tyi­sen hy­väl­tä tun­tuu, kun pöy­dän toi­sel­ta puo­lel­ta ojen­ne­taan suk­laa­le­vy mi­nua koh­ti: ”Ota täs­tä, näy­tät ole­van tä­män tar­pees­sa.” Kii­tos, kuin­ka oi­ke­aan osui­kaan. Huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­mal­la fii­lik­sel­lä jat­kan ko­kous­ta. Pari tun­tia vie­räh­tää, asi­at saa­daan hoi­det­tua ja eh­din vie­lä ajois­sa ko­tiin vii­meis­te­le­mään esi­tyk­sen.

On ol­lut ilo ol­la mu­ka­na täs­sä työs­sä. Vä­lil­lä se vaa­tii uh­rauk­sia. Ajan­käyt­töä pi­tää pri­o­ri­soi­da. Ys­tä­vät pyy­tä­vät ky­lään, vii­kon­lop­pu­reis­suun, har­ras­ta­maan. Ja minä is­tun ko­to­na tie­to­ko­neen ää­res­sä, teen pöy­tä­kir­jaa, pe­reh­dyn vas­tuu­a­lu­ee­ni asi­oi­hin, päi­vi­tän oh­jei­ta, vas­taan säh­kö­pos­tei­hin. Kai­kes­ta tä­hän as­ti vas­taan tul­lees­ta olen sel­vin­nyt ja tar­vit­ta­es­sa saa­nut apua muil­ta, jos oma osaa­mi­nen on lop­pu­nut.

Il­ta­ky­lis­sä Su­vi­seu­rat nou­see usein kes­kus­te­luun. Mo­nel­la on vas­tuu­teh­tä­viä. Joku oli­si ha­lun­nut vas­tuu­teh­tä­vään, mut­ta ku­kaan ei ole ky­sy­nyt. Työ­vuo­ro­ja löy­tyy kui­ten­kin kai­kil­le ha­luk­kail­le ja ke­vään mit­taan tal­koo­teh­tä­viä. Ne ovat yh­tä tär­kei­tä kuin vas­tuu­teh­tä­vät. Kan­nus­tan läh­te­mään mu­kaan su­vi­seu­ra­työ­hön. Har­voin osuu koh­dal­le mah­dol­li­suut­ta ol­la mu­ka­na ra­ken­ta­mas­sa Su­vi­seu­ro­ja ja nä­ke­mäs­sä si­säl­tä­päin, mitä kaik­kea tar­vi­taan, jot­ta Su­vi­seu­rat on mah­dol­lis­ta pi­tää vuo­si toi­sen­sa jäl­keen. Kaik­kia tar­vi­taan.

Hy­väl­lä suun­nit­te­lul­la ja asi­ois­ta ja toi­min­ta­mal­leis­ta etu­kä­teen so­pi­mal­la saam­me tur­vat­tua su­vi­seu­ra­vie­rail­le toi­mi­vat ap­teek­ki­pal­ve­lut. Toi­min­nas­ta vas­taa­va­na toi­von, et­tei Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan oli­si hel­tei­tä, jol­loin lääk­kei­den säi­ly­vyys muo­dos­tuu haas­teel­li­sek­si. Toi­von myös, et­tä lii­ken­neyh­tey­det ää­ne­kos­kel­ta su­ju­vat hy­vin, jot­ta saam­me lääk­keet ap­tee­kil­ta so­vit­tu­na ai­ka­na.

Luo­tan sii­hen, et­tä elä­mä kan­taa ja voi­mia an­ne­taan sen mu­kaan kuin nii­tä tar­vi­taan. Pi­dän pro­jek­teis­ta, jois­sa saa ot­taa vas­tuu­ta ja ke­hit­tää asi­oi­ta. Kun edel­li­ses­tä haas­tees­ta sel­vi­ää, tu­lee vas­taan uu­sia. Nyt on su­vi­seu­rap­ro­jek­ti. Syk­syl­lä taas jo­tain muu­ta, ai­ka näyt­tää.

Eli­sa Härö