– Teillä on sitten ensi kesänä vilskettä.
Noin minulle on todennut useampikin kauempana asuva tuttu tai puolituttu. Aika moni tietää, että meillä on täällä Liimattalassa Suviseurat tulevana kesänä.
Pellolle Nelostien kupeeseen on ilmestynyt Suviseuroista kertova kyltti. Melkein samassa kohdassa västäräkki keikutteli pyrstöään jo muutama päivä sitten. Juuri nyt räystäätkin tippuvat, mutta peltoaukeat ovat vielä hangen alla. Aamuisin on hyvät hankikelit. Hiihtämään pääsee yhä, se on ihanaa.
Kesä on jo miltei nurkan takana, vaikka sitä on välillä vaikea uskoa. Kirjoitan tätä tekstiä huhtikuun alkupuolella, ja Suviseuroihin on aikaa runsaat pari kuukautta. Meille kyläläisille on tiedotettu, että ensimmäiset isot kenttätalkoot pidetään huhtikuun lopulla. Siitä aherrus vain kiihtyy loppua kohti.
Asun niin lähellä suviseura-aluetta kuin mahdollista, ihan tien toisella puolella. Minulla on täältä kotisohvaltani suora näköyhteys seurakentälle. Näen pellolle pystytettyjä kaiutinpylväitä ja tien varteen varastoitua tavaraa. Ihan kivenheiton päässä on kyltti, jossa lukee linja-autoasema.
Pihaltamme on suora näköyhteys taustalla näkyvälle Suviseura-alueelle.
Kenttäravintolaankin on matkaa vain muutama sata metriä. Olen kuullut, että sieltä saa hyvää ruokaa ja käytän varmasti palveluita hyväkseni Suviseurojen aikana.
Pelloille on ilmestynyt myös kulkureittejä. Sehän tietää urheilevalle ihmiselle uusia lenkkipolkuja.
Tällä hetkellä tuntuu oudolta ja kaukaiseltakin ajatella, millainen hyörinä näillä kulmilla onkaan, kun Suviseurat alkavat. Hetkeä odotan silti mielenkiinnolla. Minulla olisi paikka, minne vetäytyä, jos haluaisin vain olla rauhassa. Mutta toki haluan kokea, miltä tuntuu hetken verran asua ihan kuin isohkon kaupungin kupeessa. Ja tietysti haluan ottaa selvää, millaista siellä Suviseuroissa oikeasti on.
Odotamme seuravieraita myös omaan kotiimme. Aikuiset lapset ovat jo muuttaneet omilleen, joten miksipä emme antaisi paria pientä huonetta majoituskäyttöön. Ensimmäistä kertaa odotamme ennestään tuntemattomia kesävieraita, mikä sekin tuo oman mukavan jännityksensä.
Suviseuroissa en siis ole koskaan ennen käynyt. Muistan, miten tärkeä juttu Suviseurat olivat naapurissa asuneelle perheelle, kun lapsemme olivat pieniä. Lapsillekin tapahtuma tuntui olevan kesän kohokohta, jota odotettiin. Suviseurat olivat mukana leikeissä joskus keskellä talveakin.
Yleensä isossa perheessä oli melkein aina joku kotona, mutta Suviseuroihin lähtivät kaikki. Silloin kävimme joskus kastelemassa naapureiden istutuksia.
Itse olen muutamia kertoja osallistunut Jukolan viestiin, mikä sekin on iso tapahtuma. Sekä Jukolan viesti että Suviseurat kiertävät ympäri maata ja vaihtavat paikkaa vuosittain. Molemmilla on pitkät perinteet, ja järjestäjien yhteistyö toimii, vaikka organisaatiot vaihtuvat vuosittain. Yhteistä on myös se, että kumpikin tapahtuma toteutuu pääasiassa talkoovoimin.
Lenkkeilen usein seura-alueen peltoja halkovalla Savilantiellä.
Jukolan viestiin talkoolaisia löytyy helposti, ja uskon, että sama pätee myös Suviseuroihin. Syksystä lähtien on ollut ilo seurata pelloilla ahkeroivia ammattilaisia. Suunnitelmat on laadittu niin, että kaikki varmasti toimii. Jokainen tietää tehtävänsä.
Minua ei vähääkään arveluta, ettenkö pääsisi tästä kotoani liikkumaan myös Suviseurojen aikana silloin, kun tarve vaatii. Ruuhkat eivät pelota. Jukolassa peltoparkit ovat joskus pettäneet rankkasateen sattuessa, mutta niistäkin on selvitty. Kaikkeen on varmasti varauduttu myös Suviseuroissa.
Nyt vain odotellaan aurinkoista ja lämmintä kesää. Ja toivotaan, että seuravieraat tulevat viihtymään täällä Liimattalassa!
Heli Hyttinen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys