Joitakin vuosia sitten kuulimme kotikylällämme järjestettävistä Suviseuroista. Ne olisivat vuonna 2016, siis jossain tulevaisuudessa. Laskimme lasten kanssa sen vuoden ikävuosia: rippikoulu tulisi samalle vuosiluvulle nuoren miehen elämään, sekä ainakin peruskoulun aloitusta, päättämistä, ammattiin valmistumista. Monenlaista etappia.
Yhtäkkiä vuosi 2016 onkin jo käsillä. Olemme käyneet uuteen vuoteen luottavaisin mielin. Tämä vuosi tulee jäämään kotiseudullemme mieleen suviseuravuotena.
Olen tutkinut uudella mielenkiinnolla SRK:n Suviseuroista kertovaa kirjaa Suvi on läsnä. Erityisesti Tornion ja Haaparannan alueen isot seurat ovat olleet kiinnostavaa luettavaa. Toisenlaiset ovat seurapuitteet meidän ajassamme, mutta tärkein, Jumalan sana, on pysynyt aivan samana.
Kotipihamme on aivan seurakentän keskellä. Milloinkaan emme ole päässeet kenttämajoituksen avulla näin lähelle seuraravintolaa ja isoatelttaa kuin nyt. Isonteltan osia on tuolla metsän laidassa ”talviunilla” peitteen alla. Monet seurojen teräskonteista ovat talvehtimassa kotimme vieressä. Pienen matkan päähän on laitettu ladon seinään tulevasta seuratapahtumasta kertova kyltti.
Paljon on ollut autolla liikkujia, ystävät ja kyläläiset ovat olleet kiinnostuneita Suviseuroista. Kaikki ovat ilmaisseet halunsa tulla tutustumaan tähän mittavaan tapahtumaan. Osa on muistellut vuoden 1994 Suviseuroja, jotka olivat myös tällä seudulla.
Aluksi ajatus Suviseuroista oman kodin ympärillä nostatti monenlaista, ristiriitaistakin, tunnetta. Taivaan Isä on antanut voimia ja olemme saaneet keskustella suviseuratapahtumasta rakentavasti uskosta vielä osattomien tuttavien ja läheisten kanssa. Lapset ovat kertoneet koulussa ja kavereille tapahtumasta ja kutsuneet paikan päälle Suviseuroihin.
Tapahtumaan kuuluvaa moninaista talkootyötä olemme saaneet seurata aitiopaikalta. Perheemme isällä on oma vastuutehtävänsä, joka on vienyt paljon aikaa pienyrittäjän arkitöiden lisäksi. Sovimme loppukesällä, että suviseuratyö menee muiden menojen edelle, marjastus mukaan lukien, kuitenkaan väsyttämättä itseä ja perhettä liikaa.
Suviseuratyö on koko ajan läsnä, ikkunoistamme on näköalat seura-alueelle – aivan sama, mistä ikkunasta ulos tiirailee. Loppukesällä ja syksyllä oli paljon talkoita, ja meillä rauhalliseen elämään tottuneilla opettelemista siinä, että ihmisiä tuli ja meni. Työn ääniä kuului aamuvarhaisesta joskus yömyöhään. Piti opetella välillä irtaantumaan jatkuvasta seuratyöstä. Jopa lasten kanssa uimarannalle meno viime kesälle harvinaisena lämpimänä iltana herätti ristiriitaisia tunteita vastuuta kantavalla osapuolella.
Seura-alue uinuu nyt jään ja lumipeitteen alla. Loppukesän sateet nostivat esiin mietteet seurakentän kestävyydestä ja seura-ajan säästä. Syksyllä kokoonnuimme toimintapäivään keskuskentälle. Sadepilvet näyttivät uhkaavilta. Toimintapäivän päättävän hartauden ajan olimme ”elohuoneessa”, sadetta tuli hetken. Sen jälkeen keskuskentän ylle ilmestyi täydellinen sateenkaari, joka ulottui ison teltan paikalta keskuskentän reunaan. Tuli turvallinen olo. Taivaan Isä on tulevissakin Suviseuroissa sään ja ilman säätäjä, eikä meidän tarvitse kantaa liian suurta huolien taakkaa.
Vaikka tiedämme alkukesän ja suviseura-ajan olevan erityisen työläitä, silti odotamme jo kovasti kesää. On ihana nähdä ja kuulla Suviseurat omassa kodissa. Mielikuvat liitävät usein ensi kesään, lämpöisiin, aurinkoisiin päiviin ja siihen puheen ja laulun sorinaan, joka tässä ympärillä tulee olemaan. Kylätie, joka nyt talvella on verraton kulkea potkurilla, muuttuu muutaman päivän ajaksi alueen ruuhkaisimmaksi tieksi. Näille peltoaukeille kokoontuu moninkertaisesti kotikaupungin asukasmäärän verran ihmisiä ympäri maapalloa.
Nämä Suviseurat ovat tuoneet minulle aivan uudenlaisen näkökulman seurajärjestelyihin. Vuosien työ huipentuu muutaman päivän pituiseen seuratapahtumaan. Maanomistajat osallistuvat maidensa kunnostukseen, maatiloilla tehdään satosuunnitelmat Suviseurat huomioiden. Jotkin tilat ovat vuosikymmenestä toiseen saaneet satoa pelloilta, jotka nyt olemme saaneet suviseurakäyttöön.
Nyt ymmärrän, miten merkittävä on toimiva, avoin yhteistyö seuraorganisaatiossa sekä kyläläisten että maanomistajien kanssa. Yhdessä toimien ja suunnitellen voimme luoda seuroille ja maanviljelykselle ajalliset puitteet. Kyläläisten kysymyksiin pyrimme vastaamaan totuudenmukaisesti, ja otamme tarvittaessa asioista selkoa tai ohjaamme kysyjän oikean tiedon lähteelle. Tietämättömyys mittavasta tapahtumasta aiheuttaa monenlaista kysymystä, aivan siitä lähtien, paljonko seura-alueen pääsylippu maksaa.
Avoimin ja luottavaisin mielin odotamme tulevaa kevättä ja kesää. Taivaan Isällä on vara antaa meille riittävästi voimavaroja ja siunauksensa näillekin seuroille.
Marja-Liisa Hentilä
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys