Lon­too, Eng­lan­ti

Me­ri­mies­kirk­ko on ol­lut kes­kei­nen ko­koon­tu­mi­sen paik­ka mo­nil­le Lon­toos­sa liik­ku­vil­le. Se si­jait­see hy­väl­lä pai­kal­la. Seu­ro­jen ai­ka­na kir­kos­sa vie­rai­li usei­ta ih­mi­siä, jot­ka ko­koon­tui­vat sin­ne ys­tä­vien­sä kans­sa.

Lon­toos­sa pi­det­tiin SRK:n lä­he­tys­seu­rat 27.–28. huh­ti­kuu­ta me­ri­mies­kir­kol­la. Seu­rois­sa pal­ve­li Pek­ka Kyl­lö­nen.

Seu­rat al­koi­vat lau­an­tai­na ja niis­sä oli enim­mil­lään noin kak­si­kym­men­tä seu­ra­vie­ras­ta. Men­nei­nä vuo­si­na seu­ra­vä­keä oli huo­mat­ta­vas­ti enem­män. Bre­xi­tin myö­tä Eng­lan­nis­sa on kui­ten­kin ol­lut vii­me ai­koi­na vä­hem­män suo­ma­lai­sia au pai­re­ja, opis­ke­li­joi­ta ja työ­hön tu­le­via.

Us­ko liit­tää seu­ra­kun­taan

Kyl­lö­nen pu­hui sun­nun­tain eh­tool­lis­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen saar­nas­saan (Joh. 15:10–17) us­ko­vai­sis­ta kah­den val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa:

– Tääl­lä ajas­sa us­ko­vai­set elä­vät kah­den maan kan­sa­lai­si­na. Olem­me myös tai­vaan kan­sa­lai­sia.

Täl­lä Kyl­lö­nen ei kui­ten­kaan tar­koit­ta­nut, et­tä joku oli­si esi­mer­kik­si kak­sois­kan­sa­lai­nen, ku­ten brit­ti­läi­nen ja suo­ma­lai­nen. Hän ku­va­si tai­vaan val­ta­kun­nan ja maal­li­sen, ajal­li­sen asuin­maan kan­sa­lai­suut­ta.

Kyl­lö­nen ker­toi ha­vah­dut­ta­vas­ti Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan ole­muk­ses­ta:

– Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on niin kuin puu ja ruu­mis. Us­ko­vat ovat tuos­sa Kris­tus-ruu­miis­sa jä­se­niä. Us­ko liit­tää seu­ra­kun­taan, Kris­tuk­sen ruu­mii­seen. Se on tais­te­le­va ja rie­muit­se­va seu­ra­kun­ta. Se tais­te­lee pa­haa ja syn­tiä vas­taan.

Oli loh­dul­lis­ta aja­tel­la, et­tä Tai­vaan Isä pi­tää omis­taan huol­ta, asui­pa us­ko­vai­nen mis­sä päin maa­il­maa hy­vän­sä. Seu­rois­sa roh­kais­tiin, et­tä Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se hä­täil­lä maa­il­man myrs­ky­jen kes­kel­lä.

Ju­ma­la siu­naa myös ajal­li­ses­ti

Sun­nun­tai­na pi­det­tiin mes­sun jäl­keen py­hä­kou­lu, jos­sa oli ai­hee­na Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min lu­vun kuu­si al­ku. Sii­nä ker­ro­taan, mitä ta­pah­tui kun ”Jee­sus nou­si vuo­ren­rin­teel­le ja aset­tui ope­tus­lap­si­neen sin­ne is­tu­maan”. Ker­to­muk­ses­sa ku­va­taan ruok­ki­mi­sih­me: vii­si lei­pää ja kak­si ka­laa riit­ti­vät noin vii­del­le tu­han­nel­le mie­hel­le ra­vin­nok­si.

– Kun tätä lu­em­me, tie­däm­me, mitä tar­koit­taa Ju­ma­lan siu­naus, Kyl­lö­nen täh­den­si.

Ajal­li­nen hyvä, riit­tä­vä ra­vin­to ja toi­meen­tu­lo ei ole ny­ky­ään­kään it­ses­tään­sel­vyys:

– Voi käy­dä niin­kin, et­tä ei ole­kaan työ­tä, mai­nit­si Kyl­lö­nen.

Hän kui­ten­kin loh­dut­ti, et­tä Ju­ma­la siu­naa myös ajal­li­sen lei­vän. Eri­tyi­ses­ti Kyl­lö­nen ko­ros­ti Ju­ma­lan sa­nan mer­ki­tys­tä:

– Tar­vit­sem­me Ju­ma­lan sa­naa. Se ruok­kii mei­dän kuo­le­ma­ton­ta sie­lu­am­me.

Voit lu­kea en­si vii­kol­la Päi­vä­mie­hen vä­lis­sä il­mes­ty­väs­tä Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­tä myös seu­ra­vie­raan haas­tat­te­lun.