Mar­jaa­na Lai­va­maa

Sa­vu­kos­ki

Lä­he­tys­seu­rat ovat tär­kei­tä pie­nel­le us­ko­vais­ten jou­kol­le, joka saa­pui Sa­vu­kos­kel­la kuu­le­maan sa­maa evan­ke­liu­min saar­naa, jota saar­nat­tiin Pie­ta­ril­le ja His­ki­al­le­kin ai­koi­naan.

Sa­vu­kos­ken seu­ra­kun­ta­ta­lol­la pi­det­tiin syys­kuun alus­sa Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen (SRK) lä­he­tys­seu­rat. Lä­he­tys­pu­hu­ji­na pal­ve­li­vat Vil­le Ai­ras ja Ka­le­vi Lui­ro. Seu­roi­hin ko­koon­tui pie­ni jouk­ko itä­kai­ran us­ko­vai­sia.

Evan­ke­liu­mi ei kulu

Vil­le Ai­ras luki pu­heen­sa joh­dan­nok­si Luuk­kaan evan­ke­liu­min 5. lu­vun alus­ta koh­dan, jos­sa Jee­sus kut­suu Pie­ta­rin seu­raa­jak­seen. Pu­heen­sa aluk­si Ai­ras ker­toi, et­tä Jee­sus piti seu­ro­ja niin kuin me ny­ky­ään pi­däm­me.

– Hän to­sin pu­hui Pie­ta­rin ve­nees­tä ää­nen­tois­ton ta­kia, hän to­te­si.

Ai­rak­sen lu­ke­mas­sa evan­ke­liu­min koh­das­sa Jee­sus pyy­si pu­heen­sa lo­pe­tet­tu­aan Pie­ta­ria sou­ta­maan kau­em­mak­si ja lait­ta­maan ver­kot vie­lä ve­sil­le.

– Pie­ta­ri oli ol­lut ka­las­sa koko yön. En­sin hän vas­tus­te­li Jee­suk­sen pyyn­töä, mut­ta myön­tyi sit­ten te­ke­mään niin kuin Jee­sus pyy­si. Pie­ta­ri sai ka­laa niin pal­jon, et­tä ver­kot re­pei­li­vät.

Pie­ta­ri koki it­sen­sä syn­ti­sek­si mie­hek­si. Jee­sus kui­ten­kin sa­noi Pie­ta­ril­le: "Älä pel­kää. Täs­tä läh­tien sinä olet ih­mis­ten ka­las­ta­ja." (Luuk. 5:10.)

Ai­ras jat­koi ker­to­mal­la sii­tä, mitä pa­ran­nus tar­koit­taa.

– Pa­ran­nuk­sen ar­mo tar­koit­taa mie­len­muu­tos­ta ja elä­män­muu­tos­ta. Pie­ta­ri­kin oli saa­nut us­koa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si ja al­ka­nut seu­ra­ta Her­raa Jee­sus­ta Kris­tus­ta.

Hän to­te­si, et­tä evan­ke­liu­mi on kät­ket­ty Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja sik­si sa­no­taan: "Et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta" (Matt. 6:33).

– Evan­ke­liu­mi ei kulu, vaik­ka sitä käyt­täi­si, sil­lä sii­nä on voi­ma, joka kes­tää. Evan­ke­liu­mi tuo us­ko­mi­sen iloa. Kun sy­dä­mes­sä on rau­ha, sii­tä kum­pu­aa us­ko­mi­sen ilo. Se on suu­rin ilo maa­il­mas­sa, Ai­ras to­te­si.

His­ki­al­le li­sää elin­vuo­sia

Ka­le­vi Lui­ro luki pu­heen­sa joh­dan­nok­si His­ki­an psal­min (Jes. 38:9–22). His­ki­an psal­mi ker­too ku­nin­gas His­ki­an va­ka­vas­ta sai­ras­tu­mi­ses­ta ja pa­ran­tu­mi­ses­ta. His­kia kat­ke­roi­tui sii­tä, et­tä hän oli nuo­ri ja kuo­le­man­sai­ras.

– Kui­ten­kin mo­nien vai­hei­den jäl­keen His­kia us­koi Ju­ma­laan, ja sai Ju­ma­lal­ta loh­du­tuk­sen. Hän sai myös 15 vuot­ta li­sää vuo­sia elä­mään­sä (Jes. 38:5).

Lui­ro muis­tut­ti, et­tä vaik­ka His­ki­al­la oli vai­kei­ta ai­ko­ja, hän sai kuul­la evan­ke­liu­min loh­du­tuk­sen.

– Se on sa­maa evan­ke­liu­mia, mitä nyt­kin saar­na­taan. His­kia to­sin kat­soi tu­le­vai­suu­teen odot­ta­en Va­pah­ta­jaa, mut­ta me saam­me luot­taa Jee­suk­sen ris­tin so­vi­tuk­seen, Lui­ro loh­dut­ti kuu­li­joi­ta.

Pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä

Lä­he­tys­seu­rois­sa seu­ra­kun­ta­ta­lon keit­ti­öl­lä Mar­ja-Lii­sa Kel­lo­nie­mi keit­ti seu­ra­vä­el­le kah­via ja kan­toi pöy­tään tar­jot­ta­via.

– Kyl­lä on mu­ka­vaa, kun on vä­hän­kään toi­min­taa, Kel­lo­nie­mi to­te­si.

Hän ker­toi, et­tä Sa­vu­kos­ken Rau­ha­nyh­dis­tys on lak­kau­tet­tu va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Paik­ka­kun­nal­la asuu enää muu­ta­mia us­ko­vai­sia, jo­ten omaa yh­dis­tys­tä on vai­kea pi­tää yl­lä.

– SRK:n lä­he­tys­seu­rat pi­de­tään Sa­vu­kos­kel­la kol­me ker­taa syk­syl­lä ja ke­vääl­lä. Naa­pu­ri­kun­nas­sa Pel­ko­sen­nie­mel­lä on muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa seu­rat, Kel­lo­nie­mi ker­toi alu­een seu­ra­toi­min­nas­ta.