Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Li­min­ka

Yli tu­hat ih­mis­tä osal­lis­tui en­sim­mäi­seen Kas­va­tuk­sen ja di­a­ko­ni­an päi­vään. Ta­pah­tu­ma jär­jes­tet­tiin yh­tä ai­kaa Li­min­gas­sa, Jy­väs­ky­läs­sä ja Es­poos­sa.

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten lap­si- ja nuo­ri­so­työs­sä ja per­he- ja di­a­ko­ni­a­työs­sä mu­ka­na ole­vat tai sii­tä kiin­nos­tu­neet ko­koon­tui­vat 31. elo­kuu­ta yh­del­le kool­le. Päi­vän ai­hee­na oli Va­loa ja voi­maa va­paa­eh­tois­työ­hön ja tar­koi­tuk­se­na in­nos­taa te­ki­jöi­tä sekä an­taa heil­le eväi­tä työ­hön.

Ta­pah­tu­man jär­jes­ti­vät SRK ja sen alu­e­tii­mit. Päi­vään osal­lis­tu­neet kuu­li­vat asi­an­tun­ti­joi­den pu­heen­vuo­ro­ja sekä vie­rai­li­vat eri työ­muo­to­jen py­sä­keil­lä. Näi­tä oli­vat lei­ri­työ, re­surs­si­pank­ki, eri­lai­set elä­män­ti­lan­teet, ma­te­ri­aa­lit, koh­taa­mi­nen, py­hä­kou­lu ja ker­hot, raa­mat­tu­luok­ka, nuo­ri­so­työ ja ryh­mäy­ty­mi­nen.

Li­min­gan ta­pah­tu­man avan­nut lap­si- ja nuo­ri­so­työn asi­an­tun­ti­ja Juha Luok­ka­la muis­tut­ti, et­tä Ju­ma­la joh­taa työ­tä.

– Olem­me kyl­vä­jiä, hän an­taa kas­vun.

Mi­ten voin tu­kea?

Poh­joi­sen alu­een per­he- ja di­a­ko­ni­a­tii­min pu­heen­joh­ta­ja Veli Tuo­mi­vaa­ra ki­teyt­ti, et­tä päi­vä oli yh­dis­tä­vä.

Hän oli töis­sä ko­das­sa si­jain­nees­sa "eri­lais­ten elä­män­ti­lan­tei­den pis­tees­sä". Sei­näl­lä oli ku­via, ja osal­lis­tu­jien teh­tä­vä­nä oli poh­tia, mikä niis­tä py­säyt­ti ja mi­ten ky­sei­ses­sä ti­lan­tees­sa ole­vaa lä­him­mäis­tä voi­si tu­kea it­se tai rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa. Osal­lis­tu­jien vin­kit päi­vit­tyi­vät re­aa­li­a­jas­sa näy­töl­le.

– Ai­heet kiin­nos­ti­vat ja in­nos­ti­vat, ih­mi­set oli­vat ak­tii­vi­sia. He ker­toi­vat saa­neen­sa pal­jon eväi­tä omaan työ­hön­sä ja hen­ki­lö­koh­tai­seen us­koon­sa. Päi­väs­tä jäi mu­ka­va mie­li, Tuo­mi­vaa­ra my­häi­li.

Kai­ke­ni­käi­set ryh­mäy­ty­mään

Myös poh­joi­sen alu­een lap­si- ja nuo­ri­so­työn tii­min pu­heen­joh­ta­ja Ash­lee Oi­ka­rai­nen koki, et­tä Kas­va­tuk­sen ja di­a­ko­ni­an päi­väs­sä oli hyvä ja in­nos­tu­nut il­ma­pii­ri.

– Tosi mu­ka­vaa, et­tä tuli pal­jon po­ruk­kaa, hän ihas­te­li.

Oi­ka­rai­nen työs­ken­te­li ryh­mäy­ty­mis­pis­teel­lä. Siel­lä oli mah­dol­lis­ta osal­lis­tua konk­reet­ti­seen har­joi­tuk­seen ja kes­kus­tel­la ai­hees­ta. Tar­jol­la oli mo­nen­lai­sia ma­te­ri­aa­le­ja.

– Ha­lu­sim­me tuo­da esil­le, et­tä kai­ke­ni­käi­set hyö­ty­vät ryh­mäy­ty­mi­ses­tä, myös vart­tu­nei­den ker­hot. Oli po­si­tii­vis­ta kuul­la, et­tä mo­net jo to­teut­ta­vat tätä – ei ole uu­si asia, mut­ta ih­mi­sil­lä oli kiin­nos­tus­ta op­pia uut­ta.

Ma­ra­ton, ei sprint­ti

Juha Ha­ka­lan pi­tä­mä pu­heen­vuo­ro Riit­tä­vän hyvä kas­vat­ta­ja pyr­ki vä­hen­tä­mään kas­vat­ta­jien pai­nei­ta. Eräs van­hem­pi oli ker­to­nut tun­te­van­sa, et­tei kas­va­tuk­sel­la ole mer­ki­tys­tä, mut­ta Ha­ka­la täh­den­si, et­tä kyl­lä sil­lä on.

– Kas­va­tus on ma­ra­ton, ei sprint­ti. Se on rak­kau­den ja ar­vos­tuk­sen sä­vyt­tä­mää jä­me­ryyt­tä. Lu­ke­mat­to­mia pie­niä sa­no­ja ja te­ko­ja, hän mää­rit­te­li.

Ha­ka­la täh­den­si, et­tä kas­va­tuk­seen kuu­luu myös auk­to­ri­teet­ti.

– Tar­vi­taan tur­val­li­nen, po­si­tii­vi­nen ai­kui­nen, joka il­moit­taa: "täs­sä on vii­mei­nen ra­ja­pyyk­ki, jon­ka yli ei men­nä".

Riit­tä­vän hyvä kas­va­tus

Ny­ky­a­jan hui­mat ta­voit­teet ja yle­vät ihan­teet uh­kaa­vat Ha­ka­lan mu­kaan tun­keu­tua myös kas­va­tuk­seen.

– Myös tolk­kua tar­vi­taan. On van­hem­pia, jot­ka mei­naa­vat uu­pua täy­del­li­syy­den ta­voit­te­lun al­le. Kui­ten­kaan hyvä kas­va­tus ei vaa­di eri­tyi­siä olo­suh­tei­ta tai yl­tä­kyl­läi­syyt­tä, hän roh­kai­si.

Täs­tä Ha­ka­la ker­toi erääl­tä isäl­tä kuu­le­man­sa esi­mer­kin: iha­na­na lap­suus­muis­to­na oli jää­nyt mie­leen na­kin­pais­to ta­ka­pi­hal­la.

Ha­ka­la pai­not­ti myön­tei­syy­den mer­ki­tys­tä: hy­vään kas­va­tuk­seen kuu­luu pe­ru­sa­si­oi­den li­säk­si myös has­sut­te­lua, in­nos­tus­ta, kii­tol­li­suut­ta ja iloa.

– Ylei­ses­ti ot­ta­en voi­sim­me hel­lit­tää vä­hän. Voi­sim­me pu­hua ”riit­tä­vän hy­väs­tä ja olen­nai­sen nä­ke­mi­ses­tä”. Tätä voi so­vel­taa myös Sii­o­nin kas­va­tus- ja di­a­ko­ni­a­työ­hön.

Yh­teis­tä ai­kaa ra­joi­tus­ten si­jaan

Har­to Pön­kä pu­hui ai­hees­ta Lap­set, nuo­ret, some. Hän esit­te­li ky­se­lyä, jon­ka tu­los­ten mu­kaan lap­set ja nuo­ret ha­lu­ai­si­vat käyt­tää ai­kaan­sa en­nen kaik­kea ka­ve­rei­den ja per­heen kans­sa yh­des­sä­o­loon sekä har­ras­tuk­siin. Pu­he­li­mel­la olo tu­lee vas­ta nii­den jäl­keen.

Pön­kä kan­nus­ti jär­jes­tä­mään per­heen kes­ken yh­teis­tä ai­kaa ja näyt­ti esi­mer­kin lu­ku­jär­jes­tyk­ses­tä, jo­hon se oli mer­kit­ty.

– Jos tär­keil­le asi­oil­le ei jää ai­kaa, tee suun­ni­tel­ma!

Pön­kä ker­toi, et­tä Tik­Tok-so­vel­luk­sen myö­tä las­ten ja nuor­ten ruu­tu­ai­ka läh­ti nou­suun, mut­ta tänä vuon­na se on vä­hän vä­hen­ty­nyt.

– Ope­tus­hal­li­tus suo­sit­te­lee, et­tä kän­ny­kät lai­te­taan rep­puun tun­nil­la ja ote­taan käyt­töön, jos opet­ta­ja an­taa sii­hen lu­van. Myös raa­mat­tu­luo­kas­sa voi käyt­tää kän­nyk­kä­park­kia, hän vink­ka­si.

Koh­taa­mi­sen kul­ma­ki­viä

Jen­ni Hint­sa­lan ai­hee­na oli Koh­taa­mi­nen Sii­o­nin työs­sä. Hän haas­toi kuu­li­joi­ta poh­ti­maan, mil­lai­set koh­taa­mi­set ovat jää­neet mie­leen.

– Jo­kai­nen kai­paa tul­la näh­dyk­si ja ar­vos­te­tuk­si, Hint­sa­la ko­ros­ti.

Hän lu­et­te­li koh­taa­mi­sen hi­das­tei­ta: ei tun­ne­ta, jän­ni­tys, epä­var­muus, pal­jon ih­mi­siä, en­nak­ko­luu­lot, kii­re, vä­sy­mys. Ke­nen­kään ei ai­na tar­vit­se jak­saa ja pys­tyä.

Hint­sa­la nä­kee, et­tä di­gi­ta­li­saa­tio on tuo­nut koh­taa­mi­siin li­sä­maus­teen.

– Vä­lil­lä se haas­taa, mut­ta on myös tuo­nut mah­dol­li­suuk­sia saa­da us­ko­vai­sia ys­tä­viä.

Koh­taa­mi­sen kah­dek­san kul­ma­ki­veä ovat Hint­sa­lan mu­kaan: kyy­kis­ty, kysy, kuun­te­le, kes­ki­ty, kehu, kan­nus­ta, ker­ro, kii­tä.

– Koh­taa­mi­sen ydin on us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus ja an­teek­si­an­ta­mus.

En­tis­tä mer­kit­tä­väm­pi työ

Pa­nee­li­kes­kus­te­lu jat­koi päi­vän ai­heen kä­sit­te­lyä. Kes­kus­te­lua joh­ti Jaak­ko Vir­pi ja pa­nee­liin kuu­lui pu­heen­vuo­ro­ja pi­tä­nei­den asi­an­tun­ti­joi­den li­säk­si Veli-Mat­ti Lep­pä­lä ja Veli Tuo­mi­vaa­ra alu­e­tii­meis­tä. Ylei­sö osal­lis­tui ak­tii­vi­ses­ti lä­het­tä­en pu­he­li­mel­la ky­sy­myk­siä ja kom­ment­te­ja.

Yk­si esil­lä ole­va asia oli Sii­o­nin työn mer­ki­tys.

– Me ei pys­ty­tä ole­maan il­man Sii­o­nia, Sii­on kyl­lä pär­jää il­man mei­tä. Sii­o­nin työ on myös omal­le us­ko­ne­lä­mäl­le siu­naus, Veli Tuo­mi­vaa­ra huo­maut­ti.

– Sii­o­nin työ on en­tis­tä mer­kit­tä­väm­pää, kun yh­teis­kun­ta on niin vie­raan­tu­nut Ju­ma­lan sa­nas­ta, to­te­si Har­to Pön­kä.

Myös ko­din roo­li kris­til­li­ses­sä kas­va­tuk­ses­sa pu­hut­ti. Veli-Mat­ti Lep­pä­lä ko­ros­ti van­hem­pien esi­mer­kin voi­maa.

– Näy­te­tään tär­keys: ra­ken­tuu­ko sun­nun­tain oh­jel­ma har­ras­tus­ten vai seu­ro­jen ym­pä­ril­le. Ju­tel­laan us­kon asi­ois­ta. Käy­te­tään evan­ke­liu­mia.

Lue en­si vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä myös Kas­va­tuk­sen ja di­a­ko­ni­an päi­vään osal­lis­tu­nei­den aja­tuk­sia.

Ma­te­ri­aa­lia ta­pah­tu­mas­ta: https://yh­des­sä.srk.fi.

Säh­köi­siä ma­te­ri­aa­le­ja yh­dis­tyk­sil­le työn tu­ek­si: www.kap­sak­ki­ju­tut.fi. ja re­surs­si­pank­ki.fi.