Joulu on juhla, joka saa liikkeelle ihmisiä ympäri maailman. Joulun kristillinen perinne ei ole kuitenkaan se, joka liikuttaa ihmisiä, vaan joulusta on tullut kulutuksen, kaupallisuuden ja viihteen huippusesonki. Viimeistään marraskuussa kauppoihin tulee jouluteema. Joulukoristeet, -lahjat, -ruoat ja -tavarat täyttävät kaupat ja kodit. Kaiken panostuksen ja kulutuksen pyörteissä joulun alkuperäinen hengellinen sanoma on monelle etääntynyt, jopa täysin unohtunut.
Usko on kristillisen uskon keskeisin asia. Raamatun mukaan usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1). Toivomisen ja näkymättömien näkemisen lisäksi uskoon kuuluu luottamista, uskaltamista ja ojentautumista sen mukaisesti.
Jumalan tiet ovat usein ihmeelliset. Tämä tulee esille tilanteissa, joissa pääsee kuuntelemaan parannuksen armon saaneiden ihmisten kertomuksia siitä, miten he ovat löytäneet Jumalan valtakunnan.
Yhteiskunnassamme on viime vuosina keskusteltu siitä, mikä eri tilanteissa on oikein ja mikä väärin. On pohdittu muun muassa avioliittoa, aborttia ja eutanasiaa koskevia näkökulmia. Keskusteluissa on kuultu hyvin erilaisia mielipiteitä, mutta valitettavan usein perinteinen, Raamattuun perustuva opetus on unohdettu lähes tyystin.
Uskovaiset toivottavat usein hyvästellessään toisilleen Jumalan rauhaa. Jouluyönä Jumalan rauhan sanoma kohtasi maailman erityisen ihmeellisellä tavalla: Jumala itse syntyi ihmiseksi tuodakseen viattomalla kärsimisellään ihmiskunnalle rauhan. Tästä rauhasta enkelit kertoivat jouluyönä paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14).
Historiasta tiedämme maamme suurista nälkävuosista 1800-luvun loppupuolella. Ihmiset vaelsivat laumoittain etsien syötävää. Moni kuoli nälkään. Vaikka yhteiskunnalliset olot ovat paremmat, leipähuolet eivät ole jättäneet tämänkään ajan ihmistä.
Uskontunnustuksen sanat ovat kristitylle ihmiselle tutut muiden muassa jumalanpalveluksista. Kun ihminen kastetaan, kastejuhlaan osallistujat liittyvät yhteiseen uskontunnustukseen. Kastaminen tapahtuu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Kun kristitty rippikoulun päätteeksi konfirmoidaan, tunnustaa hän kristillisen uskonsa ja lupautuu osoittamaan sen elämässään.
Sanalla ”aika” löytyy hakukone Googlesta yli 61 miljoonaa hakutulosta. Englannin kielen vastaavaa tarkoittavalla sanalla ”time” hakutuloksia tulee yli viisi miljardia.
KUVA: JUHA HUMALAJOKI
KUVA: JUHA HUMALAJOKI
Pyhä Henki on uskoa ylläpitävä voima. Se synnyttää uskovaisessa hyviä hedelmiä: rakkautta, iloa ja rauhaa. Siitä kumpuavat kristittyjen keskinäinen yhteys, palveleva mieli ja hyvät teot, joita usko ja rakkaus saavat uskovaisissa aikaan.
KUVA: JUHA HUMALAJOKI
KUVA: JUHA HUMALAJOKI
Joitakin vuosia sitten metsäalan ammattilaiset olivat kurssilla Ranuan opistolla. Mukana oli niin metsien suojelun ja virkistyskäytön kuin metsän tuotannon ja hakkuun palveluksessa olevia. Pidin kurssilla alustuksen ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Alustusta seurasi vilkas keskustelu. Kun seurasin sitä, minulle jäi hyvä mieli. Viljelijät ja varjelijat keskustelivat sopuisasti toisiaan kunnioittaen.
KUVA: MAARIT MääTTä
KUVA: MAARIT MääTTä
Jumala on käskenyt ihmisten noudattaa hänen pyhää tahtoaan, jonka hän on ilmaissut kymmenen käskyn laissa. Laki tahtoo suojella elämää ja kaikkea, mikä siinä on arvokasta. Jos ihminen rikkoo Jumalan lakia, hän tuottaa vahingon elämälleen. Se, minkä on Jumala on laissaan kieltänyt, on aina syntiä.
Pyhä Raamattu on Jumalan sanaa, jonka uskosta eläneet ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta. Lutherin mukaan ”Pyhä Raamattu ainoastaan on kaiken totuuden lähde ja alkuperä. – – Se on Jumalan sana, jota on ehdoitta seurattava ja toteltava! Kaikkien tulee olla sille alamaisia. Kirkossa ei saa julistaa tai kuulla mitään muuta oppia kuin puhdasta sanaa, pyhää Raamattua.” Luther kokosi Raamatun keskeiset opetukset Vähään katekismukseen ja sanoi imevänsä siitä joka päivä ravintoa niin kuin lapsi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys