Maailman paras äiti

Tou­ko­kuu on uu­den elä­män syn­ty­mi­sen ja kas­vun ai­kaa luon­nos­sa. Tou­ko­kuus­sa muis­tam­me myös äi­te­jäm­me, joi­den kaut­ta Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le elä­män ja kas­vul­lem­me hoi­van. äi­tien­päi­vää vie­te­tään ny­ky­ään mo­nis­sa mais­sa. Suo­mes­sa sitä alet­tiin viet­tää vuon­na 1918. Myö­hem­min äi­tien juh­la­päi­väs­tä tuli myös vi­ral­li­nen li­pu­tus­päi­vä. Ko­em­me, et­tä äi­dit an­sait­se­vat oman päi­vän­sä.

Kutsu tutkimaan paastoa

Lä­hes­tym­me kris­ti­kun­nan suu­rin­ta vuo­tuis­ta juh­laa, pää­si­äis­tä. Sitä edel­tää tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­ka­va 40 ar­ki­päi­vää kä­sit­tä­vä paas­to­nai­ka, joka päät­tyy pal­mu­sun­nun­tai­na al­ka­vaan hil­jai­seen viik­koon. Kun kuu­lem­me sa­nan paas­to, mie­leem­me tu­lee eh­kä en­sim­mäi­sek­si ti­lan­ne, jos­sa kiel­täy­dy­tään jok­si­kin ai­kaa ra­vin­nos­ta tai jol­lain muul­la ta­val­la ku­ri­te­taan it­seä. Mut­ta on­ko oi­kea kris­til­li­nen paas­to poh­jim­mil­taan sit­ten­kin jo­tain muu­ta?

Toisen huomioiminen on rakkauden palvelua

Lä­him­mäi­sen kun­ni­oit­ta­mi­nen on ar­vo, joka nä­kyy ar­ki­päi­väs­säm­me. Se tu­lee esil­le pu­heis­sam­me, asen­teis­sam­me, te­ke­mi­sis­säm­me ja suh­tau­tu­mi­ses­sam­me lä­him­mäi­siin, esi­mie­hiin, vi­ra­no­mai­siin, hal­li­tus­val­taan ja yh­tei­siin asi­oi­hin. Täs­sä ajas­sa pu­hu­taan pal­jon kun­ni­oit­ta­mi­sen puut­tu­mi­ses­ta. Toi­si­naan tun­tuu sil­tä, et­tä kun­ni­oit­ta­mi­nen on kär­si­nyt inf­laa­ti­on. Tämä huo­li on mo­nel­la kas­va­tus­työ­tä te­ke­väl­lä.

Ilonaiheita

Vuo­den pi­mein ai­ka al­kaa ol­la ta­ka­na­päin ja päi­vät pi­te­ne­vät. Valo li­sään­tyy. Myös ih­mis­mie­li vir­kis­tyy va­lon li­sään­ty­mi­sen myö­tä. Kaa­mok­sen ma­sen­ta­va vai­ku­tus vaih­tuu iloon ja ke­vään odo­tuk­seen.

Oletko sinä vapaa?

Meil­lä ih­mi­sil­lä on si­sim­mäs­säm­me vah­va kai­paus va­pau­teen. Mut­ta tie­dos­tam­me­ko ai­na, mis­tä mei­dän oi­ke­as­taan pi­täi­si va­pau­tua ja mitä saa­vu­te­tus­ta va­pau­des­ta seu­raa? Al­ka­nee­na vuon­na SRK:n vies­tin­nän tee­ma­na on va­paus. Täl­lä tee­mal­la ha­lu­taan eri­tyi­ses­ti vä­lit­tää vies­tiä us­kon tuo­mas­ta va­pau­des­ta ja ilos­ta. Kris­ti­tyn va­pau­des­ta nou­se­va rak­kaus oh­jaa sel­lai­seen toi­min­taan, joka nä­kyy vas­tuul­li­suu­te­na it­seä ja toi­sia koh­taan.