Onko aikaa Jumalan sanalle?

Län­si­mai­sel­la ih­mi­sel­lä on ny­ky­ään va­paa-ai­kaa enem­män kuin kos­kaan. On ris­ti­rii­tais­ta, et­tä sii­tä huo­li­mat­ta kii­re näyt­tää yhä vain li­sään­ty­vän. Tä­hän on var­mas­ti omal­ta osal­taan vai­kut­ta­nut se, et­tä yh­teis­kun­nas­sam­me sun­nun­tais­ta on mo­nel­le tul­lut ar­ki­päi­vä mui­den jou­kos­sa.

Vapahtaja tuo sydämeen joulun

Raa­ma­tun il­moit­ta­ma jou­lun sa­no­ma on va­loa, iloa ja rau­haa. Juu­ri sitä maa­il­mam­me ja jo­kai­nen ih­mi­nen kai­paa.

Kristus on uskon perusta

Lu­te­ri­lais­ten kirk­ko­jen pii­ris­sä 31.10.2016–5.11.2017 vie­tet­ty us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuo­si sai jon­kin ver­ran nä­ky­vyyt­tä maam­me tie­do­tus­vä­li­neis­sä. Ju­tuis­sa tar­kas­tel­tiin var­sin usein sitä, mitä lu­te­ri­lai­suus on mer­kin­nyt suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ril­le.

Ihmisen osa on nöyrtyä parannukseen

Osa ih­mi­sis­tä on luon­to­jaan hy­vä­sy­dä­mi­siä: va­loi­sia, hie­no­tun­tei­sia ja aut­ta­vai­sia. Hy­vät omi­nai­suu­det ovat tar­peen työ- ja yk­si­tyi­se­lä­mäs­sä. Ny­ky­ään jopa kou­lu­tus­ten avul­la har­joi­tel­laan tai­to­ja, joi­den avul­la elä­mä su­jui­si ja voi­mat riit­täi­si­vät.

Opetus Jumalan valtakunnasta

Tänä päi­vä­nä ko­ros­te­taan eli­ni­käis­tä op­pi­mis­ta. Yh­teis­kun­nan jat­ku­va muu­tos ja voi­ma­kas tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys suo­ras­taan pa­kot­ta­vat op­pi­maan uut­ta sekä työ­e­lä­mäs­sä et­tä sen ul­ko­puo­lel­la. Op­pi­mi­nen ei ole enää pel­käs­tään las­ten ja nuor­ten asia, vaan kai­kis­sa ikä­vai­heis­sa jou­du­taan opet­te­le­maan uu­sia asi­oi­ta.

Raamatun arvot edistävät yhteistä hyvää

Suo­mes­sa on vii­me ai­koi­na pu­hut­tu sii­tä, et­tä yh­teis­kun­nal­li­nen pää­tök­sen­te­ko poh­jau­tuu ai­na joi­hin­kin ar­voi­hin. Maam­me ra­ken­ta­mi­sen taus­tal­la oli­vat vuo­si­sa­to­ja kris­til­li­set ar­vot, jot­ka pe­rus­tu­vat Raa­mat­tuun. Nii­hin kuu­lu­vat muun mu­as­sa re­hel­li­syys, ar­mol­li­suus ja jo­kai­sen ih­mi­sar­von tun­nus­ta­mi­nen.

Usko syntyy ja vahvistuu sanan kuulossa

Lä­heis­ten ky­sy­es­sä jo iäk­kääl­tä isäl­tään, mitä hän ha­lu­si jät­tää heil­le ikään kuin pe­rin­nök­si, isä esit­ti toi­vo­muk­sen. Ly­hy­en, tu­tun, mut­ta pal­jon si­säl­tä­vän: et­tä te kä­vi­sit­te seu­rois­sa. Hä­nel­le it­sel­leen oli ol­lut tär­ke­ää käy­dä kuun­te­le­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa niin kau­an, kun se oli ol­lut mah­dol­lis­ta.

Perhe, yhteiskunnan perussolu

Mo­ni­ar­voi­ses­sa ja yk­si­lön va­paut­ta ko­ros­ta­vas­sa ajas­sam­me per­heen yk­si­se­lit­tei­nen mää­rit­te­le­mi­nen ko­e­taan vai­ke­ak­si. Mit­kä kaik­ki yh­tei­se­lä­män muo­dot tu­li­si luo­ki­tel­la per­heek­si?

Raamattu kuuluu kaikille

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä jul­kais­taan ku­lu­va­na us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuon­na poi­min­to­ja Mart­ti Lut­he­rin kir­joi­tuk­sis­ta. Lut­he­rin teks­teis­sä tu­lee esil­le, et­tä hän ha­lu­si pe­rus­tel­la us­koa ja op­pia kos­ke­vat nä­ke­myk­sen­sä Ju­ma­lan sa­nal­la.

Usko ohjaa oikeaan

Mikä oh­jaa si­nun elä­mää­si ja va­lin­to­ja­si? Mikä on elä­mäs­sä­si tär­kein­tä? Mo­ni­ar­voi­sen, ih­mi­sen omaa va­lin­nan­va­paut­ta ja yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­van ajan kes­kel­lä ei ole ai­na help­poa rat­kais­ta, mikä mi­nul­le tai lä­hei­sil­le­ni oli­si hy­väk­si. No­pea tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys on joh­ta­nut sii­hen, et­tä kaik­ki tie­to ja in­for­maa­tio – sekä hyvä et­tä va­hin­gol­li­nen – on kaik­kien saa­ta­vil­la.