Joulu on juhla, joka saa liikkeelle ihmisiä ympäri maailman. Joulun kristillinen perinne ei ole kuitenkaan se, joka liikuttaa ihmisiä, vaan joulusta on tullut kulutuksen, kaupallisuuden ja viihteen huippusesonki. Viimeistään marraskuussa kauppoihin tulee jouluteema. Joulukoristeet, -lahjat, -ruoat ja -tavarat täyttävät kaupat ja kodit. Kaiken panostuksen ja kulutuksen pyörteissä joulun alkuperäinen hengellinen sanoma on monelle etääntynyt, jopa täysin unohtunut.
Usko on kristillisen uskon keskeisin asia. Raamatun mukaan usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1). Toivomisen ja näkymättömien näkemisen lisäksi uskoon kuuluu luottamista, uskaltamista ja ojentautumista sen mukaisesti.
Kastejuhlassa olemme usein kuulleet psalmikohdan, jossa ihastellaan ja ihmetellään Jumalan suurta luomistyötä jokaisen ihmisen kohdalla: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (Ps. 139:13–14.) Jokainen ihminen on Jumalan luomana ainutkertainen ja arvokas.
Kristillinen oppi ihmisestä pohjautuu Raamatun ajatukseen siitä, että ihminen on osa Jumalan luomistyön kokonaisuutta. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Hän antoi ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella kaikkea luotua sekä lisääntyä ja täyttää maa. (1. Moos. 1:26–28.)
Pieni lapsi näkee tulevaisuuden valoisana. Elämä on täynnä toiveita ja unelmia, jotka odottavat täyttymystään. Osa näistä ei koskaan täyty, mutta tämä ei vähennä lapsen iloa tai luottamusta. Hän tulee kohtaamaan myös pettymyksiä, mutta niistä hän ei vielä tiedä. Lapsen usko sisältää toivon, että Jumala tietää, auttaa ja johdattaa.
Jumala loi maailman kuudessa päivässä (1. Moos). Seitsemäntenä päivänä hän lepäsi (1. Moos. 2:2). Näin lukee Raamatun alkulehdillä.
Siionin työssä tarvitaan monenlaisia lahjoja, sillä tehtävätkin ovat monet. On oltava joku, joka rakentaa ja ylläpitää seurojen pitoon tarvittavat tilat. Samoin hän, joka opettaa ja saarnaa Jumalan sanaa. On työtehtäviä heille, jotka mahdollistavat kuulemisen etäälläkin seurapaikasta. Tärkeää on kantaa huolta niin kotisiionin taloudesta kuin toiminnan suunnittelustakin. Millaisia seuratilaisuudet olisivatkaan, jos paikalla ei olisi säestäjää, esilaulajaa tai seuraisäntää? Kaikilla eri työtehtävillä on sama päämäärä, mahdollistaa Jumalan sanan kuuleminen.
Lasse Kokko
Lasse Kokko
Viime kuukaudet ovat näyttäytyneet elämässämme monin tavoin poikkeuksellisena aikana. Myös seuroissa käyminen on saanut koronapandemian aikana uusia merkityksiä. Perinteinen yhdellä koolla oleminen vaihtui välillä seurojen kuuntelemiseen netistä ja radiosta. On suuri Jumalan siunaus, että seuratarjontaa on ollut runsaasti. Kiitos kuuluu monille sisarille ja veljille, jotka ovat mahdollistaneet seurat poikkeusolosuhteissakin.
Vanha sanonta ”Terve sielu terveessä ruumiissa” on peräisin roomalaiselta runoilijalta lähes kahden vuosituhannen takaa. Ajatus on edelleen ajankohtainen ja rohkaisee hoitamaan fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Tähän liittyy läheisesti aktiivinen liikunta hyvän kunnon ylläpitämiseksi.
Kristinopin mukaan Jumalan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Vaikka usko on henkilökohtainen, Kristuksen seuraajat kokevat keskinäistä yhteyttä. Raamattu kertoo, kuinka alkuseurakunta eli keskinäisessä rakkaudessa. Tämän sai aikaan Pyhä Henki.
Raamattu puhuu useassa kohdassa lähimmäisen kohtaamisesta. Tunnetuin näistä opetuksista lienee kertomus laupiaasta samarialaisesta, joka auttoi hätään joutunutta lähimmäistään. Kertomus on kuva pelastavasta Vapahtajasta, joka ei kävele kärsivän ihmisen ohi. Kun Vapahtaja hoitaa ihmistä, on kyse täydellisestä kohtaamisesta.
Aika ajoin on syytä pysähtyä tarkastelemaan Jumalan valtakunnan työn perustehtävää. Samalla on tarpeen tunnistaa kunkin aikakauden ilmiöitä ja toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia. 2000-luvun voimakas tekninen kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia evankeliumin työlle tiedonkulun ja yhteydenpidon helpottuessa. Toisaalta maallistumiskehitys ja kristillisten arvojen mureneminen huolestuttavat.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys