Kristillinen ihmiskäsitys perustuu Jumalan sanaan

Kris­til­li­nen op­pi ih­mi­ses­tä poh­jau­tuu Raa­ma­tun aja­tuk­seen sii­tä, et­tä ih­mi­nen on osa Ju­ma­lan luo­mis­työn ko­ko­nai­suut­ta. Ju­ma­la loi ih­mi­sen ku­vak­seen ja kal­tai­sek­seen. Hän an­toi ih­mi­sel­le teh­tä­väk­si vil­jel­lä ja var­jel­la kaik­kea luo­tua sekä li­sään­tyä ja täyt­tää maa. (1. Moos. 1:26–28.)

SRK:n viestinnän teema pohjaa kestävään toivoon

Pie­ni lap­si nä­kee tu­le­vai­suu­den va­loi­sa­na. Elä­mä on täyn­nä toi­vei­ta ja unel­mia, jot­ka odot­ta­vat täyt­ty­mys­tään. Osa näis­tä ei kos­kaan täy­ty, mut­ta tämä ei vä­hen­nä lap­sen iloa tai luot­ta­mus­ta. Hän tu­lee koh­taa­maan myös pet­ty­myk­siä, mut­ta niis­tä hän ei vie­lä tie­dä. Lap­sen us­ko si­säl­tää toi­von, et­tä Ju­ma­la tie­tää, aut­taa ja joh­dat­taa.

Aika, Jumalan antama lahja

Ju­ma­la loi maa­il­man kuu­des­sa päi­väs­sä (1. Moos). Seit­se­män­te­nä päi­vä­nä hän le­pä­si (1. Moos. 2:2). Näin lu­kee Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä.

Kotisiionin työssä yhteisen asian äärellä

Sii­o­nin työs­sä tar­vi­taan mo­nen­lai­sia lah­jo­ja, sil­lä teh­tä­vät­kin ovat mo­net. On ol­ta­va joku, joka ra­ken­taa ja yl­lä­pi­tää seu­ro­jen pi­toon tar­vit­ta­vat ti­lat. Sa­moin hän, joka opet­taa ja saar­naa Ju­ma­lan sa­naa. On työ­teh­tä­viä heil­le, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat kuu­le­mi­sen etääl­lä­kin seu­ra­pai­kas­ta. Tär­ke­ää on kan­taa huol­ta niin ko­ti­sii­o­nin ta­lou­des­ta kuin toi­min­nan suun­nit­te­lus­ta­kin. Mil­lai­sia seu­ra­ti­lai­suu­det oli­si­vat­kaan, jos pai­kal­la ei oli­si sä­es­tä­jää, esi­lau­la­jaa tai seu­rai­sän­tää? Kai­kil­la eri työ­teh­tä­vil­lä on sama pää­mää­rä, mah­dol­lis­taa Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen.

Usko tulee kuulosta

Vii­me kuu­kau­det ovat näyt­täy­ty­neet elä­mäs­säm­me mo­nin ta­voin poik­keuk­sel­li­se­na ai­ka­na. Myös seu­rois­sa käy­mi­nen on saa­nut ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na uu­sia mer­ki­tyk­siä. Pe­rin­tei­nen yh­del­lä kool­la ole­mi­nen vaih­tui vä­lil­lä seu­ro­jen kuun­te­le­mi­seen ne­tis­tä ja ra­di­os­ta. On suu­ri Ju­ma­lan siu­naus, et­tä seu­ra­tar­jon­taa on ol­lut run­saas­ti. Kii­tos kuu­luu mo­nil­le si­sa­ril­le ja vel­jil­le, jot­ka ovat mah­dol­lis­ta­neet seu­rat poik­keu­so­lo­suh­teis­sa­kin.

Liikunta on hyvä, muttei tärkein asia

Van­ha sa­non­ta ”Ter­ve sie­lu ter­vees­sä ruu­miis­sa” on pe­räi­sin roo­ma­lai­sel­ta ru­noi­li­jal­ta lä­hes kah­den vuo­si­tu­han­nen ta­kaa. Aja­tus on edel­leen ajan­koh­tai­nen ja roh­kai­see hoi­ta­maan fyy­sis­tä ja hen­kis­tä hy­vin­voin­tia. Tä­hän liit­tyy lä­hei­ses­ti ak­tii­vi­nen lii­kun­ta hy­vän kun­non yl­lä­pi­tä­mi­sek­si.

Pyhä Henki ohjaa totuuteen

Kris­ti­no­pin mu­kaan Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia. Vaik­ka us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen, Kris­tuk­sen seu­raa­jat ko­ke­vat kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä. Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka al­ku­seu­ra­kun­ta eli kes­ki­näi­ses­sä rak­kau­des­sa. Tä­män sai ai­kaan Pyhä Hen­ki.

Kohtaanko lähimmäiseni?

Raa­mat­tu pu­huu use­as­sa koh­das­sa lä­him­mäi­sen koh­taa­mi­ses­ta. Tun­ne­tuin näis­tä ope­tuk­sis­ta lie­nee ker­to­mus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta, joka aut­toi hä­tään jou­tu­nut­ta lä­him­mäis­tään. Ker­to­mus on kuva pe­las­ta­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta, joka ei kä­ve­le kär­si­vän ih­mi­sen ohi. Kun Va­pah­ta­ja hoi­taa ih­mis­tä, on kyse täy­del­li­ses­tä koh­taa­mi­ses­ta.

Sanoman levittäminen on keskeistä

Ai­ka ajoin on syy­tä py­säh­tyä tar­kas­te­le­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn pe­rus­teh­tä­vää. Sa­mal­la on tar­peen tun­nis­taa kun­kin ai­ka­kau­den il­mi­öi­tä ja toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä ta­pah­tu­nei­ta muu­tok­sia. 2000-lu­vun voi­ma­kas tek­ni­nen ke­hi­tys on avan­nut uu­sia mah­dol­li­suuk­sia evan­ke­liu­min työl­le tie­don­ku­lun ja yh­tey­den­pi­don hel­pot­tu­es­sa. Toi­saal­ta maal­lis­tu­mis­ke­hi­tys ja kris­til­lis­ten ar­vo­jen mu­re­ne­mi­nen huo­les­tut­ta­vat.

Rakkaudella luodut rajat tuovat turvallisen tuen

Jo­kai­nen syn­ty­vä lap­si on elä­män ih­me ja Ju­ma­lan lah­ja. Lap­si syn­tyy pie­ne­nä ja avut­to­ma­na ja tar­vit­see hoi­vaa. Tämä tar­ve ei lopu kas­va­es­sa­kaan.