Mau­no Kin­nu­nen

Kuva Suviseuramatka-kirjasta, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Raimo Österberg.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten näin yl­lä ole­van piir­rok­sen, joka sai mi­nut miet­ti­mään va­paut­ta. Mitä sinä näet tuos­sa ku­vas­sa? Nä­em­me var­mas­ti mo­nia sa­mo­ja asi­oi­ta. On ul­koil­ma­ta­pah­tu­ma, näyt­täi­si ole­van per­he aset­tu­mas­sa yh­tei­seen va­lo­ku­vaan ja taus­tal­la val­koi­nen su­vi­seu­ra­telt­ta. Kaik­kein lä­him­pä­nä mei­tä ku­van kat­so­jia on va­lo­ku­vaa­ja. Het­ko­nen, olen­ko­han lu­ke­nut lii­kaa uu­ti­sia?

Sii­tä on jo vie­räh­tä­nyt ai­kaa, kun vii­mek­si tar­tuin Su­vi­seu­ra­mat­ka-ni­mi­seen kir­jaan. Nyt kun sen ava­sin, niin kyl­lä­pä tuo kuva ot­ti sil­mään. Ai­van kuin oli­si Joe Bi­den, Yh­dys­val­to­jen pre­si­dent­ti Su­vi­seu­rois­sa. Kuva jäi verk­ko­kal­vol­le­ni ja syn­tyi aja­tus, voi­si­ko se ol­la mah­dol­lis­ta?

Vaik­ka Yh­dys­val­tain pre­si­den­til­lä ja muil­la val­ti­on joh­ta­jil­la on val­ta­vas­ti val­taa, hei­dän ei ole help­poa läh­teä reis­sun pääl­le. Vaik­ka heil­lä on val­taa, niin on nii­tä muu­re­ja­kin. Tie­däm­me, et­tä isois­sa roo­leis­sa ole­vat ih­mi­set ovat ase­man­sa myö­tä mo­nes­sa vaa­ras­sa ja sik­si hei­tä suo­jel­laan mo­nel­la ta­val­la.

Tuom­moi­ses­sa tur­va­kup­las­sa saat­taa ol­la vä­keä enem­män kuin mo­nes­sa suo­ma­lai­ses­sa pik­ku­kun­nas­sa. Naut­ti­sit­ko ti­lan­tees­ta? Ai­na­kin mi­nul­le se oli­si han­ka­laa ja ikä­vää. En voi­si ihan va­paas­ti tou­hu­ta, jos kai­kes­ta liik­ku­mi­ses­ta täy­tyi­si ra­por­toi­da jol­le­kin. Koi­ta­pa sii­nä sit­ten läh­teä ren­nos­ti vaik­ka­pa ui­ma­ran­nal­le, kun pe­ril­lä­kin tur­va­mie­hiä ly­myi­li­si joka kais­li­kos­sa.

Voi­si­ko­han se ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä joku heis­tä tu­li­si Su­vi­seu­roi­hin? Jos hän löy­täi­si vaik­ka­pa king­do­mof­pe­a­ce.net-si­vus­ton ja miel­tä al­kai­si polt­te­le­maan val­ti­as, joka nou­see noi­den net­ti­si­vu­jen teks­teis­sä ja me­di­ois­sa kaik­kien ylä­puo­lel­le. Val­ti­as, jon­ka val­ta kul­kee yli mai­den ja man­ner­ten. On­nis­tui­si­ko suun­ni­tel­ma, to­teu­tui­si­ko reis­su?

Luu­len, et­tä mitä tun­ne­tum­pi ta­paus, sitä pi­dem­män val­mis­te­lun se vaa­ti­si sekä pää­mie­hen omal­ta et­tä Su­vi­seu­ro­jen or­ga­ni­saa­ti­ol­ta. Sik­si luu­len, et­tä mo­nel­le joh­ta­jal­le oli­si suo­ras­taan mah­do­ton­ta pääs­tä Su­vi­seu­roi­hin, jon­ka vä­en­pal­jous ja puit­teet ko­et­tai­siin tur­val­li­suu­den kan­nal­ta lii­an haas­ta­vak­si. On­nek­si seu­ro­ja on ne­tis­sä ym­pä­ri vuo­den kaik­kien kuul­ta­va­na!

Ai­ka, jota eläm­me, on täyn­nä it­sen­sä esil­le tuo­mis­ta ja seu­raa­jien haa­li­mis­ta. Mo­net kuu­lui­suu­det ja yh­teis­kun­nan isoi­hin vir­koi­hin pääs­seet lä­him­mäi­sem­me saa­vat ja jou­tu­vat työn­sä puo­les­ta ole­maan ih­mis­ten pu­heis­sa ja näy­töil­lä. Ei se elä­mä heil­lä­kään ai­na niin hoh­do­kas­ta ole. Heil­lä­kin on tar­ve kuu­lua yh­tei­söön, tul­la ai­dos­ti koh­da­tuk­si ja ra­kas­te­tuk­si.

He var­mas­ti kai­paa­vat va­paut­ta, jota ovat pal­jon me­net­tä­neet jul­ki­suu­den hin­ta­na. Eh­kä he kai­paa­vat myös te­ke­mis­tä, siis kä­sil­lä ja ja­loil­la, kos­ka voi ol­la pi­dem­män pääl­le tyl­sää saa­da kaik­ki niin hel­pol­la. Ajat­te­le, jos et voi­si edes noin vain ki­pais­ta lä­hi­kaup­paan kark­ki­va­li­koi­maa ih­met­te­le­mään.

Jul­ki­suu­den hen­ki­löt elä­vät sa­mo­jen lai­na­lai­suuk­sien al­la kuin me ta­val­li­sem­mat. Ker­ran myös maa­il­man mah­ta­vin val­ti­on­joh­ta­ja elää sen het­ken, kun hä­nen rin­ta­ke­hän­sä las­kee vii­mei­sen ker­ran. Vii­mei­sen ker­ran, ei­kä enää nou­se. Hän tuli tyh­jin tas­kuin ja läh­tee.

Kuo­lin­vuo­teel­la ma­kaa­va val­ti­on­pää­mies ei ole tum­maan pu­kuun tai jak­kuun pu­et­tu, kää­dyt ei­vät ko­ris­ta kau­laa, ei­kä mui­ta­kaan ar­vo­merk­ke­jä näy. Jos hän ei kuo­le äkis­ti vaan elää vaik­ka­pa muu­ta­man vii­mei­sen vii­kon sai­raa­lan vuo­tees­sa, niin mi­tä­pä luu­let, saa­ko hän mo­nen­lais­ta apua? Kyl­lä var­mas­ti! Sän­gyn ym­pä­ril­lä ja pit­kin sai­raa­laa mie­ti­tään kei­no­ja kor­kea-ar­voi­sen po­ti­laan hoi­ta­mi­sek­si. Hän­tä yri­te­tään pa­ran­taa, ja ki­pu­ja­kin lää­ki­tään ihan vim­pan pääl­le.

Vaik­ka hoi­to oli­si kuin­ka hy­vää, niin kuo­lin­vuo­teel­la ma­kaa­van val­ti­on­pää­mie­hen­kin mie­li saat­taa al­kaa va­pi­se­maan, kun kuo­le­man vir­ran pau­hu tun­tuu kuu­lu­van jo jal­ko­pää­dyn koh­dal­ta. Voi nous­ta mie­leen mo­net Raa­ma­tun koh­dat, joi­ta on mat­kan var­rel­la kuul­lut mitä hie­noim­mis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Mitä ne oi­kein tar­koit­ti­vat­kaan: "Et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­tan­sa" (Matt. 6:33). "Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa" (Joh. 14:27).

Kun syn­nin­hä­tä vyö­ryy pääl­le, sii­nä ei au­ta tit­te­lit, ei­kä an­si­o­merk­kien ri­vis­töt la­si­vit­rii­neis­sä. Ei au­ta, vaik­ka hä­tään­ty­neen ää­rel­lä oli­si mo­nen­lais­ta pap­pia ja luk­ka­ria peh­meil­lä sa­noil­la ja lau­luil­la kos­ket­ta­mas­sa, jos kel­lään heis­tä ei ole Ju­ma­lan Po­jan us­koa. Voi ol­la, et­tä joku heis­tä on eh­kä kuul­lut pa­ran­nus­ker­to­muk­sen omas­ta elin­pii­ris­tään ja nyt miet­tii ar­vos­te­tun po­ti­laan vie­rel­lä, voi­si­ko niis­tä sa­nois­ta ol­la avuk­si. Hän muis­taa Jee­suk­sen neu­von: "Joi­den syn­nit te an­teek­si an­nat­te, niil­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut" (Joh. 20:23).

Aut­tai­si­vat­ko nuo sa­nat, jos ne sa­noi­sin? Ei­kö ku­kaan ole sel­lai­nen, joka voi­si tar­jo­ta sie­lun­rau­haa hä­tään­ty­neel­le? Voi­ko edes ol­la sel­lais­ta, joka kan­taa si­sim­mäs­sään tuo­ta Jee­suk­sen an­ta­maa rau­haa?

Ku­vi­tel­laan­pa, et­tä huo­nee­seen saa­puu hen­ki­lö, joka on tah­to­nut elää elä­män­sä syn­tiä kart­ta­en. Ai­na ei ole on­nis­tu­nut, vaan syn­ti on tart­tu­nut ja tul­lut mur­heel­li­nen mie­li. Sil­loin hän on tah­to­nut pes­tä sie­lu­an­sa sii­nä läh­tees­sä, joka kum­pu­aa ikui­seen elä­mään. Tuo läh­de on ol­lut hä­nen lä­hel­lään. Kun sie­lu on tun­tu­nut tah­rai­sel­ta, on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi teh­nyt pu­ti­puh­das­ta ja myös hä­nen si­sim­mäs­sään on elä­vän ve­den läh­de.

Kun vuo­teel­ta kuu­luu sa­nat, "Mi­nun on niin paha ol­la. Mis­tä sai­sin rau­han?", hän as­tuu ar­ka­na vä­ki­jou­kon läpi. Käy kuin Raa­ma­tun en­nus­tuk­ses­sa; lo­pun ai­ka­na Her­ran vuo­ri on mui­ta kor­ke­am­pi (Jes. 2:2). Tai­vaan­vies­ti kii­rii ah­dis­tu­neen kor­vil­le: "Saat us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä!" Vaik­ka muut huo­nees­sa ole­vat ovat hy­väs­tä tah­dos­taan aut­ta­mas­sa, tah­to ei aut­ta­nut täs­sä. Ai­van kuin he lan­ke­ai­si­vat aja­tus­ra­ken­nel­mi­neen maa­han.

Vuo­tee­seen ja koko huo­nee­seen las­keu­tuu ih­meel­li­nen rau­ha. Ei ole enää mi­tään hä­tää. Syn­nin ja kuo­le­man kah­leet ovat rau­en­neet Jee­suk­sen so­vin­to­työ­hön tur­va­ten. Ei ole pik­ku­jut­tu, kun syn­nin­tus­kis­sa kär­vis­te­le­vä saa kuul­la va­paut­ta­van evan­ke­liu­min. Sii­tä en­ke­lit­kin iloit­se­vat tai­vaas­sa, näin Raa­mat­tu ker­too (Luuk. 15:7).

Joil­la­kin ih­mi­sil­lä voi ol­la pal­jon­kin maan­pääl­lis­tä val­taa, mut­ta on vie­lä jo­tain si­tä­kin vai­kut­ta­vam­paa. Val­taa, jon­ka voi­mas­ta ih­mi­nen voi pääs­tä syn­nis­tä va­paak­si ja ta­kai­sin Ju­ma­lan lap­sek­si. Tämä voi­ma si­säl­tyy Jee­suk­sen lu­pauk­seen: "Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti" (Matt. 28:20).

Tuo lu­paus on voi­mas­sa edel­leen­kin. Sinä kal­lis ys­tä­vä, joka tätä luet, si­nu­a­kin tai­vaas­sa kai­va­taan. Si­nun ei tar­vit­se elää syn­ti­taa­kan al­la, jos tah­dot sii­tä va­paak­si. Pa­ran­nuk­seen ei tar­vit­se te­ko­ja – sik­si se mo­nes­ti niin vai­ke­aa on­kin. Tar­vit­see vain tun­tea syn­ti­syyt­tä ja kuul­la hä­nen val­ta­kun­nas­taan ju­lis­tet­tu syn­nin­pääs­tö. Se on sitä, et­tä ker­rot jol­le­kin us­ko­vai­sel­le, vaik­ka tun­te­mat­to­mal­le­kin olos­ta­si ja ha­lus­ta pääs­tä syn­neis­tä va­paak­si. Hän siu­naa si­nua ja si­nun on to­del­la­kin lupa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Ei ih­mi­sen voi­mas­ta vaan Ju­ma­lan.

Saa­tat eh­kä tie­tää, et­tä joku tut­tu­si, työ­ka­ve­ri­si tai su­ku­lai­se­si kan­taa tätä us­koa. Tar­tu­pa hi­has­ta! Eh­kä asuin­pai­kal­la­si jär­jes­te­tään seu­ro­ja, jon­ne voit ai­van va­paas­ti men­nä. Mene ja kat­so! Myös net­ti­seu­rois­ta voit kuun­nel­la tätä sa­maa ilo­sa­no­maa lä­hes joka päi­vä ja mis­sä ta­han­sa maa­il­maa lie olet­kin. Goog­le­ta!

Ter­ve­tu­loa ta­kai­sin sii­hen on­nel­li­seen oloon ja va­pau­teen, mitä sait lap­suu­des­sa­si ko­kea! Ja toi­voon, joka tä­hy­ää tai­vaan ko­tiin!