Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidan seinään on kirjoitettu vanha elämänviisaus: ”Sinun ei pidä ottaa enempää kuin tarvitset.” Alla on lasivitriinissä kultakimpale. Joku on sen joskus löytänyt ja ehkä ajatellut mielessään, että haluaa näitä lisää. Tai ehkä hän on todennut, että tämä riittää minulle turvaamaan lopun elämäni toimeentulon.
Olen vuosien mittaan pohtinut usein tuota saamelaista viisautta.
Kuvittelepa elämää maailmassa, jossa jokainen ottaa vain sen, minkä tarvitsee.
Talot olisivat sen kokoisia, että niihin mahtuisi hyvin koko perhe ja kaikki välttämättömät tavarat, mutta ei ylimääräistä. Säästettäisiin lämmityskuluissa. Siivoukseen käytettävässä ajassa säästettäisiin, kun pinta-alaa olisi vähemmän eikä olisi tavaraa kasoiksi asti kertymään.
Jokainen söisi vain sen mitä tarvitsee. Ei olisi ylensyönnin mukanaan tuomia elintasosairauksia. Ruokaa riittäisi kaikille. Maa säästyisi tehoviljelyn haittavaikutuksilta. Kanoja ja possuja ei tarvitsisi kasvattaa suurensuurissa tuotantolaitoksissa.
Vaatteita tarvittaisiin vähemmän. Kertakäyttökulttuuri ja ihmisoikeuksia rikkova työvoiman käyttö saisivat mennä menojaan. Pyykättävää ja tekstiilijätettä syntyisi murto-osa nykyisestä.
Autoilla – lentokoneista puhumattakaan – ei pörrättäsi tyhjän päiten. Käytäisiin vain siellä, missä on tarpeen käydä. Ei tulisi turhia päästöjä eikä öljyä tarvitsisi pumpata rapistuvasta maankuoresta. Mitähän varten muuten Taivaan Isä on laittanut öljyä maan sisään? Onkohan se vähän niin kuin voiteluainetta? Ajaakohan pois porattavan öljyn tilalle pumpattava vesi saman asian kuin sakeampi öljy? Tähän joku tiedehenkilö saattaisi tietää vastauksen.
Jos jokainen ottaisi vain sen, minkä tarvitsee, miten kävisi kulttuurin? Kyllähän ihminen tarvitsee kauneutta, jota nauttia eri aisteilla. Mikä olisi tarpeeksi? Yhdelle sopiva määrä musiikkia on jollekin toiselle aivan liikaa tai aivan liian vähän. Joku tarvitsee mielenterveytensä ylläpitämiseen välttämättä kauneutta, joku toinen tulee toimeen karummissa olosuhteissa. Mistä loppujen lopuksi tietää, mikä on tarpeeksi? Jos vain nipin napin selviää hengissä, se on kyllä hengissä selviämisen näkökulmasta riittävästi, mutta entä muuten?
Ajattele, jos valtaa pitävät olisivat vähän niin kuin perheen isiä tai heimopäälliköitä. Jos he vain huolehtisivat, että tällä maapläntillä asuvien keskuudessa homma toimii ja järjestys säilyy. Jos he eivät hamuaisikaan lisää rahaa, lisää taloja, lisää ajoneuvoja, lisää alamaisia, lisää maata, lisää mineraaleja, lisää valtaa. Minkähänlaista se olisi? Ei olisi sotia. Kukaan ei tarvitsisi lisää hallittavaa maa-aluetta, etupiirejä tai turvallisuusvyöhykkeitä. Sinänsä vähän hassu koko etupiiriajatus. Jos Valtio tarvitsee turvakseen etupiirin tai suojavyöhykkeen, sen saadessaan Valtion raja siirtyy etupiirin tai suojavyöhykkeen reunaan, jolloin tarvitsee saada uusi etupiiri tai suojavyöhyke. No, jossain kohtaa loppujen lopuksi tulee saman Valtion takareuna vastaan. Sen pituinen se. Mutta luulenpa, että siltikään he eivät eläneet onnellisina elämänsä loppuun asti.
Raamatun mukaan ahneus on epäjumalanpalvelusta (Kol. 3:5), joka vie talon tuhoon (Sananl. 15:27) ja saa aikaan riitaa (Sananl. 28:25). Se on nähty, että tuo pitää paikkansa!
Eeva ja Aatami Paratiisissa lankesivat ahneuteen: he halusivat enemmän kuin tarvitsivat. He halusivat sellaista tietoa, jota eivät välttämättä olisi tarvinneet. Käärme kuitenkin sai huijattua heidät uskomaan, että heidän tarvitsee ja oikeastaan he ansaitsevatkin tietää. Niitä peruja ollaan nyt tilanteessa, jota voisi kuvailla erästä alajärveläismiestä siteeraten: ”Pilalle menöö, pilalle menöö! Aina vaan pahenoo, aina vaan pahenoo!”
Yksi asia on, jota voi ottaa mielin määrin niin paljon kuin sattuu haluamaan, ja silti se on juuri sopivasti. Nimittäin evankeliumi. Siinä eivät tule säännöstelyrajat vastaan. Kaikki on jo kuitattu. Kun luottaa tuohon kuittaukseen, ei tarvitse yhtään huolehtia maailman pilalle menemisestä eikä ahneiden ihmisten hullutuksista. Armon varassa kun taivaltaa, saa uskoa, että lopussa tulee käymään hyvin. Ja kun loppu on hyvin, on kaikki hyvin. Mitäs muusta!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys