”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps. 139:16.)
Tänään on elämäni 20719. päivä. Jo ennen kuin olin elänyt päivääkään, oli Jumala luonut tämänkin päivän, jolloin kirjoitan ensimmäistä blogikirjoitustani Päivämieheen. Se on ihmeellistä ja hämmästyttävää. David aikanaan kummasteli samaa: "Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni” (Ps. 139:2). Taivaan Isä näki jo kaukaa, että minua odottaa tällainen tehtävä ja järjesteli asioita ja elämää siten, että sen vastaanottaminen aiheutti paljon yskähtelyn sijaan vain vähän yskähtelyä. Hän tiesi myös sen, millä mielellä tätä kirjoitusta nyt näpyttelen. Saattaa olla, että myös muut blogistit aavistavat tuntemiseni.
”Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni” (Ps. 139:3). Neulon tai luen, soitan tai pyykkään, kaiken Jumala tietää. Hän on mitannut perin pohjin käyttämäni langat ja kuunnellut (ehkä vähän irvistäen?) Bachin preludien virhelyönnit. Hän tietää myös, missä ne kaikki pesukoneen syömät parittomat sukat lymyilevät.
”Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi” (Ps. 139:4). Näppikseltäni ei siirry Word-tiedostolle ainuttakaan sanaa, jota Jumala jo etukäteen ei olisi tiennyt. Hän on nähnyt control-tsetat ja control-äksät, ja senkin, miten sormet kompastelevat, kun eivät ehdi ajatusten mukaan. Hän tietää päiväkirjan koukerot ja kyyneltahrat, ja senkin, mitä olen lukenut ja kuunnellut (viimemmäksi Louisa M. Alcottin Pikku naisia englanniksi, että oppisin. En ole vielä oppinut.)
”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni” (Ps. 139:5). Taivaan Isä lähetti enkelinsä varjelemaan, kun viisi vuotta sitten ystävän syntymäpäiviltä palatessa törmäsimme tielle kaatuneeseen koivuun. Suurin osa enkelien varjelutoimista on kuitenkin todennäköisesti jäänyt minulta huomaamatta – mitäänhän ei ole sattunut. Erityisen lohdulliselta tuntuu ajatus siitä, että Taivaan Isä laskee kätensä minun päälleni. Sen käden alla on turva ja suoja.
”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!” (Ps. 139:17.) Nuorena ajattelin, että minusta tulee kätilö. Jos joku olisi sanonut, että viisikymppisenä alan kirkkoherranvirastontädiksi, olisin ehkä vähän naureskellut. Jumalalla oli kuitenkin näköjään tämmöinen suunnitelma varalleni, ja täytyy myöntää, että sekin suunnitelma oli ylivertainen. Tasainen, mukava työ ja mieluisat työkaverit, tarpeeksi hyvä palkka ja riittävästi aikaa ja voimia harrastaa mukavia asioita – ei voi valittaa. Jumala on suunnitellut myös sen, miten perheeni kasvaa ja rönsyilee. Ne suunnitelmat vasta ylivertaisia ovatkin!
”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps. 139:23-24) Tämä rukous vetää sanattomaksi. Tutki minut, Jumala, ja varjele uskomassa, tuli mitä tuli. Varjele joutumasta väärälle tielle, vieraille urille. Taluta taivaaseen. Myös kaikki rakkaat.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys