En­nen van­haan, noin vii­me vuo­si­tu­han­nel­la, luu­lin, et­tä Jou­lu tu­lee sii­tä, jos hös­sö­tän, val­mis­te­len, hää­rään ja tou­hu­an nis­ka li­mas­sa ja her­mot pin­kei­nä ul­koi­set puit­teet kun­toon. Rima oli kor­ke­al­la. Lop­pu­tu­los oli yleen­sä se, et­tä it­kin it­sek­se­ni jou­lu­sau­nas­sa vä­sy­mys­tä­ni ja mie­tin, et­tä ‘Vih­to­en viha vii­le­nee, sau­no­en sap­pi sam­muu’. Täl­lai­sen pe­ri­suo­ma­lai­sen huo­neen­tau­lun olin jos­sa­kin näh­nyt. Tuol­loin kir­joi­tin it­sel­le­ni oh­je­nuo­rak­si ru­non, jon­ka lai­tan tuon­ne kir­joi­tel­ma­ni lop­puun ren­non jou­lun toi­vo­tuk­sek­si, vaik­ka vä­hän no­lot­taa­kin nuo­ren mi­nä­ni paa­tok­sel­li­suus.

Vuo­sien mit­taan on jou­lun suo­rit­ta­mi­sen rima et­siy­ty­nyt sel­lai­sel­le kor­keu­del­le, et­tä voin pys­tys­sä päin kä­vel­lä sen alit­se. Omat jou­lu­pe­rin­teet ovat muo­tou­tu­neet vä­hi­tel­len. Aa­ton jou­lu­sau­na on siir­ty­nyt aa­to­naa­tol­le, sa­moin kuu­sen ko­ris­te­lu. Kii­re ja lah­jo­jen mää­rä on vä­hen­ty­nyt, mie­len­rau­ha li­sään­ty­nyt. Hös­söt­tä­mi­nen ja stres­saa­mi­nen on vaih­tu­nut lem­pey­teen it­seä ja mui­ta koh­taan. Yk­si tapa on säi­ly­nyt: jou­lu­e­van­ke­liu­mi ja En­ke­li tai­vaan pöy­dän ää­res­sä en­nen jou­lu­a­te­ri­aa. Ruuh­kai­sim­pi­na vuo­si­na tuol­la pöy­däl­lä oli mit­taa 4,3 met­riä.

Mat­kan var­rel­le on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia jou­lu­ja.

En­sim­mäi­nen yh­tei­nen jou­lu avi­o­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen ei ol­lut en­sim­mäi­nen yh­tei­nen jou­lum­me. Jas­ka oli ar­mei­jas­sa ei­kä saa­nut jou­luk­si lo­maa. Minä olin lap­suu­den­ko­dis­sa­ni ja ym­mär­sin juu­ri jou­lun ai­kaan odot­ta­va­ni esi­kois­tam­me. Äi­ti­ni oli on­nes­ta myk­ky­räl­lä, ku­ten me tu­le­vat van­hem­mat­kin.

Seu­raa­vaa jou­lua vie­tim­me uu­te­na pie­ne­nä per­hee­nä toi­ses­sa mum­mo­las­sa. Äi­ti soit­ti sin­ne ja ker­toi al­ka­neen­sa it­keä, kun huo­ma­si, et­tä olen en­sim­mäis­tä ker­taa jou­lu­na pois ko­toa. Var­maan hän jo sii­nä vai­hees­sa tie­si, et­tä oli it­se vii­meis­tä jou­lua viet­tä­mäs­sä maan pääl­lä.

Jos­kus, ai­ka mo­nes­ti­kin, on sai­ras­tet­tu jou­lu­na. Poh­ja­no­tee­raus tai­si ol­la se jou­lu, kun kaik­ki muut pait­si 9 kuu­kaut­ta van­ha kuo­pus oli­vat inf­lu­ens­sas­sa. Väki ma­koi­li pit­kin olo­huo­neen lat­ti­aa lah­ja­pa­pe­rei­den kes­kel­lä, ja vau­va mön­ki pöt­köt­te­li­jöi­den yli ja söi pa­pe­ria. Tai sit­ten se, kun olim­me vat­sa­tau­dis­sa. Sinä jou­lu­na ei ylen­syö­ty vaan yle­nan­net­tiin.

Erää­nä jou­lu­na, kun olin lo­pen uu­pu­nut vau­va-ar­jes­ta ja jat­ku­vas­ta val­vo­mi­ses­ta, me­nim­me Mai­toi­siin jou­lu­lei­ril­le. Se oli vä­sy­neel­le äi­dil­le luk­sus­ta. Sai py­säh­tyä tär­keim­män ää­rel­le il­man ruu­an­lait­toa ja tis­ki­rum­baa. Las­kes­ke­lin, et­tä sil­lä ra­hal­la, joka meni lei­ri­mak­sui­hin, en oli­si saa­nut os­tet­tua ko­tiin niin her­kul­li­sia ja run­sai­ta jou­lu­ruo­kia kuin lei­ril­lä sai. Ja kaik­ki muu hyvä pääl­le. Voi­si sa­noa, et­tä hin­ta-laa­tu-suh­de oli koh­dal­laan. Myö­hem­min olim­me pa­ri­na jou­lu­na myös oh­jaa­ji­na jou­lu­lei­ril­lä. Niis­tä­kin jou­luis­ta jäi mu­ka­vat muis­tot, vaik­ka työ­tä oli enem­män kuin lei­ri­läi­se­nä.

Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten elä­mäs­säm­me oli pal­jon hä­li­nää ja ris­ti­ve­toa, ai­van kuin Sa­ta­kie­li-sa­dun Kii­nan kei­sa­rin ho­vis­sa. Jo hy­vis­sä ajoin syk­syl­lä il­moi­tin per­heel­le, et­tä tämä äi­ti ei sit­ten jak­sa jou­lua lait­taa ei­kä ot­taa ke­tään vas­taan jou­lu­vie­rai­lul­le. Mut­ta nuo iha­nat lap­set puo­li­soi­neen ja lap­si­neen jär­jes­ti­vät kaik­kien ai­ko­jen yl­lä­tyk­sen: Jas­ka kus­ka­si mi­nut 4:nnen ad­ven­tin mes­suun, muka syn­ty­mä­päi­vän­sä kun­ni­ak­si, ja sil­lä ai­kaa talo täyt­tyi jäl­ki­kas­vus­ta ja jou­lu­ruu­is­ta. Kun as­tuin oves­ta si­sään, keit­ti­ön pii­los­ta ka­jah­ti Por­sai­ta äi­din oom­me kaik­ki. Oli­han meil­lä sit­ten mu­ka­va pik­ku­jou­lu­päi­vä! Ei­kä vä­sy­neen äi­din tar­vin­nut lait­taa tik­kua ris­tiin.

Erää­nä vuon­na haim­me tu­et­tua per­he­lo­maa jou­luk­si. Saim­me­kin sel­lai­sen Huh­ma­riin Itä-Suo­meen. Juu­ri en­nen jou­lua Huh­ma­ri meni kon­kurs­siin, ja jou­lun­viet­to­paik­kam­me vaih­tui Här­män kyl­py­lään. Läh­dim­me sin­ne avoi­min mie­lin. Olim­me kuul­leet, et­tä siel­lä on her­kul­li­set ruu­at ja oi­val­li­nen kyl­py­lä­o­sas­to.

Heti pe­ril­le saa­vut­tu­am­me, asi­at al­koi­vat men­nä ala­mä­keen. Tu­lim­me kyl­py­läl­le sen ver­ran myö­häs­sä, et­tä lo­ma­lais­ten al­kuin­fot oli­vat jo men­neet, jo­ten haa­hui­lim­me höl­möi­nä vas­taa­not­to­au­las­sa, kun­nes jos­tain il­mes­tyi hen­ki­lö­kun­taa opas­ta­maan mei­tä eteen­päin. Ma­joit­tu­mi­nen tuot­ti pie­noi­sen pet­ty­myk­sen: meil­le oli va­rat­tu kol­me eril­lis­tä tosi pien­tä huo­net­ta. Pe­rin­tei­set yh­des­sä pe­lai­le­mi­set ja her­kut­te­lut piti siis suun­ni­tel­la yh­tei­siin ti­loi­hin. Paha vain, et­tä yh­teis­ten ti­lo­jen vä­lit­tö­mäs­sä lä­hei­syy­des­sä oli ka­ra­o­ke­baa­ri, jos­sa oli oh­jel­maa lau­le­loi­neen ja tans­sah­te­lui­neen aa­mus­ta il­taan. Myös ruo­ka­sa­li oli tuon rien­to­lan ku­pees­sa. Ruo­ka oli to­del­la­kin hy­vää, mut­ta sen naut­ti­mi­nen vä­hem­män nau­tin­nol­lis­ta me­lu­saas­teen vuok­si. Olen mo­nes­ti ih­me­tel­lyt, ja ih­met­te­lin myös Här­mäs­sä, mik­si mu­siik­kia pi­tää soit­taa niin ko­val­la. En voi kä­sit­tää, et­tä jon­kun mie­les­sä tun­nel­mal­li­suus kas­vai­si sa­maa tah­tia ää­nen voi­mak­kuu­den kans­sa. Omas­sa pääs­sä­ni vai­ku­tus on päin­vas­tai­nen.

Jo mat­kal­la osa vä­es­tä oli ol­lut vä­hän fluns­sai­sen olois­ta, ja ase­tut­tu­am­me ta­lok­si al­koi kuu­me nous­ta yh­del­lä ja toi­sel­la, ja lo­pul­ta 5/7 oli pe­tin poh­jal­la kö­hi­mäs­sä. Joku jak­soi vä­lil­lä käy­dä syö­mäs­sä, osa jopa osal­lis­tua yh­tei­siin oh­jel­miin ja käy­dä kyl­py­län puo­lel­la pols­ki­mas­sa, mut­ta mel­koi­sen vai­sua mei­nin­ki oli. Minä ter­vee­nä kan­noin ap­tee­kis­ta sär­ky­lääk­kei­tä ja kau­pas­ta kurk­ku­pas­til­lia ja pa­pe­ri­ne­nä­lii­no­ja.

Jou­lu­sau­nan oli mää­rä ol­la läm­pi­mä­nä jou­lu­aa­mu­na klo 6. Ei ol­lut. Oli kyl­mä­nä. Siel­lä sil­ti is­tuin lau­teil­la miet­ti­mäs­sä maa­il­man me­noa ja jou­lun iha­nuut­ta. Ei ol­lut vih­taa, mil­lä vih­toa vi­haa ei­kä löy­lyä, jol­la sam­mut­taa sap­pea. Iki­muis­toi­nen jou­lu­sau­na. Kuu­lin myö­hem­min hen­ki­lö­kun­nal­ta, et­tä se kuu­lui­sa ‘Joku’ oli unoh­ta­nut lait­taa il­lal­la sau­nan ajas­ti­men pääl­le.

Jou­lu­päi­vän mes­sus­sa Yli­här­män kau­niis­sa puu­kir­kos­sa jou­lun sa­no­ma tuli toi­sel­la ta­val­la lä­hel­le kuin ka­ra­o­ke­baa­rin jou­lu­lau­lu­tul­kin­nois­sa.

Jäi Här­mäs­tä jou­lu­kir­kon li­säk­si toi­nen­kin hyvä muis­to. Eräs ke­säl­lä les­key­ty­nyt mies sai siel­lä pa­ran­nuk­sen ar­mon ja sa­mal­la vas­tauk­sen sii­hen, mik­si oli tul­lut hank­kiu­tu­neek­si kyl­py­lään jou­lua viet­tä­mään, vaik­ka ei nor­maa­lis­ti ol­len­kaa har­ras­ta ky­sei­sen tyy­li­siä asi­oi­ta.Tai­vaan Isän oh­jauk­ses­sa oli hä­nen­kin as­ke­leen­sa ja jou­lun­viet­ton­sa.

Näi­den ää­ri­pää­jou­lu­jen vä­liin on mah­tu­nut kym­me­niä ihan ta­val­li­sia jou­lu­ja, mil­loin mum­mo­las­sa, mil­loin ko­to­na omal­la tai laa­jen­ne­tul­la po­ru­kal­la. Ky­se­lin per­heel­tä taan­noin, min­kä­lai­nen jou­lu on hyvä jou­lu. Se on kuu­le­ma pa­ras­ta, kun si­sa­ruk­sia per­hei­neen tu­lee käy­mään, saa ta­va­ta kaik­kia ja pe­la­ta lau­ta­pe­le­jä ja lau­laa yh­des­sä. Iloit­sin sii­tä, et­tä ku­kaan ei aja­tel­lut lah­jo­ja jou­lun par­hau­den mit­ta­ri­na.

Vaan muis­tam­me­ko lap­sen sen, mi tai­vai­sen tuo kirk­kau­den? Oman sä­vyn­sä jou­luun tuo pie­ni vau­va. Suu­rin osa lap­sis­tam­me on syn­ty­nyt syk­syl­lä, jo­ten mel­ko usein huus­hol­lis­sa on ol­lut jou­lun ai­kaan pik­kui­nen tu­hi­si­ja muis­tut­ta­mas­sa sii­tä, et­tä Jee­sus­kin oli alus­sa pie­ni, avu­ton vau­va. Kak­si mar­ras­kuus­sa syn­ty­nyt­tä las­tam­me on myös saa­nut kun­ni­a­teh­tä­vän toi­mia Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen jou­lu­ku­va­el­mas­sa Jee­suk­sen roo­lis­sa.

Täs­sä vie­lä lu­paa­ma­ni jou­lu­ru­no vuo­del­ta 1993:

No kuul­kaas nyt, emän­nät hy­vät!

Näin on mun mie­tin­nät sy­vät:

Ei kan­na­ta lii­kaa jou­lua lait­taa.

Ke­täs se nyt niin ko­vas­ti hait­taa,

jos on vä­hän pö­lyä ka­ton­ra­jas­sa

tai ke­sä­vaat­teet se­kai­sin ul­ko­va­jas­sa?

-Ei ai­na­kaan Jou­lu­puk­kia!

Se ei kat­te­le ke­nen­kään suk­kia,

et­tä on­ko ne pik­ku­sen rei­kä­set

vai ken­ties eri­vä­ri­set.

Ei­kä se las­ten­kaan jou­lu­miel­tä la­tis­ta,

jos äi­ti ei ihan koko ajan pa­tis­ta,

et­tä sii­voo nyt huo­nees kun­nol­la

– täy­tyy­hän jou­lu­na siis­tiä ol­la!

Ja pi­täis vie­lä pal­jon eh­tiä

ja muu­ten­kin vä­hän reh­kiä:

nääs lei­po­mat­ta on pi­pa­rit, tor­tut,

leik­ke­le­mät­tä täh­det ja ton­tut,

laa­ti­kot on vie­lä pork­ka­noi­na

mul­lin mal­lin kaik­ki jou­lu­roi­na,

jau­hoi­na kaa­pis­sa jou­lu­pul­la.

– Tä­hän­kö nyt pi­täi­si jou­lun tul­la?

Tii­ät­kö, mitä minä aat­te­len,

kun jou­lun tu­loa oot­te­len?

Se on siel­tä ai­na en­nen­ki tul­lu,

vaik­ka ai­na ei oo ees kink­kua ol­lu.

Minä tik­ku­an suk­kaa Jas­kal­le

ja ope­tan lau­lu­ja lap­sil­le:

"Nyt sy­ty­täm­me kynt­ti­län..."

ja sa­man tien "Soih­dut sam­muu..."

Jos vain jou­luun as­ti muis­tai­sin,

et­tä kii­reet mie­les­tä puis­tai­sin

ja lah­jo­ja mal­til­la kää­ri­sin,

muu­ten­kin rau­has­sa hää­ri­sin,

et­tei ois jou­lu­na sy­dän jää­tä

sik­si, kun sär­kee sel­kää ja pää­tä.

Kyl­lä luu­len, et­tä ylim­mil­lään

on las­ten ilo ihan sil­lään,

kun äi­ti on hy­väl­lä tuu­lel­la

ja muis­taa is­kää­kin suu­el­la

ja vä­lil­lä lau­lel­la lau­lu­ja

ja piir­rel­lä jou­lu­tau­lu­ja.

Näi­tä mä aat­te­lin mar­ras­kuus­sa.

Saa nähä, mitä sit­ten jou­lu­kuus­sa.

Var­maan se on sa­maa kuin ai­na en­nen,

kii­ret­tä, kii­ret­tä tul­len ja men­nen.

Lah­jai­de­oi­ta pur­su­aa pää:

Lii­sal­le tuo ja Las­sil­le tää

ei­kä Pet­te­ri var­mas­ti pär­jää,

jos il­man mo­poa jää.

Lep­poi­saa jou­lu­miel­tä ja kynt­ti­län­pät­kiä va­lok­si tal­ven pi­mey­teen!