Raha ei tuo on­nea. Niin on ta­vat­tu sa­noa. Se on ta­val­laan tot­ta. Va­ral­li­suus ei suo­jaa mo­nil­ta on­gel­mil­ta. Riip­pu­vuu­son­gel­mia, ma­sen­nus­ta, ah­dis­tus­ta… kai­ken­lais­ta voi ol­la, vaik­ka pank­ki­ti­li pul­lot­tai­si.

Olen vii­me ai­koi­na tör­män­nyt työ­ken­tän ja yk­si­tyi­se­lä­män kaut­ta li­sään­ty­nee­seen ja sy­ven­ty­nee­seen vä­hä­va­rai­suu­teen. Sa­mal­la, kun raha ei tuo on­nea, köy­hyys tuo mu­ka­naan mo­nen­lai­sia mur­hei­ta. Kun toi­meen­tu­los­ta jou­tuu kamp­pai­le­maan, muut­tuu moni ta­val­li­sek­si miel­let­ty asia ar­ki­päi­vän haas­teek­si. Riit­tä­vät­kö ra­hat ruo­kaan? Voin­ko jär­jes­tää juh­lat? Pää­see­kö lap­se­ni kou­lun ret­kel­le?

Kes­ki­tu­lois­ten ja kor­ke­a­tu­lois­ten voi ol­la vä­lil­lä vai­kea hah­mot­taa, mil­lais­ta on elää niuk­kuu­des­sa. Tu­lo­luok­ka vai­kut­taa mah­dol­li­suuk­siin teh­dä va­lin­to­ja ja esi­mer­kik­si va­paa-ajan mat­koil­la ja har­ras­tuk­sis­sa voi her­käs­ti ajau­tua sitä kaut­ta omaan kup­laan kuu­lu­vaan seu­raan. Ei­kä sii­nä ole mi­tään pa­haa, se on luon­nol­lis­ta.

Oli­si kui­ten­kin hyvä vä­lil­lä py­säh­tyä sen ää­rel­le, mitä se tar­koit­taa pie­ni­tu­loi­sen kan­nal­ta. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le­kin voi muo­dos­tua tut­ta­va­po­ru­koi­ta va­paa-ajan­vie­ton ja työ­paik­ko­jen kaut­ta. Mil­lä ta­val­la ar­ki­ses­ta toi­meen­tu­los­ta huol­ta kan­ta­va ih­mi­nen si­joit­tuu tä­hän ym­pä­ris­töön? On­ko mui­den jouk­koon vai­kea tul­la, kun yri­tys on teh­nyt kon­kurs­sin, tai työt­tö­myys ja mie­len­ter­vey­son­gel­mat haas­ta­vat? On­ko meil­lä ha­lua ym­mär­tää elä­män­ti­lan­tei­den mo­ni­nai­suut­ta, vai syyl­lis­täm­me­kö köy­hyy­des­sä elä­vää hä­nen ti­lan­tees­taan? Se­kin on ni­mit­täin val­ta­kun­nan ta­sol­la to­den­net­tua.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­le me em­me tar­vit­se eliit­tiä. En­kä täs­sä nyt tar­koi­ta, et­tä sel­lais­ta tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti oli­si­kaan. Asi­aa on kui­ten­kin hyvä omas­ta kup­las­ta kä­sin vä­hän tut­kis­kel­la. Pu­hun myös it­ses­tä­ni. Tar­vit­sem­me su­vait­se­vai­sen, lä­him­mäi­sen rak­kau­del­la toi­sem­me koh­taa­van il­ma­pii­rin. Ta­lou­del­li­nen huo­no-osai­suus, epä­on­ni, tai epä­on­nis­tu­mi­nen ei­vät tar­koi­ta sa­maa, kuin huo­no tai epä­on­nis­tu­nut ih­mi­nen. Meil­lä on Jee­suk­sen esi­merk­ki sii­tä, mi­ten kai­ken­lai­set ih­mi­set ovat sa­ma­nar­voi­sia Ju­ma­lan edes­sä. Us­ko­vai­si­na meil­lä kai­kil­la on pal­jon paik­ko­ja, jois­sa ko­em­me ole­vam­me eri­lai­sia ja ikään kuin se­li­tyk­sen vel­kaa ar­vois­tam­me ja elä­män­ta­vas­tam­me. Sen rin­nal­le tar­vit­sem­me eri­tyis­tä tur­vaa ja yh­teyt­tä mui­hin sa­maa us­koa tun­nus­ta­viin. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pi­tää­kin ol­la sel­lai­nen paik­ka, mis­sä meil­lä kai­kil­la on tur­val­lis­ta ol­la omia it­se­jäm­me ja ti­laa huo­kais­ta maa­il­man tuu­lien kes­kel­lä.