Ni­mi­merk­ki Koh­taa­mi­sia

Yh­te­nä per­jan­tai-il­ta­na mie­he­ni ol­les­sa reis­sus­sa meil­lä oli ko­to­na las­ten kans­sa mu­ka­van lup­sak­ka tun­nel­ma. Taa­pe­ro har­joit­te­li kä­ve­le­mään ja kul­ki isom­pien las­ten pe­räs­sä, per­heen tai­tei­li­ja maa­la­si tau­lua kuu­lok­keet pääs­sään ää­ni­kir­jo­jen maa­il­mas­sa ja lo­put kak­si viet­ti­vät ai­kaa ys­tä­vien­sä kans­sa. 10-vuo­ti­aal­la oli ys­tä­vä käy­mäs­sä, ja vai­kut­ti sil­le, et­tä li­sää ys­tä­viä oli­si tu­los­sa.

Tämä 10-vuo­ti­as on par­hail­laan pa­ra­ne­mas­sa kak­si pit­kää vuot­ta kes­tä­nees­tä sai­rau­des­ta. Yleen­sä per­jan­tait ovat men­neet toi­pu­es­sa vä­häi­ses­tä kou­lun­käyn­nis­tä ja ar­jen tuo­mas­ta ra­si­tuk­ses­ta, mut­ta täl­lä ker­taa vir­taa riit­ti vie­lä il­taan­kin. Iloi­se­na po­jat hö­pöt­te­li­vät jut­tu­jaan. Se tun­tui äi­dis­tä mie­let­tö­män mu­ka­val­ta. Lu­pa­sin poi­kien pyy­tää li­sää ka­ve­rei­ta, ja pian ovi jo kä­vi­kin. Lu­pa­sin ha­kea heil­le vie­lä na­pos­tel­ta­vaa kau­pas­ta. Li­säk­si eh­do­tin, et­tä he voi­si­vat jää­dä sau­no­maan kes­ke­nään, jos osaa­vat ol­la kil­tis­ti. Niin mu­ka­val­ta se tun­tui. Po­jat van­noi­vat kilt­tey­den on­nis­tu­van ja lu­pa­si­vat pi­tää huo­len, et­tä il­taan si­säl­tyy myös rau­hal­lis­ta olei­lua, jot­ta toi­pi­las­kin jak­saa py­syä mu­ka­na. Sa­no­jen­sa va­kuu­dek­si po­jat teip­pa­si­vat ka­ve­rin il­mas­toin­ti­tei­pil­lä lat­ti­aan jo en­nen kuin eh­din läh­teä ko­toa.

Kau­pas­sa mi­nua nau­rat­ti ja it­ket­ti. As­kel tun­tui len­nok­kaam­mal­ta kuin pit­kään ai­kaan. Eh­din jo tot­tua sii­hen, et­tä ko­to­na on niin ki­peä lap­si, et­tä ai­kui­sen tu­kea ja läs­nä­o­loa tar­vi­taan pal­jon. Nyt mi­nut ajet­tiin hy­mys­sä suin pi­hal­le. Ke­vein mie­lin poi­min herk­ku­ja ko­rii­ni. Yh­del­lä hyl­lyl­lä tuli puo­li­tut­tu pa­ris­kun­ta vas­taan. En malt­ta­nut mon­taa­kaan lau­set­ta vaih­taa, kun jo in­nois­sa­ni ker­roin, mil­lä asi­oil­la olen kau­pas­sa. Pa­ris­kun­ta suh­tau­tui ila­koin­tii­ni iha­nas­ti, vaik­ka avoi­muu­den puus­ka­ni saat­toi­kin yl­lät­tää hei­dät. To­te­sin­kin heil­le, et­tä saa­tan kyl­lä käy­dä tätä ilo­a­ni vie­lä kas­sal­la myy­jän­kin kans­sa läpi ja myö­hem­min in­toi­lu eh­kä hä­vet­tää.

Yh­des­sä poh­dim­me, et­tä jos sit­ten vaik­ka lai­tan toi­sen­lai­sen pi­pon seu­raa­val­le kaup­pa­reis­sul­le, niin ku­kaan ei muis­ta tai tun­nis­ta. Mo­nien huo­lien rin­nal­la on mu­ka­vaa ol­la vä­lil­lä niin iloi­nen, et­tä yli läik­kyy.