Useiden viikkojen kesäloman jälkeen palasin opistotyöhön ennen opistoseuroja. Me työntekijät saimme jokainen oman vastuualueemme opistoseuroissa. Vastuualueenani oli ensiapu. Sain olla talon edustajana palvelemassa vastuuvuorossa olevia työntekijöitä. Paljon oli juoksevia asioita toimitettavana ennen kuin ensiapuasema taidetalolla oli valmiina ottamaan potilaat vastaan. Asiantuntevat työntekijät saivat aseman loistavaan kuntoon torstaina.
Lupasin vastuuhenkilölle, että minuun saa olla seurojen aikana aina yhteydessä. Seuraavana päivänä tiedustelin tekstiviestillä, onko kaikki ok. Vastaus tuli: ”Kaikki muuten ok, mutta kaivattaisiin muutama tuuletin.” Soitin ystävälleni Ristolle, jolla tuntuu aina olevan vastaus asioihin. Risto sanoi, ettei tuulettimia nyt saa mistään. Minulla välähti, että meillähän on pari pientä sellaista kotona. Vein tuulettimet asemalle, ja ne otettiin siellä kiitollisena vastaan.
Opistoseurat päättyivät, ja seuraavana päivänä alkoi kehitysvammaisten kesäkurssi. Seurajärjestelyjä purkaessamme tervehdin useita kurssille tulijoita, jotka jäivät suoraan seuroista opistolle. Maanantaina puolilta päivin koko kurssi oli paikalla: 24 kurssilaista, viisi avustajaa ja minä Jaakon kanssa vetäjänä. Teemana tänä vuonna oli ”Iloisella mielellä yhdessä”.
Torstaihin asti puuhasimme monenmoista: leikimme ulkoleikkejä, askartelimme ja maalasimme LogoArt-menetelmällä. Meillä oli leiriolympialaiset, joiden jälkeen saimme nauttia opistosaunan löylyistä. Tietenkin yhtenä iltana olimme myös vastuussa iltaohjelmasta. Vastoinkäymisiäkin välillä tuli, mutta asiat kääntyivät sopivan ajan kuluttua paremmiksi.
Torstai, leirin viimeinen päivä, oli olympialaisten palkintojen jaon ja diplomien jakamisen päivä. Palautekierroksella kaikilla oli pelkkää hyvää sanottavaa leiristä: oli ollut mahtava leiri! Joku leiriläisistä ehätti jo lupaamaan, että tulee taas ensi kesänä leirille. Vetämästämme kurssista oli tullut hyvää palautetta leiriläisten lisäksi varttuneen väen kurssilaisilta. Olimme Jaakon kanssa tyytyväisiä.
Tuo torstai, heinäkuun viimeinen, oli viimeinen varsinainen työpäiväni opistolla. Sain rehtorilta läksiäiskukan ja iloisen kädenpuristuksen. Kiitin kuluneesta vuodesta, jonka olin saanut viettää opistolla erityislinjan opettajana. Näin opistotyön koko kirjon. Välillä työ oli väsyttänytkin. Me opiskelijat ja henkilökunta olimme olleet kuin suuri perhe opistokodissa. Nyt oli hyvä mieli, kulunut vuosi oli ollut rikas ja tärkeä.
Arja Kallioranta
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys