Ompelukurssi. Sana, joka jo viikkoja sitten, kun ilmoittauduin kurssille, sai mieleni iloiseksi ja toiveikkaaksi. Siitä alkoi suunnittelu ja odotus. Meillä ompelun ystävillä on myös Facebookissa ryhmä, jossa yhdessä suunnittelimme tätä opiston kurssia.
äidin innostus tarttui lapsiinkin, ja vanhin poikamme, kolmasluokkalainen, halusi lähteä mukaan yhtä aikaa pidettävälle lasten leivontakurssille.
Sitten perjantaina pakkasimme autoon ompelukoneen, saumurin, kankaita, kaavoja, nappeja ja nauhoja ja ajelimme tänne Ranuan opistolle.
Kun sain autosta kuorman puretuksi, pääsinkin pian jo ompelemaan. Meitä ompelukurssilaisia oli 27, ja saimme käyttöömme kaksi luokkahuonetta. Uusia vaatteita ja muitakin tarvikkeita alkoi tällaisella porukalla syntyä vauhdilla.
Iloinen juttelu ja naurun purskahdukset säestivät koneiden surinaa. Mukaan otetut vauvatkin viihtyivät näiden äänien keskellä. Kun vaate valmistui, sakset suihkivat uutta ommeltavaa. Ja jotteivat kangashamstereilta kankaat loppuisi kesken, lisää vaihdeltiin ja ostettiin toisilta. Tuskin maltoimme mennä syömään ja nukkumaan!
Välillä leivontakurssilainen ilahdutti äitiä herkullisella muffinssilla.
Muitakin mahtavia herkkuja he olivat kurssilla tehneet.
Sunnuntaina oli hyvä suunnata kotia kohti. Kassissa oli lapsille tuliaisina uusia vaatteita. Ja oli sitä kotiin vietävää muillakin, sillä kurssin päättyessä laskimme, että vaatteita valmistui kaikkiaan 278 kappaletta – joukossa isotöisiä takkejakin.
Mieli oli virkistynyt rakkaan harrastuksen ja uskonystävien keskellä. Kyllä kannatti taas lähteä! Sain voimia ja eväitä arkeen pitkäksi aikaa.
Teksti: Maija Haho
Viikonloppuna 17.–19.4. Ranuan opistolla pidettiin ompelukurssin lisäksi lasten leivontakurssi, kurssi Parkinsonin tautia sairastaville ja heidän omaisilleen sekä digikuvauskurssi aloittelijoille. Tämän blogipäivityksen kuvat on otettu harjoituksina digikuvauskurssilla.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys