JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215094620220411060000

Sal­la Pät­si

Hiih­to­lo­mal­la pää­sin ko­kei­le­maan jo­tain mi­nul­le ai­van uut­ta. Olim­me ys­tä­vä­ni kans­sa kou­lu­lais­ten kurs­sien opet­ta­ji­na Ra­nu­an opis­tol­la. Taas oli sama on­gel­ma jär­jes­tä­jän ta­hol­ta, min­kä olen kuul­lut en­nen­kin ole­van: lei­ri­läi­siä ja kurs­si­lai­sia, var­sin­kin lap­sia ja nuo­ria, oli­si tu­los­sa, mut­ta ve­tä­jis­tä ja opet­ta­jis­ta ei ole tun­kua!

Lu­pau­duim­me aja­tuk­sel­la, et­tä kan­nus­te­taan toi­si­am­me, vaik­ka eri kurs­seil­la olim­me­kin. Ja sik­si­kin, et­tä ei­vät­hän las­ten lo­ma­kurs­sit saa men­nä mön­kään sen ta­kia, et­tä opet­ta­ja puut­tuu! Ja myös sik­si, et­tä it­sel­le­ni opis­to­työ on edel­leen sy­dä­men asia, ja jos jo­tain voin sen hy­väk­si teh­dä, teen mie­lel­lä­ni.

Kan­nus­tus­ta tar­vit­sim­me­kin, kun mo­lem­mil­la al­koi hir­vit­tää, et­tä mi­hin sitä taas lu­pau­dut­tiin­kaan. Minä ai­na­kin näin jo pai­na­jai­si­a­kin: Kurs­sin aloi­tus meni ihan pie­leen. Mi­nul­la ei ol­lut tie­to­a­kaan, ketä kurs­sil­le oli tu­los­sa, ja sit­ten ka­do­tin kaik­ki. Olin ihan vir­ran­vie­mä­nä ja ai­ko­es­sa­ni nous­ta ve­des­tä opis­ton koh­dal­la huo­ma­sin, et­tei mi­nul­la ole yl­lä­ni vaat­tei­ta ol­len­kaan. Ja sitä pait­si olin Jäm­sän opis­ton ta­ka­na vir­taa­vas­sa jo­es­sa… Sen­tään myö­tä­vir­taan me­nin, jo­ten jos­pa se oli hyvä en­ne!

Opis­tol­la kaik­ki oli niin hy­vin jär­jes­tet­ty, et­tä me saim­me to­si­aan ol­la vain opet­ta­ji­na. Se­hän oli ihan yle­vä tun­ne, ai­na­kin mi­nul­le. Vä­hän kuin oli­si vie­raa­na ol­lut, pait­si kyl­lä­hän se vas­tuu pai­noi. Osaan­ko an­taa kurs­si­mak­sul­le vas­ti­net­ta?

Kurs­si­lai­se­ni oli­vat lei­pu­rei­ta, ja in­nok­kai­ta ja ener­gi­siä oli­vat­kin! Var­mas­ti il­man te­ke­mi­äm­me herk­ku­ja­kin vir­taa oli­si riit­tä­nyt, kun kurs­sil­la­han tun­tien vä­lis­sä käy­dään syö­mäs­sä, eli tä­män täs­tä. Ja kun lei­von­ta­kurs­sil­la lei­vo­taan ja mais­tel­laan, niin näl­kä ei ai­na­kaan pääs­syt yl­lät­tä­mään!

Piti hei­tä vä­hän top­puu­tel­la­kin ja py­säyt­tää hil­jen­ty­mään pöy­dän ää­reen. Sa­noa, ku­ten isä­ni mui­noin esi­koi­sel­lem­me tä­män nu­ris­tes­sa ruu­as­ta: ”Lai­te­taan­pa kä­det ris­tiin ja kii­te­tään Tai­vaan Isää sii­tä, et­tä meil­lä on ruo­kaa, mitä syö­dä!” Sa­noin, et­tä niin minä kuin he­kin olem­me elä­neet ai­na täs­sä yl­tä­kyl­läi­syy­des­sä. Kos­kaan ei ole tar­vin­nut nä­lis­sään men­nä nuk­ku­maan. Ja kun pu­he­lin tä­män­het­ki­ses­tä maa­il­man ti­lan­tees­ta ja sii­tä, et­tä kai­kil­la ei ole näin hy­vin, mi­nua al­koi tie­tys­ti it­ket­tää. Se ai­na vä­hän no­lot­taa, mut­ta olen huo­man­nut, et­tä se myös hil­jen­tää kuu­li­jat, mo­nen­kin ikäi­set.

Sii­tä­pä keh­key­tyi muu­ta­mien kans­sa mu­ka­vat jut­tu­tuo­ki­ot, ja koin saa­nee­ni hiu­kan sy­väl­li­sem­män yh­tey­den muu­ta­miin po­jan­vii­ka­rei­hin! Sa­noin heil­le, et­tä olet­te ai­van iha­nia, vaik­ka­kin ener­gi­siä. Ja et­tä mi­nul­la on ve­ris­sä var­maan jo­tain it­ki­jä­muo­rin ver­ta, kun sa­mas­sa lau­sees­sa on it­ku ja nau­ru.

Vä­liin lei­pu­rit­kin tar­vit­si­vat ener­gi­an pur­kua, ja he ha­lu­si­vat sa­liin pe­laa­maan. Lu­pa­sin sil­lä eh­dol­la, jos ei­vät lai­ta kurs­si­pa­laut­tee­seen et­tä ”oli tyh­mää kun ei lei­vot­tu koko ajan”.

En­si ker­ral­la osaan suun­ni­tel­la eri­lai­sen oh­jel­man. Lii­kun­taa, ul­koi­lua ja vaik­ka nuo­ti­ol­la syö­mis­ten lait­toa. Ai en­si ker­ral­la? Niin minä ys­tä­vä­ni­kin pu­heis­ta ym­mär­sin, et­tä mo­lem­mil­le jäi mu­ka­vat muis­tot ja uu­del­leen voi­si men­nä, jos tar­vet­ta on.

Taas tuli näh­tyä ja ko­et­tua opis­ton elä­mää eri kan­til­ta. Opis­ton kou­lu­tus­suun­nit­te­li­ja Sirk­ka sa­noi­kin, et­tä jo­kai­sen opis­ton joh­to­kun­nan jä­se­nen pi­täi­si ol­la ai­na­kin ker­ran opet­ta­ja­na kurs­sil­la, jot­ta he ym­mär­täi­si­vät pa­rem­min, mitä kaik­kea on­nis­tu­nut kurs­si vaa­tii! Pal­jon taus­ta­työ­tä ja lu­kui­sia ih­mi­siä mai­nos­ta­mi­ses­ta har­tauk­sien pi­toon, ruu­an­lait­toon ja sii­vo­a­mi­seen.

Hei­tän­pä siis haas­teen teil­le, opis­ton joh­to­kun­nan jä­se­net: il­moit­tau­tu­kaa kurs­si­o­pet­ta­jak­si! Sem­moi­sel­le kurs­sil­le, joka on tei­dän tai­to­jan­ne tai mie­len­kiin­to­an­ne lä­hel­lä. Jos minä sii­tä sel­vi­sin, sel­vi­ää sii­tä kuka vaan!

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
5.1.2025

Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Joh. 10:27–28

Viikon kysymys