JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kiitos isänmaasta

7.3.2016 7.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160307070500

Vie­tim­me vas­ti­kään Ou­lun Ete­läi­sen so­ta­or­po­yh­dis­tyk­sen 10-vuo­tis­juh­laa Ni­va­las­sa. Vii­me vii­kot ovat ku­lu­neet juh­lan jär­jes­te­lyis­sä. Toi­mies­sa­ni pit­kään Kaa­tu­neit­ten Omais­ten lii­tos­sa ja vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta eri­koi­ses­ti so­ta­or­po­jen yh­dis­tyk­ses­sä olen saa­nut ja­kaa näi­den ys­tä­vie­ni elä­män­ta­ri­noi­ta. Hei­tä voi täy­sin ym­mär­tää vain sa­man koh­ta­lon ja sa­mat ko­ke­muk­set omis­ta­va lä­him­mäi­nen. So­ta­or­pous on ol­lut niin vai­kea asia, et­tä jopa sa­mas­sa työ­pai­kas­sa ole­vat ih­mi­set ei­vät ai­na ole tien­neet tois­ten­sa or­pou­des­ta. Asi­as­ta on vai­et­tu.

Vii­me vuo­si­na mo­net so­ta­or­vot ovat avau­tu­neet pu­hu­maan ja kir­joit­ta­maan ko­ke­muk­sis­taan. Pääl­lim­mäi­se­nä tu­lee esil­le useim­mi­ten isän ikä­vä. He ovat myös ryh­ty­neet aja­maan asi­oi­taan, ja työ on tuot­ta­nut tu­lok­sia. He ovat saa­neet val­ti­o­val­lan tun­nus­tuk­sen. Toi­voa so­pii, et­tä myös hei­dän toi­veen­sa kun­tou­tuk­ses­ta voi­tai­siin to­teut­taa.

Tal­vi­so­dan päät­ty­mis­päi­vä 13. maa­lis­kuu­ta tuo voi­mak­kaa­na mie­lee­ni nuo kan­sam­me ras­kaat ko­et­te­le­muk­set. Olin vii­si­vuo­ti­as so­dan al­ka­es­sa. Mie­lee­ni on jää­nyt tun­nel­ma isän so­taan­läh­tö­het­kes­tä. Lu­kies­sa­ni nyt myö­hem­min isän kir­jei­tä ”siel­tä jos­ta­kin” voin mel­kein elää sii­nä ajas­sa. Olen koon­nut van­hem­pie­ni kir­jeet kir­jak­si ”Rak­kaat siel­lä ko­to­na, kir­joi­tan teil­le jäl­leen”. Mei­dän isä pa­la­si luok­sem­me, mut­ta kaik­ki ei­vät pa­lan­neet.

Kan­sam­me tur­va­si hä­dän het­kel­lä Ju­ma­laan. Ru­kous oli voi­ma­na niin rin­ta­mal­la kuin ko­to­na­kin. Val­ti­on pää­mie­het jopa ra­di­os­sa ke­hot­ti­vat kaik­kia ru­koi­le­maan.

Mei­dän on syy­tä kiit­tää Ju­ma­laa, et­tä hän on joh­ta­nut kai­ken hy­vin, mei­dän on­nek­sem­me. Hän on an­ta­nut kan­sam­me pää­mie­hil­le vii­saut­ta. Hän on an­ta­nut puo­lus­tus­tah­toa ja voi­mia niin tais­te­luis­sa kuin ko­ti­rin­ta­mal­la­kin pai­ni­vil­le. Meil­lä on va­paa maa. Me olem­me saa­neet tääl­lä ko­koon­tua va­paas­ti isom­piin ja pie­nem­piin seu­roi­hin. Kai­kil­la kan­soil­la ei ole ol­lut ei­kä ole edel­leen­kään näin.

Ju­ma­la se on, joka joh­taa kan­so­jen his­to­ri­aa, ja hän joh­taa mei­dän jo­kai­sen yk­sit­täi­sen­kin ih­mi­sen pol­ku­ja – jos suos­tum­me hä­nen joh­da­tuk­seen­sa, voim­me teh­dä oi­kei­ta va­lin­to­ja.

”Suo, et­tä sa­nas kirk­kaa­na saa kes­kel­läm­me kai­kua ja kaut­ta su­ku­pol­vien suo soi­da ni­mes kii­tok­sen.” Näin lau­loi­vat juh­las­sa vir­ren 577 sa­noin so­ta­or­vot­kin, jot­ka ovat an­ta­neet kal­liin uh­rin isän­maam­me va­pau­den hy­väk­si.

SirkkaJunttila
Olen syntynyt Haapavedellä. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Puolison kuolemasta on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. sirkka.junttila@kotinet.com
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys