Pihamaalla männyt kuuraisina, maassa lunta, kylmästi Pohjoinen puhaltaa. Tuuli kiskoo vaatteita joulukirkkoon menijältä. Siinä muistuu mieleen lapsuuden joulukirkkomatkat.
äiti herätteli puoleksi vielä nukkuvia lapsia ja peitteli vällyihin. Hevonen oli jo valmiina kirkkoreen edessä. Isä istui kuskipukille ja niin sitä menetiin. Oliko se aina niin kova pakkanen ja tuntuu, että täysikuu aina valaisi tienoot. Me lauloimme joululauluja alkumatkasta. Mutta sitten nukahdetttiin. Olihan pitänyt herätä tavallista aikaisemmin. Kaikki halusivat päästä joulukirkkoon. Mutta usein oli jonkun jäätävä äidille kaveriksi. Kyllä kirkko olikin kauniiksi koristettu. Lämmin ilma huokui ovessa vastaan, kun menimme sisälle. Me tuskin huomasimme hytisevämme kylmästä, kun saimme yhtyä ihanaan jouluvirteen. Ne tunnelmat ovat painuneet syvällä mielen sopukoihin. Paluumatkalla monet innostuivat ajamaan kilpaa ja slloin pelotti, että jäljessä tuleva hevonen hyppää rekeen.
Nyt on kirkko niin lähellä, että voi kävellen mennä joulukirkkoonkin. Ajetaan autoilla, ja ystävät ja omaiset tarjoavat kyytiä kirkkoon ja seuroihin. Elämä on muuttunut monella tavalla muutamassa kymmenessä vuodessa. Osaammeko nauttia kaikesta hyvästä, mitä olemme osaksemme saaneet? Ennen kaikkea on syytä kiittää Jumalaa, että hän on elämää näin hyvin johtanut.
Kirkon luona on monien sukulaisten ja tuttujen hautakiviä. Heitä on siinä mukava muistella. Monen taival on päättynyt.
Vasta saimme viettää maamme itsenäisyyspäivää. Kaatuneitten pitkät hautarivit saavat mielen nöyräksi ja kiitolliseksi. He halusivat puolustaa kotejaan ja omaisiaan oman henkensäkin uhraten. Monet rukoukset nousivat Jumalan puoleen. Jumala vastasi kansamme rukouksiin ja säästi meille tämän maan, synnyinmaamme.
Tämä on minun viimeinen blogikirjoitukseni. Kun sain mahdollisuuden toimia Päivämiehen verkkolehden blogistina, en uskaltanut olla kokeilematta. Tämä on ollut mielenkiintoinen tehtävä, johon nöyryydellä halusin tarttua. Olen nyt tätä kokemusta rikkaampi. Kiitos toimittajille, jotka ovat työtä ohjanneet.
Tämän runoni myötä toivotan hyvää joulua ja taivaan Isän siunaamaa uutta vuotta Päivämiehen verkkolehden tekijöille, kirjoittajille ja lukjoille.
Adventin aikaan
Valkea maa,
välkkyvät jouluvalot,
hiljalleen satelee lunta.
Aamuhämärässä
katselen kauneutta,
kuuntelen hiljaisuutta.
Kiitän Jumalaa isänmaasta.
Tähän päivään pyydän
siunausta ja voimia.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys