Aina välillä jään pohtimaan jonkin tietyn tavan tai asian olemassaoloa. Yleensä minulla on ollut jokin ongelmallinen tilanne tai tunne kyseisen asian yhteydessä. Yksi tällainen ajoittain ajatuksia herättävä asia itselleni on kätteleminen.
Miksi ihmiset kättelevät? Mitä kättelemisellä halutaan kertoa? Pidätkö sinä kättelemisestä?
En tiedä kättelemisen historiaa, mutta oletan, että se on siirtynyt tapakulttuurina sukupolvelta toiselle. Ainakin viimeisten sukupolvien ajan suomalaiset vanhemmat ovat opettaneet tavan lapsilleen: on kohteliasta kätellä, ojennahan nyt kätesi.
On tilanteita, joissa kättelen mielelläni. Kun tapaan uuden ihmisen, esittelen yleensä itseni ja kättelen. Joissakin tilanteissa kättely on tapa osoittaa kunnioitusta, tapa toivottaa kaikkea hyvää tai ottaa osaa. Kädenpuristuksella voi viestiä paljon. Olen huomannut sinut, haluan sinulle hyvää, pidän sinusta. Kiva nähdä. Tervetuloa. Pitkästä aikaa. Onnea ja siunausta.
On myös tilanteita, joissa jättäisin mielelläni kättelemättä. Tuttuja ihmisiä, joita näen säännöllisesti ja usein, tuntuu vähän viralliselta kätellä. Yhteisissä kokoontumisissa, joissa on paljon ihmisiä, kättely voi tuntua vähän merkityksettömältä, varsinkin, jos ihmiset eivät pysähdy edes katsomaan toisiaan silmiin. Mielestäni ainoat, jotka kohtaamattomasta joukkokättelystä hyötyvät, ovat erilaiset leviävät flunssapöpöt.
Kun ojennat kätesi, annat itsestäsi palan, näin ajattelen. Kosketus toiseen ihmiseen on aina enemmän tai vähemmän voimakas hetki. Turvallista ja tilanteesta kiinnostunutta ihmistä kättelee mielellään. Vaikeaa kättely voi olla silloin, jos kohtaaminen ei tunnu aidolta.
äitinä olen tehnyt linjauksen, etten pakota lasta kättelemään, ellei tämä itse halua. Kiinnitän helposti huomion lapsen kasvoilla näkyvään pelokkaaseen ilmeeseen, kun vanhempi patistaa häntä kättelemään. Pystyn hyvin samaistumaan tunteeseen. Tuollaisissa tilanteissa yleensä hymyilen lapselle ja sanon, ettei sinun tarvitse kätellä. Viestitän hymylläni lapsen olevan aivan yhtä tervetullut, kätteli hän tai ei.
Mielestäni pelkkä kätteleminen sinänsä ei ole ainoa hyvä tapa tervehtiä. Kättelyrituaalia tärkeämpää on kohtaaminen. Pikainen tiedostava katse huoneen toiselta laidalta tervehdyssanojen kanssa voi olla paljon mekaanista kättelyä lämmittävämpi kokemus. Katse hymyn kanssa on jo huikean kiva.
Jos kätellessä ei kohtaa, olo jää jotenkin tyhjäksi. Mutta kun käsi kohtaa katseen ja sanojen kanssa, sen puristuksen lämpö jää mieleen pitkäksi aikaa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys