Oletko tullut ajatelleeksi, että monissa yhteiskunnan toiminnoissa on jonkinlainen tavoite saattaa asiat kutakuinkin valmiiksi aina ennen joulua ja juhannusta?
Vanhuuteen varautuminen on osa normaalia elämää. Se on ennakointia ja suunnittelua hyvän vanhuusiän mahdollistamiseksi. Moni varautuu vanhuuteen erilaisten asumisjärjestelyjen avulla ja etsii ratkaisuja talouden ja oikeudellisten asioiden järjestämiseen. Myös omasta terveydestä ja sosiaalisista suhteista huolehtiminen on vastuullista varautumista vanhuuteen.
Jokaisella ihmisellä on lahjoja. Ne ovat Jumalan antamia taitoja, luonteenpiirteitä tai vaikkapa tapa suhtautua elämään. Jumalan lahjojen runsautta ei aina edes tunnista. Näitä lahjoja ei tarvitse vähätellä tai piilotella. Usein on niin, että toiset näkevät lahjat paremmin kuin lahjojen omistaja itse. Kaikki lahjamme ovat Jumalalta, Luojaltamme. Kiitollisuus lahjoista kuuluu hänelle.
Elämme valtavan informaatiotulvan keskellä. Erilaista tietoa ja informaatiota tulee joka tuutista, sekä perinteisten tiedotusvälineiden kautta että sosiaalisen median kanavissa. Tulvan keskellä on tärkeää hahmottaa, mikä tieto pitää paikkansa ja mihin informaatioon voi luottaa. Missä on totuus?
Toisten arki on rauhallista ja kiireetöntä, kun taas toisten elämän täyttää monenlainen toiminta ja tekeminen. Elämäntilanteesta riippumatta on hyvä esittää itselleen kysymys ”Mikä on minulle tärkeintä?”. Vastauksen pohtiminen saattaa parhaimmillaan kirkastaa elämän ja uskon lahjan arvoa juuri omalla kohdalla, vapaana ympäristön asettamista vaatimuksista ja paineista.
Alkukesän kuntavaalien yksi keskeinen puheenaihe oli työ. Hallitukselta on peräänkuulutettu voimakkaampia työllisyystoimenpiteitä ja niiden on viestitetty olevan maamme menestyksen elinehto. Myös kuntien ja kaupunkien kestävän talouden perusta ovat yritykset ja niiden mukanaan tuomat työpaikat.
Vanhemman tai isovanhemman elämänkokemus auttaa nuorempaa ihmistä hänen kohdatessaan uusia, odottamattomia tilanteita. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen saattaa tuoda uutta vastuuta ja ennenkokemattomia haasteita. On mukavaa kuulla vanhemman oma kokemus samasta tilanteesta. On helpottavaa, että läheinen vanhempi ihminen on ehkä itsekin jännittänyt opiskeluja, uutta työtä tai perheen tuomaa vastuuta.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät ja antoi heille tehtävän olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa sekä ottaa se valtaansa (1. Moos. 1:27–28). Jeesus vahvisti tämän luomiskertomuksen sanoman: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark 10:6–9.) Tälle perustalle on yhä hyvä rakentaa.
Lähimmäisen auttaminen on sydämestä nousevaa työtä. Se on halua kulkea matkaystävän rinnalla kohtaamalla hänet kuunnellen, siunaten ja rohkaisten. Sitä voidaan, ja sitä kannattaa tehdä myös organisoidusti. Erityisesti kriisitilanteen kohdatessa on tärkeää tukea perhettä hakemaan ammattilaisten tarjoamaa apua. Kriisitilanteesta riippuen kunnan ja seurakunnan apu on korvaamatonta. Myös rauhanyhdistyksen perhe- ja diakoniatoimikunta voi olla järjestämässä apua kriisin keskellä elävään perheeseen. Jokainen voi toimia silminä ja korvina lähimmäisen avuntarpeelle. Apua kannattaa pyytää ja hakea aina kun sille on tarvetta.
Kastejuhlassa olemme usein kuulleet psalmikohdan, jossa ihastellaan ja ihmetellään Jumalan suurta luomistyötä jokaisen ihmisen kohdalla: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (Ps. 139:13–14.) Jokainen ihminen on Jumalan luomana ainutkertainen ja arvokas.
Kristillinen oppi ihmisestä pohjautuu Raamatun ajatukseen siitä, että ihminen on osa Jumalan luomistyön kokonaisuutta. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Hän antoi ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella kaikkea luotua sekä lisääntyä ja täyttää maa. (1. Moos. 1:26–28.)
Pieni lapsi näkee tulevaisuuden valoisana. Elämä on täynnä toiveita ja unelmia, jotka odottavat täyttymystään. Osa näistä ei koskaan täyty, mutta tämä ei vähennä lapsen iloa tai luottamusta. Hän tulee kohtaamaan myös pettymyksiä, mutta niistä hän ei vielä tiedä. Lapsen usko sisältää toivon, että Jumala tietää, auttaa ja johdattaa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys