JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vain yksi on tarpeen

28.12.2021 6.00

Juttua muokattu:

21.12. 23:09
2021122123090920211228060000

An­ne Lind­fors

Taak­se­päin kat­sel­les­sa elä­mä nä­kyy usein sel­ke­äm­min. Mie­leen häi­väh­tää ym­mär­rys, kun muis­toi­hin al­kaa piir­tyä toi­set­kin jäl­jet, Ju­ma­lan jät­tä­mät. Niin on nyt­kin.

Nämä kol­me blo­gis­ti­vuot­ta ovat ol­leet rik­kaat ja haas­ta­vat. Per­hees­säm­me on ta­pah­tu­nut mo­nen­lais­ta muu­tos­ta. On to­det­tu pit­kä­ai­kais­sai­rauk­sia, jou­dut­tu leik­kauk­siin, koh­dat­tu ta­lou­del­li­sia huo­lia ja me­ne­tys­ten tuo­maa kai­paus­ta ja su­rua. Sil­ti on ol­lut myös pal­jon iloa, tii­vis­tä yh­teyt­tä ja on­nel­li­sia het­kiä. Olem­me saa­neet ko­kea Ju­ma­lan huo­len­pi­toa ja suur­ta rak­kaut­ta. Us­kon ja toi­von, et­tä se on hei­jas­tu­nut myös teks­tei­hin. Nyt jäl­keen­päin koen, et­tä niin oli tar­koi­tus.

Vii­meis­tä blo­gi­teks­tiä kir­joit­ta­es­sa­ni aja­tuk­set kul­ke­vat vies­teis­sä, joi­ta olen teil­tä lu­ki­joil­ta saa­nut. Olet­te ja­ka­neet tun­to­jan­ne ja pu­hu­neet sii­tä, mi­ten suu­ri mer­ki­tys on us­kol­la. Olet­te lu­van­neet muis­taa ru­kouk­sin ja toi­vo­neet Ju­ma­lan siu­naus­ta. Olen vies­te­jän­ne lu­kies­sa­ni it­ke­nyt ja iloin­nut, ih­me­tel­lyt Ju­ma­lan suun­ni­tel­maa. On tun­tu­nut, et­tä olen saa­nut pal­jon enem­män kuin olen pys­ty­nyt an­ta­maan.

Usein olen muis­tel­lut si­nua, joka ava­sit oman elä­mä­si haas­tei­ta. Si­nua, joka kir­joi­tit, et­tä kai­paat sitä sa­maa on­nea, jos­ta Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan. Olit käy­nyt seu­rois­sa ja näh­nyt aa­vis­tuk­sen sii­tä, mil­lais­ta on ol­la Ju­ma­lan lap­si. Saim­me kes­kus­tel­la us­kos­ta ja an­teek­si­saa­mi­sen ih­mees­tä. Sain ol­la siu­naa­mas­sa si­nua an­teek­si­an­ta­muk­sel­la, elä­män kal­leim­mal­la lah­jal­la. Ym­mär­sit­kö, mi­ten ne kes­kus­te­lut kan­toi­vat mi­nu­a­kin?

Ajat­te­len myös si­nua, joka ker­roit, mi­ten lap­suu­den unel­ma­si murs­kaan­tui­vat jul­mas­ti kou­lu­kiu­saa­mi­sen vuok­si. Ker­roit, et­tä vas­ta myö­hem­min aloit löy­tää loh­tua Ju­ma­lan voi­mas­ta. Ja si­nua muis­tan, joka ker­roit sai­ras­vuo­teel­la ole­vas­ta ys­tä­väs­tä, jon­ka kans­sa sait ja­kaa evan­ke­liu­min iloa ja loh­tua. Niin mo­nes­sa vies­tis­sä on nä­ky­nyt juu­ri se. Et­tä Ju­ma­la on kan­ta­nut kai­ken vai­ke­an­kin kes­kel­lä. Sil­loin­kin, kun sitä ei ole it­se heti huo­man­nut.

Ajat­te­len si­nu­a­kin, jon­ka elä­män­kat­so­mus on eri­lai­nen. Si­nua, joka olet ker­to­nut, et­tä on ol­lut kiin­nos­ta­vaa näh­dä ri­paus us­ko­vai­sen aja­tus­maa­il­mas­ta. Ja si­nua, joka otit yh­teyt­tä ja ha­lu­sit ja­kaa elä­mää­si lu­et­ta­vak­se­ni. Jäit hil­jai­suu­teen, kun ky­syin, ha­lu­ai­sit­ko si­nä­kin saa­da omat syn­ti­si an­teek­si.

Vie­lä muis­te­len tei­tä mo­nia, jot­ka ha­lu­sit­te loh­dut­taa mi­nua äi­ti­ni kuol­tua. Pu­huit­te sii­tä, et­tä vaik­ka omaa äi­tiä ei mi­kään kor­vai­si, Tai­vaan Isäl­lä on va­raa siu­na­ta rak­kai­ta saat­ta­jia. Olen saa­nut huo­ma­ta sen to­dek­si. Lä­hel­le­ni on an­net­tu ih­mi­siä, joi­den läm­mös­sä olen saa­nut le­vä­tä ja iloi­ta.

Nyt, kun lo­pet­te­len tätä vii­meis­tä blo­gi­teks­tiä, mie­les­sä­ni ovat sa­nat, jot­ka Jee­sus sa­noi ar­ki­huo­lien pai­na­mal­le Mar­tal­le. ”Sinä huo­leh­dit ja hä­täi­let niin mo­nis­ta asi­ois­ta. Vain yk­si on tar­peen.” Me­kin sai­sim­me pääs­tää ir­ti tur­his­ta kii­reis­tä ja huo­lis­ta. Sai­sim­me jät­tää mur­heem­me Ju­ma­lan kä­siin ja hil­jen­tyä suu­rim­man sa­no­man ää­rel­le. Ju­ma­lan lu­pauk­set kan­ta­vat.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Rukousten kantamana

28.11.2021 6.00
AnneLindfors

Olet poissa

5.11.2021 6.00
AnneLindfors

Siinä hetkessä täydellinen armo

17.9.2021 7.00
AnneLindfors

Ajattelitko jo silloin luopuvasi?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Tienhaarassa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

Jos elämä olisi mennyt toisin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

"Jeetut vierettä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kummilahja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Haluatko oikeasti olla tuollainen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riittävästi iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Jumalan johdattamana

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovatko eväät mukana?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Haikeutta syksyn hämärtyessä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Uskallanko kertoa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

Onko Jumala olemassa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saanko auttaa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yhteistä kaipausta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Monien tunteiden päivä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Erityisen huolenpidon alla

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Kuvien matkassa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Ootteko te siunannu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jouluenkeleiden saattamana

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kesken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kantavien sanojen voima

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Sumun keskellä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sanat katosivat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Valoisia polkuja sinulle, nuori!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Sisimpään tulvii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yksin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Arjen enkeleitä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äiti, mää toin sulle iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luotanko, uskallanko?

3.1.2019 6.47
14.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys