JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Oikeat Suviseurat

19.3.2022 7.00

Juttua muokattu:

21.3. 08:03
2022032108033220220319070000

Kai­sa Ron­kai­nen


“Äi­ti, teh­dään su­vi­seu­ra­ka­len­te­ri”, eh­dot­taa pik­ku­poi­ka­ni, 2 v. 4 kk.

“Teh­dään vain”, vas­taan ja jat­kan, enem­män it­sek­se­ni pu­hu­en, kuin hä­nel­le: “Sä et ole­kaan iki­nä ol­lut Su­vi­seu­rois­sa.”

“Oon­han mä ol­lut!” int­tää poi­ka vas­taan.

Ha­vah­dun muis­te­le­maan kah­den edel­lis­ke­sän poik­keuk­sel­li­sia Su­vi­seu­ro­ja. En­sim­mäi­siä, jot­ka vie­tet­tiin ys­tä­vä­per­heen mö­kil­lä, ja toi­sia, joi­ta saim­me viet­tää mie­he­ni su­ku­vä­en kans­sa van­han ky­lä­kou­lun ym­pä­ris­tös­sä.

Mo­lem­mis­ta Su­vi­seu­rois­ta jäi läm­pi­mät muis­tot. Au­rin­ko pais­toi, ym­pä­ril­lä rak­kai­ta ih­mi­siä. Oli Fee­li­an keit­to­ja, ki­os­kia, jää­te­lön­myyn­tiä ja il­tag­ril­liä. Blu­e­tooth-kai­ut­ti­mien kaut­ta seu­ro­jen tär­kein si­säl­tö, Ju­ma­lan sana, kai­kui ym­pä­ril­lä. Toi­si­naan sitä py­säh­dyt­tiin yh­des­sä kuun­te­le­maan, toi­si­naan se kuu­lui koh­taa­mis­ten tur­val­li­se­na taus­ta­na. Ihan niin kuin ta­val­li­sis­sa­kin Su­vi­seu­rois­sa.


“Niin, oot­han sä ta­val­laan ol­lut, mut­ta et sel­lai­sis­sa ihan oi­keis­sa.”

“Ai. Oon­ko mä ol­lut vää­ris­sä Su­vi­seu­rois­sa?”


Voi ra­kas, pie­ni ko­ro­na-ajan vau­va­ni. Ei, et ole ol­lut vää­ris­sä Su­vi­seu­rois­sa. Ihan oi­keis­sa. Sama Ju­ma­lan sana on kai­ku­nut ko­ro­na-ajan seu­rois­sa­kin. Vaik­ka puit­teet ovat ol­leet toi­set, si­säl­tö on ol­lut sama. Aja­tel­la, et­tä Ju­ma­la sal­li­kin pan­de­mi­an juu­ri tänä ai­ka­na, jol­loin tek­no­lo­gia on mah­dol­lis­ta­nut pää­syn sa­nan­kuu­loon!

Pie­nel­le po­jal­le­ni nämä poik­keu­sai­ko­jen Su­vi­seu­rat ovat ol­leet ne oi­ke­at Su­vi­seu­rat. Ei hän muun­lai­sis­ta edes tie­dä.


Su­vi­seu­roi­hin val­mis­tau­tu­mi­nen on suu­ri pon­nis­tus isoil­le per­heil­le. Kun jos­kus olen yö­myö­häl­lä kan­ta­nut säk­ki­tol­kul­la ta­va­raa asun­to­vau­nuun, on vi­hu­lai­nen is­tu­nut olal­la ja ilk­ku­nut, et­tä on­ko tuos­sa mi­tään jär­keä. Kun lo­pul­ta vau­nu on saa­tu pa­kat­tua, lap­set so­vi­tel­tua kyy­tiin, ajet­tu tun­ti­kau­sien mat­ka jon­ne­kin pel­lon lai­taan, tais­tel­tu etu­telt­ta ja muu lei­ri pys­tyyn, on kiu­saa­jal­la ol­lut mon­ta paik­kaa kyl­vää epäi­lyk­sen sie­men­tä: ei­hän täs­sä ole­kaan mi­tään jär­keä. Oli­si­ko ol­lut hel­pom­pi jää­dä etä­seu­roi­hin?

Vaan lo­pul­ta: Lei­ri on pys­tys­sä, kah­vi­pan­nu tu­lil­la. Mur­ki­naa rin­nan al­la. Osa lap­sis­ta juos­sut kar­toit­ta­maan lä­him­mät ves­sat ja rei­tin ken­täl­le. Is­tun ret­ki­tuo­lis­sa ja kuun­te­len sil­mät sul­jet­tu­na ää­niä ma­ja­pai­kan ym­pä­ril­tä. Seu­ra­pu­hee­seen se­koit­tuu kiu­run li­ver­rys. Vie­rei­sen lei­rin pa­ris­kun­ta ähel­tää tel­tan pys­ty­tyk­sen kans­sa. Jos­tain vau­nus­ta kuu­luu lap­sen it­kua ja toi­ses­ta nau­rua. Sy­dä­mes­sä läi­käh­tää läm­min. Sil­mä­kul­ma kos­tuu vä­ki­sin. Tun­nen hel­lää myö­tä­tun­toa jo­kais­ta lei­rin­ra­ken­ta­jaa koh­taan.


Olen jos­sain mää­rin lei­rin­tä­a­lu­e­kam­moi­nen. En pää­se sii­tä tun­tees­ta, et­tä ka­ra­vaa­nim­me on vä­hin­tään­kin ute­li­ai­suu­den koh­tee­na, kun lei­riy­dym­me alu­eil­la. Ute­li­ai­suus ei ole ai­na pa­han­tah­tois­ta, mut­ta vä­syt­tä­vää se on. Mie­li­ku­vi­tuk­se­ni ker­too, kuin­ka vie­reis­ten vau­nu­jen asu­kit las­ke­vat lap­si­am­me ja te­ke­vät ha­vain­to­ja mei­dän vä­li­ses­tä dy­na­mii­kas­ta. Huo­mi­on koh­tee­na ole­mi­nen ei ole ai­na tun­tu­nut imar­te­le­val­ta. Eten­kään nii­nä het­ki­nä, kun lei­riy­ty­mi­nen on ta­pah­tu­nut vä­sy­nee­nä ja näl­käi­se­nä.

Su­vi­seu­ra­vä­en jou­kos­sa en ole kos­kaan tuo­ta kiu­saan­tu­mis­ta tun­te­nut. Jo­kai­sel­la ret­ki­kun­nal­la on oma hyö­ri­nän­sä ym­pä­ril­lään. Jos joku on it­ke­nyt näl­kää, vä­syä tai kak­ka­vaip­paa tai isä ja äi­ti tius­ki­nut riit­tä­mät­tö­myyk­sis­sään, tie­dän, et­tä naa­pu­ri­vau­nun ik­ku­na­ver­hon ra­os­ta ei ole tir­kis­tel­lyt ar­vos­te­le­va, vaan ym­mär­tä­vä ja myö­tä­tun­toi­nen kat­se.

Tä­män vuok­si ha­lu­an vuo­si vuo­del­ta näh­dä läh­te­mi­sen vai­van. Tämä on mi­nun jouk­ko­ni, jo­hon saan kuu­lua sel­lai­se­na kuin olen. Ko­kea va­paut­ta ja us­ko­mi­sen iloa.


Oi, jos­pa tänä ke­sä­nä taas!

Kohti Lopen Suviseuroja
Jos Jumala suo, Suviseuroja vietetään Lopella 1.–4.7.2022. Tässä suviseuraorganisaation blogisarjassa pääset mukaan suviseuratunnelmiin järjestelyihin osallistuvien ja suviseuravieraiden ajatusten myötä.
9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys