Leena Hilliaho
Muutama viikko sitten meillä Kouvolassa oli seurojen yhteydessä suviseurainfo, jossa kerrottiin tämän vuoden Suviseurojen valmisteluista, tulevista talkooaikatauluista ja keskuskentän lyhyestä rakentamisajasta. Infossa kerrottiin myös, että seura-alueelle tarvitaan rakenteiden pystyttämisen jälkeen yövartiointia. Tämä palautti mieleen muistoja melkein 25 vuoden takaa.
Kuiskasin vieressä istuville miehelleni ja tytölleni, että minäkin olen kerran elämäni aikana ollut yövartijana suviseura-alueella. Oli vuosi 2000 ja suviseurojen järjestelyt Petäjävedellä täydessä vauhdissa.
Kaikkia yksityiskohtia vartioinnista en enää muista, mutta sen fiiliksen muistan hyvin, kun hyppäsimme mönkkärin kyytiin ja viiletimme kesäkuisen yön autereisessa sumussa ympäri kenttää tarkastellen ympäristöä todetaksemme, että mitään epätavallista liikehdintää ei näy ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Luojan luoma luonto hehkui kesän vehreyttä ja kauneutta. Vuoron aikana näimme auringon sarastuksen ja nousun. Taivas oli upean näköinen. Kaksi ihan oikeaa valokuvaa todistaa muistojen aitouden. Piesalan kylä oli valmistautumassa vastaanottamaan monen ikäisiä taivaan muuttolintuja, jotka vain hetkeksi olisivat kokoontumassa sille petäjävetisen kylän pelloille suurin joukoin.
Muistan myös ne ajatukset, että hetken kuluttua tällä alueella ei pääse kulkemaan mönkkärillä ”kaasu pohjassa” suuren ihmismassan ja asuntovaunujen ja autojen meren vuoksi. Kulkeminen alueen laidalta toiselle olisi huomattavasti hitaampaa. Suviseurojen tunnus oli Minun rauhani minä annan teille. Oliko seuraportti jo silloin pystytettynä, sitä en muista. Se on jäänyt suviseuroista lähtemättömästi mieleen jylhien petäjien ja vettä kuvaavan aaltoilevan aidanteen muodossa. Miten kuvaava monimerkityksellinen portti.
Lepopaikkana toimi vanha ehkä rintamamiestyylinen talo, jossa saimme käydä evästämässä ja pitämässä taukoa. Koko yön valvoimme ja aamulla ajelimme takaisin kotiin. Se oli hauska etukäteistyövuoro, josta on vain mukavia muistoja. Mikäs siinä oli kauniissa kesäyössä valvoessa. Olo oli kuin vapaalla taivaan lintusella. Olimme juuri päässeet ylioppilaiksi ja meillä ei ollut minkäänlaista huolta huomisesta. Oli vain se hetki ja kesäyön kauneus. Ja tärkeä tehtävä.
Sinullakin saattaisi olla mahdollisuus joskus toimia suviseurakaupungin rakentamisen aikana yövartijana. Onkohan se yhä samanlaista kuin reilut kaksikymmentä vuotta takaperin? Tartu tilaisuuteen, jos sellainen kohdallesi sattuu. Saat siihen varmasti nykyaikaisen ohjeistuksen. Heräsi ajatus, pitäisikö tehdä uusia muistoja ja ottaa yksi vuoro itsellenikin. Kukahan lähtisi kaverikseni? Ilmoittaudutaanko yhdessä vapaaehtoisiksi? Vai huolitaankohan siihen enää epäpäteviä tyyppejä?
Jos yövalvominen ei tunnu omalta, niin ei hätää. Monenlaisia työvuoroja löytyy ihan varmasti kaikille halukkaille. Ole rohkea ja varaa vuoro, vaikka et saisi ketään tuttua samaan vuoroon. Jokaisessa tehtävässä annetaan hyvä perehdytys ja tutustut uusiin ihmisiin. Teet tärkeää ja merkityksellistä siionin työtä missä tahansa työvuorossa, ja palaat työvuoromuistoihin mahdollisesti vielä vuosien tai vuosikymmenten perästä. Mukavia suviseuratyövuoroja kaikille!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys