Elämää avosylin
Callie Hendrikson
Mitä tarkoittaa se, että hyväksyy jonkin asian? Nettihaku määrittelee hyväksymisen näin: ”kelpuuttaa, suostua, ottaa vastaan se mitä tarjotaan”. Se mitä tarjotaan… Jumala tarjoaa meille lahjoja ja koettelemuksia joka päivä. Hän antaa meille elämän perustarpeet, ruuan, veden ja suojan, mutta myös ristin kannettavaksemme: koemme kiusauksia, raskaita koettelemuksia ja vertailuja.
Vertaileminen voi saada meidät luulemaan, että toisilla on helpompi tai parempi elämä kuin meillä. Jos esimerkiksi joku matkustelee paljon, mutta meillä ei ole varaa sellaiseen, meille voi tulla kademieli ja ajatus, että tuolla toisella on paljon parempi elämä kuin meillä. Harvoin maltamme pysähtyä ajattelemaan niitä asioita, joilla meitä on runsaasti siunattu. Jos hyväksymme oman osamme ja huomaamme kaiken saamamme hyvän, olemme tyytyväisempiä.
Voimme vapaasti kertoa vaikeuksista toisillemme. Kun tiedämme, että emme ole vaikeuksiemme kanssa yksin, meidän on helpompi selvitä vastoinkäymisistä. Henkilökohtaisia ongelmia on vaikeampi jakaa, koska sielunvihollinen sanoo meille, että muilla ei edes ole tuollaisia ongelmia. Siksi sellainen taakka saattaa olla raskaampi kantaa, vaikka Jumala onkin katsonut sen meille sopivaksi.
Meidän pitää ottaa avosylin vastaan sekä hyvät että pahat asiat elämässämme. Se asenne on enemmän kuin pelkkä hyväksyntä, ja sen ymmärtäminen on ollut minulle merkittävä oivallus. Se että ottaa vastaan avoimesti myös vastoinkäymiset sen sijaan, että taistelee niitä vastaan, saa mielen nöyräksi.
Olen harvoin sielunvihollista vahvempi, mutta olen nyt valmiimpi kohtaamaan koettelemukset, kun olen oppinut ottamaan avoimin mielin vastaan kaikki Jumalan sallimat asiat. Hän antaa minulle läheisiä saattomiehiä, joille voin puhua matkalla kokemistani asioista. Lahjaksi saatujen saattomiesten ansiosta pystyn olemaan kiitollinen koettelemuksistakin, koska voin jakaa ne jonkun veljen tai sisaren kanssa ja kokea läheisyyttä heidän kanssaan.
Kuulemme usein sanottavan, että Jumala ei anna meille raskaampaa taakkaa kuin jaksamme kantaa. Hetkittäin voi tuntua, että taakka käy yli voimiemme, mutta jälkikäteen näemme, että sen elämänvaiheen ansiosta olemme nyt sellaisia ihmisiä kuin olemme, ja voimme olla kiitollisia siitä. ”Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.” (VK 341)
Henkilökohtaisesti minun oli vaikea hyväksyä tapaa, jolla tyttäremme syntymä sujui. Odotukseni eivät toteutuneet, vaan kaikki tapahtui aivan eri tavalla kuin olin ajatellut. Kun käsittelin tuota traumaattista synnytyskokemusta, ymmärsin, että en ollut hyväksynyt tapaa, jolla tyttäreni tuli maailmaan.
Hain ammattiapua ja osallistuin silmänliiketerapiaan (EMDR). Se auttoi minua päästämään irti niistä asioista, joihin olin tunnetasolla takertunut. Toisen raskauteni aikana minun oli paljon helpompi valmistautua synnytykseen. Minulla ei ollut odotuksia, ja luotin siihen, että Jumala sallisi kaiken tapahtua sillä tavalla kuin hän oli sen tarkoittanut.
En usko, että olisin oppinut suhtautumaan tulevaisuuteen näin luottavaisesti ilman ensimmäistä synnytyskokemustani. Minun on täytynyt tehdä paljon töitä, jotta pystyn nyt hyväksymään sen, että tyttäreni syntyi juuri sillä tavalla kuin oli tarkoitettu, ja että minusta tuli äiti samalla tavalla. Jumala avasi silmäni näkemään, että en pysty kontrolloimaan asioiden kulkua, varsinkaan synnytystä.
Se, että olen päässyt irti tarpeesta kontrolloida asioita, on ollut merkittävin asia matkallani kohti elämäntapaa, jossa otan avosylin vastaan koettelemukset ja elämän. Jumala ohjaa elämäämme. Minun ei tarvitse huolehtia!
Teksti on julkaistu aiemmin Voice of Zionissa syyskuussa 2024.
Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon. Kol. 1:21–22
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
