Ei­no Nis­si­nen

On­ko si­nul­la jos­kus ol­lut su­per­voi­mia? Tie­dän, et­tä mo­nel­la pik­ku­po­jal­la on. Mo­nes­sa ko­dis­sa ja pi­has­sa on lei­kit­ty lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja eri­lai­sia su­per­san­ka­ri­leik­ke­jä. Muis­tan, et­tä pik­ku­poi­ka­na ar­mei­jan käy­neen iso­vel­jen voi­mat ja tai­dot tun­tui­vat ole­van kuin su­per­san­ka­ril­la.

Meil­lä ih­mi­sil­lä on usein halu ol­la vä­hän enem­män kuin ta­val­li­nen ih­mi­nen. Jo pa­ra­tii­sis­sa käär­me hou­kut­te­li Ee­vaa aja­tuk­sel­la, et­tä hän voi­si ol­la Ju­ma­lan kal­tai­nen ja tul­la tie­tä­mään kai­ken, hy­vän ja pa­han. Täl­lä aja­tuk­sel­la käär­me sai ih­mi­sen epäi­le­mään Ju­ma­lan an­ta­maa käs­kyä, et­tei ih­mi­nen sai­si syö­dä pa­ra­tii­sin kes­kel­lä ole­vas­ta puus­ta. Aja­tus oli niin ih­mi­sen li­haa ja ver­ta kieh­to­va, et­tä se sai hä­net lan­ke­a­maan syn­tiin. Syn­tiin­lan­kee­mus vei ih­mis­tä kau­em­mak­si Ju­ma­las­ta. Ada­mil­le ja Ee­val­le tuli tar­ve pii­lou­tua ja kät­key­tyä Ju­ma­lal­ta. (1. Moos. 3:1–7.)

On­ko si­nun mie­lee­si li­vah­ta­nut aja­tus, et­tä voi­sit tie­tää jon­kin asi­an pa­rem­min kuin Ju­ma­la? On­ko vi­hol­li­nen jos­kus kuis­kan­nut kor­vaa­si epäi­lyk­sen Ju­ma­lan sa­nas­ta tai sii­tä, mi­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa jos­ta­kin asi­as­ta on ope­tet­tu? Se on sie­lu­vi­hol­li­sen ar­ki­työ­tä. Sil­lä ta­voin sie­lun­vi­hol­li­nen pyr­kii he­rät­tä­mään epäi­lyk­sen: sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?

Täs­sä ajas­sa ih­mi­sen tar­peet ja ha­lut näh­dään kai­ken mit­ta­na. Ju­ma­la näh­dään oi­keu­den­mu­kai­se­na ja oi­ke­a­mie­li­se­nä vain sil­loin, kun hä­nen sa­nan­sa tai toi­min­tan­sa pal­ve­lee ih­mi­sen toi­vei­ta ja ha­lu­ja. Sa­no­taan, et­tei Ju­ma­la voi tar­koit­taa sel­lais­ta, mikä ei ole ih­mi­sen mie­les­tä oi­kein tai ih­mi­sel­le mie­luis­ta. Näin aja­tel­ta­es­sa luo­tu eli ih­mi­nen yrit­tää ko­ho­ta Luo­jan ylä­puo­lel­le. Unoh­tuu se, et­tä mei­dän tu­lee ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken.

Tie­däm­me, et­tä meil­lä ih­mi­sil­lä ei oi­ke­as­ti ole su­per­voi­mia, mut­ta Ju­ma­lal­la on. Hän on kaik­ki­val­ti­as, tai­vaan ja maan Luo­ja. Hän on it­se Po­jas­saan so­vit­ta­nut kaik­kien ih­mis­ten syn­nit, et­tä ih­mi­set voi­si­vat ker­ran pääs­tä tai­vaa­seen. Ei­kö ole­kin tur­val­lis­ta ol­la sel­lai­sen Isän lap­se­na ihan pie­nen pai­kal­la, luot­taa Ju­ma­lan sa­naan?