”Alppilan kirkolla järjestetään toisena pääsiäispäivänä viini- ja virsi -ilta, jossa lauletaan iloisia pääsiäisvirsiä ja nautitaan hieman viiniä. – – Alppilassa onkin varauduttu siihen, että alkoholin tarjoaminen saattaa herättää myös kritiikkiä.”
Tämä lainaus on uutisesta, joka kuului jokin aika sitten viikon luetuimpiin juttuihin Kotimaa 24.fi:ssä.
Luin välittömästi Wikipediasta tietoa: ”Alkoholin käyttöön liittyvät sairaudet ja alkoholimyrkytykset ovat Suomessa syövän jälkeen työikäisten yleisin kuolinsyy. Suomalaisista 1–2 prosenttia on alkoholisteja ja 10–15 prosenttia suurkuluttajia. Alkoholi aiheuttaa vuosittain yli 3 000 henkilön kuoleman. Terveydenhuollolle aiheutuu alkoholista 85–150 miljoonan euron hoitokustannukset. Järjestyksen valvonta aiheuttaa noin 250 miljoonan euron kustannukset vuodessa.”
Mitä tekemistä Alppilan uutisella ja Wikipedian karmealla listauksella on toistensa kanssa? On tekemistä – syvästi ja periaatteellisesti.
Tupakka on myrkky, joka voi aiheuttaa sairauksia ja jopa tappaa. Tupakanvastainen valistus ja lainsäädäntö on tehonnut suomalaisten keskuudessa. Pitkät lennot sujuvat savuttomina, ihmisten asunnoissa ja julkisissa tiloissa ei ole saanut tupakoida pitkiin aikoihin, parvekkeillakaan ei saa enää sauhutella ja tupakat ovat piilossa kaupoissa. On hyvä, että nuoretkin tiedostavat, että tupakka on epäterveellistä.
Alkoholikin on myrkky, joka aiheuttaa sairauksia, monenlaista kurjuutta ja tappaa. Mutta kulkeeko valistus samansuuntaisesti kuin tupakan kohdalla? Kun julkisuuteen alkoi tihkua tietoa, että keskiolutta esitetään vedettäväksi pois kaupoista, nousi vastalauseiden myrsky. Kyseinen esitys peruttiin nopeasti.
Ajattelen, että kieltolain aikoihin ei ole paluuta. Historia opetti, että ankaralla kiellolla ja valvonnalla ei ollut toivottua vaikutusta. Pirtun salakuljetus sai uskomattomat mittasuhteet. Mutta varoitetaanko alkoholin haitoista samassa suhteessa kuin tupakasta? Vaikuttaa joskus siltä, että kun tupakkahanoja kiristetään, alkoholihanoja löysätään.
Herätysliikejohtaja Henrik Renqvist kirjoitti vuonna 1835 raittiuskirjasen ”Wiinan kauhistus”. Lars Levi Laestadius puolestaan perusti Lapissa ensimmäisen raittiusseuran 1853. Kaikki herätysliikkeemme olivat ennen vanhaan aktiivisia valistustyössä, jonka ihanteena oli ehdoton raittius. Kirkko ja koulu kulkivat käsi kädessä raittiusvalistajina. Kirjahyllyssäni on kirjoja, joita sain palkinnoksi kansakoulun raittiuskirjoituskilpailuista. Pidetäänkö tällaisia kilpailuja vielä?
Voiko pappi enää varoitella saarnatuolista: ”älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä” (Ef. 5:18)? Saako tällaisesta opetuksesta heti moralistin ja suvaitsemattoman leiman?
Onneksi vielä saa olla alkoholiin nähden absolutisti. Uskon, että sellaista nuortakin kunnioitetaan ja jopa ihaillaan, joka ilmoittaa kokouksissa ja tapaamisissa kohteliaasti: ”En käytä alkoholia.”
Humalassa pörrääminen on hauskuttanut suomalaisia. Esimerkiksi kirjallisuus on ruokkinut tätä huvia. Nummisuutarien Eskon humalakohtaukset naurattavat yhä monia.
Minua ei naurata ollenkaan.
Vanhin siskoni kuoli alkoholiin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys