Ku­vit­te­le mie­les­sä­si siis­ti, hy­vin hoi­det­tu jal­ka­pal­lo­kent­tä. Sel­lai­nen täy­si­mit­tai­nen, jon­ka le­veys on 75 met­riä. Sei­sot it­se kes­ki­vii­van koh­dal­la. Edes­sä­si on täy­det 100 kap­pa­let­ta jal­ka­pal­lo­ja, si­vu­ra­jal­le ase­tel­tu­na. Teh­tä­vä­nä­si on kul­jet­taa pal­lot ken­tän toi­sel­le puo­lel­le mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti si­ten, et­tä pal­lot py­sy­vät ken­täl­lä, ei­vät­kä mene ra­jo­jen ylit­se. Ase­ta lo­puk­si pal­lot tar­kas­ti vii­val­le ken­tän toi­sel­le puo­lel­le. Mi­ten kau­an ai­kaa ku­lui?

Täl­lai­nen mie­li­ku­va mi­nul­le nou­see usein aja­tuk­sii­ni poh­dis­kel­les­sa­ni ruuh­ka­vuo­sia elä­viä ikä­to­ve­rei­ta­ni ja it­se­ä­ni. Per­heel­li­sen kes­ki-ikäi­sen ih­mi­sen ai­ka on usein kor­til­la. Mil­lään ei eh­di re­ve­tä ai­van kaik­keen mi­hin ko­ki­si kut­su­mus­ta. Ei, vaik­ka asia oli­si kuin­ka tär­keä ta­han­sa.

Jou­dum­me jat­ku­vas­ti pri­o­ri­soi­maan ajan­käyt­tö­äm­me. Opin ker­ran isäl­tä­ni Tuo­mol­ta hy­vän kons­tin: Kan­nat­taa kir­joit­taa juok­se­via asi­oi­ta ”pri­o­ri­soin­ti­lis­taan” esi­mer­kik­si Word-tie­dos­toon. Tär­kein asia kir­ja­taan en­sim­mäi­sek­si, toi­nen sit­ten, kol­man­nek­si tär­kein seu­raa­vak­si, ja niin edel­leen. Vii­kon ai­ka­na joku asi­ois­ta voi­daan pois­taa, kun taas joi­den­kin asi­oi­den jär­jes­tys voi vaih­tua to­taa­li­ses­ti.

Mi­nul­la on niin pal­jon juok­se­via asi­oi­ta, et­tä saa­tan kir­joi­tel­la nii­tä hä­tä­päis­sään muis­tiin vie­lä juu­ri en­nen nuk­ku­maan­me­noa. Sil­loin tu­lee rau­hal­li­nen mie­li. Kir­joi­te­tut asi­at myös jää­vät ”muis­tiin” pa­rem­min kuin pel­kät aja­tuk­set. Ul­ko­lu­vus­sa­kin kir­joit­ta­mi­nen on van­ha tut­tu kons­ti. Jopa kiel­ten sa­nat tart­tu­vat tätä kaut­ta pa­rem­min ai­vo­so­lui­him­me.

Lä­heis­ten mer­ki­tys­tä pri­o­ri­soin­ti­as­tei­kos­sa ei voi­da yli­ko­ros­taa. On hie­noa, jos omal­le per­heel­le ja ys­tä­vil­le löy­tyy ai­kaa. Kii­ree­tön­tä ai­kaa. Sitä saa oi­kein erik­seen ru­koil­la­kin.

Toi­saal­ta ih­mi­nen tar­vit­see myös yk­si­näi­syyt­tä ja oman elä­män jä­sen­tä­mis­tä. Ul­koil­maa. Luon­toa. Hil­jai­suut­ta. Ak­ku­jen la­taa­mis­ta.

Mut­ta ruo­ki Sinä tai­vaan Isä tätä mi­nun nä­kö­kul­maa­ni omal­la­si. Au­ta jä­sen­tä­mään oma paik­ka­ni Si­nun hui­ke­as­sa maa­il­mas­sa­si. Aa­men.