Leipä on yleinen ruoka eri puolilla maailmaa. Jopa niin yleinen, että Jeesuksen opettamassa rukouksessa puhuttiin ”jokapäiväisestä leivästä”. Kaupan jauhohyllyllä riittää vaihtoehtoja – samoin leipäosastolla. äskettäin kuulin, että kauppojen ”tuoreleipä” saattaa olla noin vuoden ajan pakastetusta leivästä paistettua. Kannattaa siis olla tarkkana. ”Tuore” ei aina ole tänään tehtyä.
Muistan kuinka Helli-mummo 80-luvulla leipoi meillä leipää kotimme leivinuunissa – kuusamolaisella reseptillä. Kyllä tuore rieska sitten oli hyvää! Suoraan uunista otetun rieskan päälle levitettiin oikeaa voita, joka suli nopeasti. Suupielet rasvassa ohutta rieskaa syötiin velipojan kanssa kilpaa. Ja leipää riitti Kumma kyllä, kilot eivät kertyneet nuorelle pojalle yhtä nopeasti kuin keski-ikäiselle perheenisälle. Mistähän se johtuu? Vaikka päällä oli joskus juustoakin.
Suomessakin on havahduttu leipäjonoihin ja vähäosaisten lisääntyneeseen avuntarpeeseen. Kaikki ei olekaan niin hyvin, mihin vielä 80-luvun pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa tuudittauduttiin. Hyvä ei riitäkään ikuisesti. Väestö vanhenee, valtion kulurakenne kasvaa. Eläkkeet eivät riitä. Suomalaiset ovat joutuneet jakamaan niukkuutta. Tuntuu, että suoranainen köyhyysahdistus on kasvussa.
Näin pääsiäisviikolla on hyvä muistella, kuinka Jeesuksella oli tapana murtaa leipää opetuslasten kanssa. Sitä hän teki myös ehtoollisella. ”Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu.” Jeesus mursi leipää tavallisellakin aterialla. Emmauksentien kertomuksesta muistamme, kuinka opetuslapset havahtuivat tunnistamaan Jeesuksen tälle tunnusomaisesta tavasta, leivän murtamisesta. Se on Herra! Opetuslasten sydämissä läikähti ilo ja kiitollisuus. Mestarimme elää!
Murtaessaan leipää Jeesus – monien eri raamatunkohtien mukaan – myös katsoi taivaaseen ja kiitti. Näin kävi myös pojan tuodessa Jeesukselle viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesus tahtoi pyytää siunausta sille ruoalle, joka on taivaasta lähtöisin. Leipä ei siis ole itsestäänselvyys.
Nykyisinkin saisimme useammin rukoilla ruokarukouksen: ”Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen.” Kouluista tämä kaunis tapa on valitettavasti väistymässä. Joskus käytetään erilaisia ruokaloruja rukouksen sijasta. Niissä saatetaan kertoa ruoan arvostamisen ja kunnioituksen tärkeydestä. Tällainen puhe on arvokasta, mutta Jumalan ”siivoaminen” pois puheista on tietoinen arvovalinta. Mennäänkö tässä liiankin neutraaliin ja hajuttomaan suuntaan? Onko ”pienimmän yhteisen nimittäjän” tavoittelu mennyt jo liian pitkälle?
Lapsiperheiden ja myös monien yksinelävien elämässä jokapäiväinen leipä voi olla hyvinkin tiukassa. Lama-aika koettelee perheitä. Työttömyys lisääntyy. Tietotekniikan ja mobiilidatan kulut ovat kasvussa. Harrastevälineetkin maksaisivat maltaita. Kaiken kaikkiaan tekniikan kehityksen myötä hyvinvointi ei aina ole lisääntynyt toivotulla tavalla. Tekniikan kehitys on myös vienyt työpaikkoja. Tuntuu, että arvotkin ovat koventuneet ja ajankäyttö mennyt uusiksi. Olemmeko liikaa kiinni tekniikassa ja onko se ihmisten välisestä kanssakäymisestä pois? Onko moni hyvä asia sittenkin ilmainen?
Leivän leipominen ja sen syöminen yhdessä on yhdistänyt menneitä sukupolvia. Sitä voisi joskus itsekin kokeilla. Joka tapauksessa olisi tärkeää, että lapset ja vähän vanhemmatkin ymmärtäisivät, kuinka arvokasta on, että saamme jokapäiväisen leipämme – ja että hanasta tulee puhdasta vettä.
pekka.tuomikoski@pp.nic.fi
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys